torstai 19. helmikuuta 2015

Mitä voi syödä?

Tietänette, että ruoka on minulle sydämen asia. Mietin tarkasti, mitä suuhuni panen, vaikka toisaalta nautin syömisestä liikaakin, herkuttelen usein ja samalla olen hätähoususyömäri, joka ei malta pureskella kunnolla suupalojaan. Lisäksi minulle on tärkeää pysyä hyvässä kunnossa, kohtalaisen hoikkana, missä olenkin melko hyvin onnistunut. 

Nyt olen uusien ruokaongelmien edessä. Reilu vuosi sitten päätin ympäristösyistä ryhtyä pääsääntöiseksi kasvis-kalansyöjäksi. Vuoden ajan söin töissä ja kotona kasvisruokaa, kalaa kuitenkin reilusti myös, mutta välillä myös lihaa. Syksyllä vähensin punaisen lihan syöntiä entisestään, ja tästä vuodesta lähtien olen päättänyt olla syömättä sitä enää lainkaan. En kaipaa sitä, enkä halua kuormittaa luontoa. Tietysti samalla periaatteella pitäisi jättää juuston syöminenkin, sillä juuston tuottaminen kuluttaa raaka-aineita ja energiaa yhtä lailla kuin punaisen lihan tuottaminen...

Joulun jälkeen jätinkin ruokavaliossani myös maitotaloustuotteet vähälle, mutta en ympäristön, vaan itseni takia. Minulla on parikymppisenä todettu maitoallergia, joka näkyy ja tuntuu edelleen, ja oloni parani, kun jätin kahvista maidon ja rahkojen ja jogurttien syömiset joihinkin harvoihin kertoihin. Lisäsin entisestään kasvisten ja hedelmien käyttöä. 

Viljoja käytän vähän: yritän pyrkiä siihen, että söisin viljatuotteita vain kerran päivässä, yleensä kouluaterialla. Välillä tietysti lipsuu... Ajattelin, että oloni paranisi tällä tapaa. Ongelmat eivät kuitenkaan ole poissa, ja tämän vuoden aikana olen kärsinyt entistä useammin suolistovaivoista, joiden syy lienee ärtyvässä suolessa.

Niinpä tajusin eilen sisaren kanssa puhelimessa puhuessani, että minun pitäisi alkaa toteuttaa ns. FODMAP-ruokavaliota, jossa vältellään isoa liutaa niin kasvikunnan tuotteita kuin laktoosillisia maitotaloustuotteita ja kotimaisia viljojakin. Kauhistuin, sillä mitä tässä nyt sitten enää voi syödä? Ei ainakaan kenenkään toisen tekemää ruokaa...

Onnekseni närästys on viime aikoina ollut hyvin lievää, ja nyt ehkä on energiaa hoitaa myös vatsa kuntoon. Niinpä yritän nyt alkuun jättää pois rakastamani omenan ja mangon, käytännöllisen sipulin, paljon käyttämäni kaalit, palkokasvit ja sokeria korvaavan hunajan. Viljoja välttelen, kuten ennenkin, ja ehkä vielä tarkemmin, ja ksylitolituotteita kartan kuin ruttoa (tai nykyaikaisemmin sanottuna: ebolaa...). Mutta mitä tehdä pähkinöiden suhteen? Niitä syön nykyään todella paljon, ja niistä liikkuu ristiriitaisia tietoja. Toisaalta en myöskään aio kokonaan hylätä avokadoa, enkä soijatuotteita; missään tapauksessa en jätä kahvinjuontia enkä tummaa suklaata. 

Sokeria, kotimaisia viljoja ja maitotaloustuotteita välttelevän kala-kasvinsyöjän on hyvin vaikea lähteä enää karsimaan ruokiaan, mutta ei kai tässä auta, jos haluaa edes joskus voida hyvin. Toivotaan, että olo paranisi nyt kohtalaisen lievillä muutoksilla. Mietin vain sitä, että tarkoittaako tämä nyt sitä, että töissä pitää alkaa syödä omia eväitä... Nyyh, illat menevät siis tulevaisuudessa ruoanlaittoon...

Eräs tämän talven suosikeistani, auraiset uunijuurekset. Ohje löytyy Hiidenuhman keittiöstä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti