maanantai 22. syyskuuta 2014

Kierrokset katossa

Usein maanantaisin, kun työpäivä on ollut pitkä ja edellisen yön unet lyhyet, suoritan superpäivän: teen kaikki mahdolliset kotihommat, sillä olen ylikierroksilla, enkä pysty istumaan aloillani. Lisäksi tiedän, että vähintään loppuviikosta puhti on poissa niin totaalisesti, että silloin kaikki tuntuu vain kaatuvan päälle, eikä kotona jaksa puuhata mitään ns. ylimääräistä.

Hyvässä tapauksessa veto on mennyt jo tiistaihin mennessä, mutta koska silloin on takana vasta pari aikaista aamua viikonlopun jälkeen, tiistaina malttaa vielä pysähtyä ja ottaa rennosti, kerätä uutta voimaa ja täten jaksaa loppuviikon ehkä normaalimmalla tahdilla. Torstaina tällainen välilepo on jo mahdoton ajatus, kun sitä on vain niin väsynyt. Sitäpaitsi torstai on siivouspäivä, ja se stressaa aina, vaikka nykyään pesen vessan jo keskiviikkoisin ja pölyt pyyhin vasta viikonloppuisin. Torstain ainoa siivoushomma on imuroida, ja siihen menee parhaimmillaan vain kymmenen minuuttia!


Tavallistakin korkeammassa ylikierrosolotilassa tänään puoli kuuden aikaan kotiuduttuani, mökkiviikonlopun jäljiltä, ryhdyin päivällisen jälkeen leipomaan ruokakaappini pakollista tuotetta, siemenleipää. Sen ohessa kirjoitin Wilma-viestiä kollegalle, silmäilin viitosten suomen tunnin tietotekstiä ja aloin kirjoittaa tätä blogia sekä räpsytellä kuvia postausta varten. Taittelin kuivat pyykit kaappiin ja pyyhin nopeasti pölyjä. 


Jossain vaiheessa tuli mieleeni, että pitää pestä meikkiharjat – ehtivätköhän edes kuivua yön aikana – sillä huomenna on syyspäiväntasaus, ja silloin vaihdan hammasharjani, sheivausteräni ja ripsivärini. Ajattelin tästä lähtien yhdistää siihen myös tuon harjojen pesun, jolloin meikkisudit tulisi puhdistettua vähintään neljästi vuodessa, sillä suoritan nämä vaihtorituaalit aina päiväntasauksien tai -seisauksien aikaan. – Suunnittelin myös lähteväni kauppaan, mutta se aikaikkuna onneksi sulkeutui, ainakin järkevien vaihtoehtojen osalta. Onhan tuolla Kurvissa tietysti yksi 24/7-kauppakin...

Tällaisiin iltoihin toivoisi helppoja rauhoittumisniksejä, joita olisi mahdollista tehdä fyysisesti väsyneenä. Lenkille olisi pitkän tauon jälkeen tehnyt mieli, mutta keholle sellainen rasitus alle viiden tunnin yöunien ja yli yhdeksän tunnin intensiivisen työnteon jälkeen ei olisi ollut hyväksi. Ei tehnyt mieli edes yrittää; muutenkin olen ollut liikkumisten suhteen todella laiska koko syksyn. Säännöllinen liikunta kyllä rauhoittaisi, mutta tanssitunneille meneminen on ollut nyt todella haastavaa: kellonajat ovat huonoja, sillä en nälissäni jaksa viiden maissa tanssia, ja päivällisen jälkeen seitsemän aikaan alan olla aivan liian mukavuudenhaluinen, matalaan majaani jämähtänyt. Minulle sopisi kenties aamuisin liikkuminen, sen verran virkeä olen herättyäni... Tosin kuutta ennen ei minusta kuitenkaan ole nousemaan.

Nyt yritän kuitenkin sitä viimeistä rauhoittumiskeinoa puuhailtuani tarpeeksi kaikenlaista: keitän iltakahvit. Ehkä se siitä sitten rupeaa unetus saapumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti