maanantai 8. joulukuuta 2014

Stressitesti

Pankeilla on stressitestinsä, joita en lainoillani läpäise, mutta elämäntapahtumien tarkistuslistan stressipisteet ovat kohdallani yllättäen kaikesta kammottavasta huolimatta sillä normaalilla korkealla tasollaan.

Olen saanut tämän stressitestin joltain elämäntapakurssilta, johon ensimmäisen suuren ahdistuskauteni aikana vuonna 2006 tai 2007 osallistuin. Testissä on isoille elämänmuutoksille tietyt lukunsa, suhteessa elämäntapahtuman suuruuteen ja merkittävyyteen elämässä. Pääotsikoiden, kuten henkilökohtaisten tapahtumien, parisuhteen, ammattia koskevien muutosten ja hengellisen ulottuvuuden alle on kerätty viitisenkymmentä elämäntapahtumaa, joko positiivista tai negatiivista.

Elämäntapahtumia tarkistuslistassa ovat mm. kohdat "avioitunut", "eronnut", "erimielisyyksiä rahan käytössä", "uusi perheenjäsen", "uusi työ tms.", "muutos taloudellisessa tilanteessa", "vammautuminen, tapaturma, sairaus tai sairaalaan joutuminen", "muutos uskonnollisessa ajattelussa ja käytännössä". Tapahtumat noteerataan viimeisten kahden vuoden ajalta laskien yhteen niiden luvut. Muistaakseni yli kahdensadan summa tarkoittaa merkittävää stressiä, mutta tästä minulla on vain muistijälki, ei sen tarkempaa tietoa. Saahan stressipisteidensä merkittävyyden suuntaa-antavasti pääteltyä, kun alkaa ihan vain tutkailla listansa pituutta ja sisältöjä...


Minulla tuntuu tapahtuneen viimeisten kymmenen vuoden aikana melko lailla: on ollut sairautta, muuttoa, remonttia, perheytymistä, valmistumista, naimisiinmenoa, eroa, kuolemaa. Myös työrintamalla siinä sivussa on tapahtunut muutoksia, eikä tämä kaikki ole voinut olla vaikuttamatta elämäni hengellisiin ulottuvuuksiin. Ei ihme, että joka kerta, kun testin olen tehnyt, pisteitä on ropissut.

Vuonna 2007 sain pisteitä 338. Arvelen tehneeni testin keväällä, jolloin olin vielä aika hermostunut homeremontin jälkeen takaisin Veikon luo opiskelijasolusta muuttaessani. Olisiko koti puhdas? Pystyisinkö siellä asumaan? Puolentoista vuoden evakkoaika oli ollut raskas. Huolimatta näistä korkeista pisteistä elämä alkoi kesällä 2007 maistua erittäin hyvältä, ja syksyllä sitten odotimmekin jo Lyyliä. Tämä antaa minulle toivoa nykytilanteessanikin: elämä jatkuu, kestän tulevaisuudessakin muutoksia. Minun ei tarvitse elää seuraavaa kahta vuotta yrittäen olla muuttamatta mitään pienintäkään hippusta elämässäni. Ei, elämä tulee ottaa vastaan sellaisena, kuin se vastaan tulee.


Kesällä 2012 tein testin toista kertaa. Silloin pistemääräni oli 284, varsin korkea sekin. Takana oli raskas vuosi asunto- ja terveysongelmineen. Erostakin oli aikaa vain vuosi. Näin vähän kauempaa ja tästä kuolemaperspektiivistä katsottuna tuo ero ja sitä seurannut suru käytännön ongelmineen oli elämäni karmeinta tuskaa. Hyvästelin niin rakkaan ihmisen silloin ensimmäistä kertaa.

En onneksi silloin tiennyt, että pian joutuisin hyvästelemään hänet lopullisesti. Nämä viimeiset hyvästelyt ovat tietyllä tapaa raskaammat, koska ne ovat lopulliset, mutta parisuhteen tuhoutumisen tuskan voi kokea vain kerran. Koska olimme jo eronneet, kun toinen kuoli, tuska on nyt laimeampaa. Olin jo joutunut tekemään osan surutyöstä. Kohdallani hyvästien jättäminen jakaantuu siis kahteen osaan: eroon ja kuolemaan.

Niinpä testissäkin läheisen ystävän tai perheenjäsenen kuolema on pisteytetty luvuksi 75, ero luvuksi 73, mutta leskeksi jääminen luvuksi 100. Leskeksi jääminen on testin isoin luku! Toisaalta kun laskee yhteen tuon läheisen ystävän tai perheenjäsenen kuolemisen pisteet ja eron pisteet, summa on suurempi kuin pelkkä leskeksi jääminen. Onneksi omassa elämässäni näiden väliin jäi enemmän kuin kaksi vuotta, ihan senkin takia, että välimme ehtivät palautua, syventyä ja suhteemme kehittyä ihan uudeksi, omanlaiseksi erikoiseksi ystävyydekseen ja vanhemmuudeksi. (Mielestäni testissä pitäisi olla eri luvut sille, menettääkö esim. lapsensa vai ystävänsä. Kyllähän sillä on eroa!)

Tänään tein testin kolmatta kertaa. Pistemäärä oli 299, vain hieman korkeampi kuin kaksi ja puoli vuotta sitten. Näistäkin pisteistä suuri osa tuli ammattia koskevista muutoksista, sillä olenhan vaihtanut kahden vuoden sisällä työpaikkaa ja irtisanoutunut virasta sekä lisäksi kokenut muutoksia työnkuvankin samalla muuttuessa. Nämä työtä koskevat stressipisteet ovat tuloksessani yllättävän isossa roolissa.


En tiedä, onko stressipisteiden laskemisesta juuri mitään hyötyä, sillä parhaiten varmaan oma vointi paljastaa stressin tilan. Toisaalta listan avulla pystyy erittelemään stressin lähteitä ja ehkä hiukan vaikuttamaankin tilanteeseensa. Sillä tavalla stressitesti voimauttaa, että sen avulla voi suhteuttaa suruaan. Läheisen kuolema on hirvittävä asia, mutta ilmeisesti siitä voi selvitä. Muutenhan luvun pitäisi olla jotain eksponentiaalista.

Hivenen huvittavia kohtia testissä ovat eräät matalampia pisteitä antavat elämäntapahtumat, kuten "lomaan liittyvä stressi", "huomattava saavutus" tai "puoliso kotona enemmän kuin ennen". Luonnollisesti nekin vaikuttavat stressitasoon, mutta eikö listaan pitäisi lisätä sitten joitain sellaisiakin jatkuvasti stressiä aiheuttavia arkiasioita, kuten kiire, sosiaalinen tyhjyys tai nukkumisongelmat? Jos testataan pelkkiä muutoksia, ei tulos voi olla kuin suuntaa-antava.

Luulen kuitenkin palaavani stressitestiin ehkäpä vielä moneenkin otteeseen. Mielenkiintoista on tehdä se vaikka kahden–kolmen vuoden sykleissä. Milloin pisteet laskevat? Tapahtuuko niin? Tapahtuuhan, toivon.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti