sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Kylpevät kengät

Tässä ne nyt tulevat: tangokenkäni! Ah, onnea – vähintään kuviteltua sellaista.


Aamulla koko kämppä kylpi voimaannuttavassa valossa monen monta tuntia. Heräsin ajoissa, pari tuntia ennen Lyyliä ja luin José Saramagon Kertomusta sokeudesta samalla nauttien valon luomista kauniista tunnelmakuvista.

Kun Lyyli nousi, hän alkoi kuunnella Mio, poikani Mio -äänikirjaa, jolloin tuuppasin tulpat korviini, päälle vielä korvaläpät vahvikkeeksi ja jatkoin kirjan parissa. Mikä raukeus, mikä hyvä olo. 

Jossain välissä oli kuvattava kengät, kun kerran olin luvannut. Ovat ne vaan niin ihanat. 

Kunpa tangokin muuttuisi pian yhtä ihanaksi. Vielä se vain on niin vaikeaa, etten oikein ole nauttinut. 


1 kommentti: