lauantai 4. lokakuuta 2014

Rasvaa, rasvaa, enemmän rasvaa (taas)

Rasvoista olen vauhkonnut täällä aiemminkin, kenties jopa samaisella otsikolla. Mutta rasvatta kun ei elää voi, niin kelvatkoon aihe ja otsikkokin myös tällä kertaa.


Ilmeisesti on ihmisiä, jotka selviävät käsiään jatkuvasti kosteuttamatta: sain ystävältä Norwegian Formulan käsirasvan noin vuosi sitten, kun hänelle rasvat kuulemma ovat tarpeettomia (näin ainakin asian ymmärsin). Otin tuubin vararasvaksi töihin, vaikka rasvoja minulla riittää niin kassissa aina mukana, töissä kuin kotonakin. Vuoteen en ystävän lahjoitusta käyttänyt. Nyt sattumalta levitin kyseistä voidetta käsiini sen osuttua silmiini ja ihastuin: tässähän mitä mainioin kynsinauhavoide. Ei suttaa, mutta tehoaa.


Aloin kuukausi sitten henkilökohtaisen kampanjan: aion lopettaa syksyn aikana kynsinauhojeni ja kynsien ympäristön jatkuvan repimisen. Oikeastaan aloitin yrityksen jo keväällä, mutta en kesällä kaikesta stressittömyydestä huolimatta päässyt eroon tavastani. Töiden alettua tilanne paheni, ja syksyn edettyä kädetkin ovat taas alkaneet kuivua enemmän.

Niinpä rasvaan kynsien ympäristöä nyt lähes taukoamatta, arviolta 7–10 kertaa päivässä. – Yöksi kädet saavat Bepanthen-hoitovoiteen suojan, mutta päivällä käytettäväksi pepanteeni on liian suttaavaa kamaa, kuten niin moni kynsinauhavoidekin. Kun kynsinauhat ja kynnen vierustan muut usein harsottuvat ja tikkuuntuvat osat ovat pehmeinä rasvasta, niitä ei yksinkertaisesti pysty repimään. Myös rasvaaminen toimintona korvaa nyppimisen tarvetta. 

Ideaali tietysti olisi, että lopettaisin kokonaan kaiken maailman hypistelyn, repimisen ja nypläämisen, kuten toimintoa useimmiten kutsun. Pahoin vain pelkään, ettei se ole mahdollista, niin suuri tarve minulla tällaiseen sijaistoimintoon on. Niinpä yritän nyt keksiä turvallisia nypläämisen kohteita: juuri rasvaaminen, samoin sinitarran pyörittely voisi toimia korvausnypläämisenä. Käsityöt, piirtely, jos täytyy istua aloillaan. 

Harmillista tässä huonossa tavassa on se, että useimmiten sitä tulee tehtyä huomaamatta, etenkin jos on hermostuneessa tilassa. Ja sitten hups, verta jo purskahtaakin esille, mikä on kesken palaverin tai vanhempaintapaamisen nolostakin nolompaa. Usein syvät haavat ovat myös kivuliaita ja paranevat hitaasti, etenkin kun samaa ihoaluetta on tullut nypittyä vuosikaudet. 

Nyt käteni ovat paremmassa kunnossa kuin aikoihin, joten kaipa tässä on toivoa. Täytyy vain kantaa voidetuubia kaikkialla mukanani, pitää sitä esillä jatkuvasti. Tuubina tuo Norwegian Formulan käsivoide on onneksi helppo: tarpeeksi pieni ja pehmeä.


Toinen suursuosikkini, jo vuosien takaa (ja jo täällä mainostamani), on Cliniquen superdefense daily defense moisturizer eli suomeksi vapaasti käännettynä superpäivävoide. Käytän sitä meikin alla silloin kun tarvitsen UV-suojaa. Voide on tehokkaasti estänyt kasvojani maksaläiskistymästä: se on miellyttävän neutraalin tuoksuista, eikä aiheuta minulla mitään iho-oireita. Lisäksi hinta–laatusuhde on voiteessa kohdallaan, sillä ainakin minulla tuollainen 30 millin purnukka kestää useita kuukausia. Viimeksi 50 millin purkki kesti yli vuoden! En tosin käytä Cliniqueta talvisaikaan, vaan silloin voitelen kasvojani ennemmin öljyillä ja luonnonkosmetiikalla. 


Tällainen UV-suojan sisältämä voide on mielestäni kivempi meikin alla kuin aurinkorasva, ja tykkään ottaa tämän kanssa myös aurinkoa. Tehot ovat mielestäni olleet riittäviä, kunhan nyt ei tuntitolkulla auringossa asu.

Sellaista tuli viime kesänä tosin harrastettua, välillä jopa rasvatta. Siitä seurauksena muutama maksaläiskä otsassa. Niinpä aion olla ensi vuonna viisaampi: jo maaliskuussa auringon alkaessa vaikuttaa kasvoillani suojaa klinikki jopa niinkin lyhyiden ulkoilmavisiittien kuin välituntivalvontojen vuoksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti