keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Vois vaiks silittää

Voisi tietysti lähteä vaihtoehtoisesti lenkille tai jumpata kotona. Vähintään pitäisi venytellä. Tehdä jotain hyödyllistä. Eihän kello ole kuin vasta puoli yhdeksän, takana on tiiviitä päiviä ja iltatöitä, mutta meikäläisen kierrokset vain tiheentyvät.

Mietin tänään töissä ääneen, että mitenkäs kuulukaan oikein sanoa, kun tarkoittaa, että "kierrokset on katossa, kierrokset käy kovina". Että voiko tuolla tavoin edes suomeksi sanoa, vai onko se joku anglismi. Eräs oppilas siihen sitten nasevasti totesi, että eikös sun se pitäis tietää, sähän se suomen ope olet. 

Kyllä mietteeni ovat olleet viime päivinä harvinaisen kevyitä, kun suurin murheeni on nyt se, että tulevatko kirjahyllyni lasiovet alas yöllä vai eivät. Ovenkahvoihin on nimittäin kahdessa viikossa kertynyt hurja määrä silitettäviä vaatteita, yhteensä kuusi henkarillista. Lohduttaudun paitsi suklaalla myös sillä ajatuksella, että eiköhän siinä käy niin, että alas tulevat pelkästään vaatteet ja ovenkahvat. 

Muistan entisestä elämästäni paljon, mutta tällä hetkellä muistan onneksi vain yhden yksittäisen sortumisen: Istuttiin olkkarissa, kun keittiöstä rupesi kuulumaan äänekästä rutinaa. Selkeästi joku oli kaatumassa tai hajoamassa. Mentiin katsomaan ja kappas, parvella olleet seinähyllyt olivat irronneet seinästä. Syynä liian painavat lastenkirjapinot. Jepjep. 

Voisi siis vaikka ostaa vähemmän kirjoja, mutta lukea enemmän. Silittää tai olla silittämättä, mutta ilman huonoa omaatuntoa siitä. Voisihan nuo vaatteet tunkea kaappiinkin silmistä pois, jolloin voisi hyvässä tapauksessa käydä niin, että ne kelpaisivat sellaisinaan päälle. Tai sitten pitäisi hankkia se kodinhoitohuone, jossa kaikki kotityöt olisivat silkkaa sirkushuvia. 

Paha vain, etteivät tällaisiin 28,5-neliöisiin asuntoihin ole rakentaneet kodinhoitotiloja. Pankista kun kerrottiin tänään, että lainaa ei ole mitään mahdollisuutta saada lisää, kun tälläkään hetkellä stressitesti ei mene läpi... 

Iloista tässä kaikessa on se, että ei siis tarvitse käydä asunnonetsimisprojektia homekoirineen, remontteineen ja aikatauluineen kovin pian läpi. Ja hyvää tässä on myös se, että tuntuu entistäkin paremmalta idealta löytää mies, jonka kanssa hankkia yhteinen koti. Siinähän olisi etua jos minkälaista. Esimerkiksi sellaista, että silloin voisi silittää muutakin kuin vaatteita.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti