tiistai 17. kesäkuuta 2014

Syntymäpäiviä

Lyyli täyttää pian kuusi! Synttäreitä juhlittiin kaverien kesken jo lauantaina, ja paikalle Kallion kirkon vihreään – ja kaikuvaan – saliin saapui viisitoista lapsivierasta, muutaman aikuisen ryhdittäessä menoa. Sen päivän jälkeen olin rätti – ja puolikuuro.

Kesäaikana syntymisessä on hyvät ja huonot puolensa. Näin kesäkuun puolivälissä juhlat on aika näpsäkkä järjestää, kun opettajana ehtii olla sitä ennen lomalla, juhlia valmistellen. Tänä vuonna käytimmekin valmisteluihin erityisen paljon aikaa, sillä teimme tytön kanssa meriaiheisen lakanamaalauksen ongintaa varten. Viitenä iltana lakana makasi pienen asuntomme lattialla hankaloittaen kämpässä kulkemista ja kiristäen äidin hermoja, kun ei päässyt siivoamaan... Neljä iltaa sitä maalasimme, mutta hieno tuli – lakana lienee käyttökelpoinen vuodesta toiseen. Josko ensi vuonna sitten askartelisi aasin ja sen hännän! 

Kesäaikana on sikälikin hyvä syntyä, että joulusta ja jouluun on sopivan pituinen aika. Isoissa synttäreissä taas on se hyödyllinen juttu, että lahjoja satelee, joten ainakin itse vetoan siihen, että eiköhän noita leluja tullut lahjaksi niin paljon, että selvitään jouluun asti sen koommin krääsää välillä shoppailematta. Joulun jälkeen voi jälleen vedota samaan asiaan. ;) Lahjaksi saa onneksi usein myös askartelumateriaalia, sillä sitä meidän taloudessamme kuluu!

Lyylin uudessa tarhassa on ollut tapana, että pääsääntöisesti kaikki kutsuvat kaikki syntymäpäivillensä. Syksyllä syntyneitä on paljon, joten ainakin viime vuonna oli viikonloppu, jolloin Lyyli kävi yhteensä neljillä syntymäpäivillä, kun samaiseen viikonloppuun sattui myös muiden tuttujen lasten juhlia. Vaikka siis lahjoja sai nyt paljon, lahjoja tulee myös ostettua paljon. Itse yritän aina ostaa jotain ns. järkevää, vaikka kyllä pidän monia lelujakin ihan järkevinä lahjoina. Tapanani on myös ostaa lahjoja jo ennakkoon; esimerkiksi tänään aloitin päiväni sillä, että matkustin Vantaalle asti noutamaan Meandi-alennusmyynnistä ostamiani näytekappalevaatteita tulevia syntymäpäiväsankareita ja syntymiä varten. ;) Järkevää ja hauskaa. Miten paljon tuottaakaan tyydytystä ostaa laatutavaraa edullisesti! 

Keskellä kesää syntyminen on sikäli kurjaa, että jos syntymäpäivät viettäisi silloin, kun ne oikeasti ovat, vieraita ei ehkä kauheasti saapuisi paikalle. Toisaalta miksei juhlia voisi viettää pelkästään aikuisten sukulaisten kesken maalla? Muistan viime vuonna vietetyt Egilin vanhimman tyttären juhlat, kun olimme Arvikassa, Egilin vanhempien luona. Heinäkuisen lauantain juhliin saapuivat lähes kaikki Egilin sisarukset lapsineen sekä paikkakunnalla vielä asuvia Egilin vanhoja koulukavereita, heilläkin lapset mukanaan. Seitsemän vuotta täyttäneen neitokaisen juhlat olivat mitä parhaat: aurinkoinen ja lämmin sää, joka mahdollisti puutarhabileet, joissa kävi paljon vieraita, jotka antoivat paljon lahjoja. Kaiken aloitti aamuherätys syntymäpäivälauluineen, -lahjoineen ja aamupaloineen jo sänkyyn. Nautimme varmasti kaikki tuosta päivästä lomallamme eniten; itsekin muistan vielä, mitä annoin tulevalle koululaiselle lahjaksi. Nyt olen iloinen siitä, että muistan menneestä perhekuviostani (myös) hyviä asioita!

Tänä vuonna Lyyli täyttää vuotensa myöskin lauantaina, viikonpäivänä, jolloin hän syntyi. Vietämme päivää maalla, vanhempieni luona. Toivon tuolle päivälle aurinkoa ja iloa; syntymäpäiväkakku täytynee leipoa ja laulut lurauttaa. Lahjaksi olen ostanut hiukan samantyyppisen setin kuin viime vuonna Egilin esikoiselle. Esikoululaisellekin kun mielestäni sopii tussit ja runokirja, eikä kai mitään pahaa ole virtahepopaidassa, jonka selkämykseen on kuvattu virtahevon pylly kakkakikkaroineen. ;) – En tosin ihmettele, että paita oli alessa, mutta minusta se oli hauska. Samaisen Mulan-dvd:n annoin viime vuonna Egilin tytölle, mutta nyt tämä kappale tulee meidän perheeseen jäädäkseen; Lyylin äiti kun keräilee lapselleen Disney-leffoja. 


Syntymäpäivät piristävät siis tätä kesää, ja koska katseeni on nyt suunnattu tulevaisuuteen, pohdin jo, pitäisikö ensi vuonna pitää omalla kohdallani megabileet, kun lempilukuni tulee täyteen. Vähintään korvikkeena muulle elämättömälle elämälle... Sillä jos ei ole parisuhdetta ja sen tuomaa onnea, pitää sitä jostain repiä elämälleen tyydykettä. Sitäpaitsi viimeksi juhlin itseäni kunnolla täyttäessäni 27, ja ne pippalot olivat ns. parhaat, ainakin omasta mielestäni. Pippaloita osaan nimittäin kyllä järjestää, vaikka kaikki muu menisikin päin virtahevon pyllyä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti