torstai 2. lokakuuta 2014

Höpölöpöjä ja vähän asiaakin

Ikäänkuin mulla olisi ollut asiaakin. Se vain pääsi unohtumaan tuonne parin viinilasin tuolle puolle. 

Tiedän, on vasta torstai. Tänään, kuten eilenkin, on vain väsyttänyt ja suututtanut tai itkettänyt niin kovasti, että päätin hemmotella itseäni etukäteen. Suklaalla "en voinut", sillä olen päättänyt syödä "vain" sata grammaa viikossa, ja se määrä tulikin täyteen jo eilen.

Ei tässä viikossa mitään isoa virhettä ole ollut, oikeastaan päinvastoin. Hommaa on ollut vähemmän. Samalla olen kuitenkin tuntenut itseni turhaksi ja arvottomaksi. Töissä harva ottaa minut mukaan vanhempainkeskusteluihin, vaikka se olisikin kannaltani tärkeää. Yhteydet vanhempiin ovat myös suomen opettajalle kullanarvoisia, jos ja kun vääntöä oppilaan kanssa tulee. Muutenkin vanhempiin tutustuminen avartaa oppilaan tuntemista. Joillekin opettajille vain tuntuu niin vaikealta päästää toista opettajaa omalle reviirille. Onhan se monella muullakin tapaa huomattu, mutta taas tuli muistutus tästä tosiasiasta. Samalla sekunnilla, kun tuon kohteliaan sivuuttamisen hoksasin, aloin jälleen haaveilla uudenlaisista töistä: mitä jos minusta jonain päivänä tulisikin äidinkielenopettaja vaikka lukioon...


Haaveilut pitäisi heittää sikseen, mutta elän koko ajan muutenkin väliaikaiselämää, eikä se tietenkään voi olla rasittamatta. Missä on minun laumani, jota olen koko elämäni etsinyt? Voiko se olla totta, etten sitä saanutkaan. Iso perheeni, josta koko elämäni olen unelmoinut. Tällaisina surun päivinä tuntuu, että elämä valuu sormien välistä.

Onneksi parin viinilasin jälkeen tuntuu vähän paremmalta. Herkuttelin samalla myös siemenleivällä, milläpäs muulla – olen hurahtanut siihen täysillä. Minkään laadun viinin väärinkäyttäjä en ole, enkä sellaiseksi aio ryhtyä, joten aion lopettaa tähän kahteen annokseen. Enkä toisaalta koe huonoa omaatuntoa siitä, että huomennakin aion juoda vähän, sillä sehän on vain hyväksi. Selitellä täytyy niiden takia, joiden maailmankatsomus on toinen. Vaan mitäpä minä muiden elämänkatsomuksista välittämään. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti