torstai 1. tammikuuta 2015

Jouluja muistellen, uuttavuotta juhlien

Jouluun kietoutuu mielikuvissani hyvin kliseinen perhekeskeisyys. En varmasti ole tässä suhteessa ainoa; eivätköhän juuri joulunpyhät aiheuta eniten kotihälytyksiäkin... Odotukset ovat korkealla, mutta todellisuus on toista. Pitkät pyhät laukaisevat maton alle lakaistuja ristiriitoja – yllättäen pelkästään perheen kesken oleminen onkin vaikeaa ilman sitä eriyttävää arkea.

Itse kärsin jouluissakin lähinnä vain kumppanin puutteesta – se fakta lienee tullut täälläkin moneen otteeseen selväksi! Erityisesti viime jouluina yksinolo on tuntunut sietämättömältä. Toisaalta kun mietin taaksepäin menneitä vuosiani, huomaan nyt, että miesystävän (ja lapsiensa) kanssa vietetty joulu ei sekään tuonut onnea. En osaa näin jälkikäteen siis muistella riemulla joulua 2012, sillä tiedän, että henkilö, jonka kanssa muka olin silloin niin onnellinen, oli aivan väärä minulle (ja minä väärä hänelle). En minä häntä rakastanut, eikä sellainen joulu jää mitenkään erityisenä mieleen, vaikka puitteet ehkä olivatkin juuri sellaiset, mitä perhejoululta toivoisin.

Sittenkin siis mieluiten muistelen niitä yhteisiä jouluja, joita Veikon kanssa vietin, vaikka meillä oli surua matka-arkussa mukana aina, enemmän tai vähemmän. Olimme onnellisia, koska rakastimme. En millään muotoa kuitenkaan haikaile takaisin menneeseen, vaan nimenomaan yritän säilyttää arvokkaita muistoja itseäni, tytärtä ja mahdollisia lapsenlapsiakin varten.


Tästä joulusta ei varmasti olisi voinut tulla kovin iloista, vaikka kumppanin kanssa sitä olisinkin viettänyt. Toisaalta huomaan surevani myös sitä, että joudun suremaan tämän surun yksin. Ei ole rinnalla toista, joka voisi sitä samalla tapaa itkeä. Ehkä se on helpottavaakin: nyt en kuormita ketään toista surussani. Silti taakan jakaminen auttaisi kestämään omaa päätä paremmin.

Tänään onneksi tajusin jotain olennaista: vaikka jouluna itkin, nukuin, yritin unohtaa koko joulun, nyt uutenavuotena olin monta tuntia aivan onnellinen: kadotin ajantajuni, tempauduin tapahtumien virtaan. Niinkin yksinkertainen asia kuin ystävän kanssa konsertissa käyminen teki tästä juhlapäivästä juuri niin juhlavan kuin siltä sopi toivoa. 

Uuteenvuoteen ei samalla tapaa sisälly paineita kuin jouluun, paitsi jos sattuu olemaan niin yksinäinen, ettei ole ketään, jonka kanssa konserttiin lähteä. Toisaalta ainakin Bar Loosessa mukana oli ihan niitä yksintulleitakin. 

Ehkäpä heidän rohkeuttaan ihaillen lakkaan asettamasta juhlille minkäänlaisia paineita, ja sen sijaan kiinnitän katseeni juhlien erilaisiin mahdollisuuksiin. Samalla lakkaan yliarvostamasta joulua ja panostan enemmän vuodenvaihteen juhlintaan. Siihen voi halutessaan liittää mitä onnellistuttavimpia riittejä – uusivuosi jos joku on toiveiden, uusien mahdollisuuksien ja paremman elämän alkamisen aikaa. 

Emmekä me tässä maailmassa yksin näitä juhlia kuitenkaan juhli, vaikka kumppani puuttuisikin. Se on tärkeä muistaa.

2 kommenttia:

  1. Suomessa jouluun liitetään ihan liikaa ennakko-odotuksia, olen huomannut sen täällä asuessani. Hollantilaiset kun eivät joulusta stressaa. Niinpä olen itsekin lakannut toivomasta, että kaikki olisi jouluksi täydellistä. :-D Tämä joulu meni meillä ihan vain kotona, siitäkin syystä, että perheen pienimmäinen on nyt vasta neliviikkoinen. Ensi vuonna ehkä sitten toisenlaista joulua vaikka Suomessa, mutta en aio stressata silloinkaan. ;-) Hyvää ja parempaa uutta vuotta sinne!

    VastaaPoista
  2. Onnea perheenlisän johdosta! Harmi, kun et enää kirjoita blogia... Lukisin sitä niin mielelläni, etenkin kun tuntuu, että lukulistalla ei enää ole kuin muutama itseä todella kiinnostava elämänmakuinen blogi. - Joo, turha stressi pois juhlista! Tosin itselläni jouluun liittyvä ahdistus johtuu kai tästä ihme yksinäisyydestä, josta pitäisi nyt tämän vuoden kunniaksi jotenkin päästä irti, vaikkei sitä elämän toista rakkautta (vielä) vastaan tulisikaan. - Hyvää uutta vuotta teille kaikille!

    VastaaPoista