sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Kevät ja kengät

Kevät kun iskee, kenkähullu villiintyy.

Olimme kuukausi sitten laivalla ystäväni ja hänen lastensa kanssa. Olin päättänyt etukäteen, etten tee matkalla mitään investointeja, sillä tiesin, että rahaa palaisi muutenkin helmikuussa paljon, kun hiihtolomakin oli vielä edessä. Vapaallaoleminen on tunnetusti kallista...

Unohdin kauniit lupaukseni heti mennessämme sisälle laivan putiikkeihin. Löysin nimittäin vaaleanpunaiset kevätkengät!


Tilasin kengät kuitenkin toista kautta. Ne saapuivat kotiini postin välityksellä. Kysymys oli tavallisesta postipaketista, josta sain vain yhden, paperisen saapumisilmoituksen kotiin. Nappasin kiireissäni saapumisilmoituksen mukaan kakkoslaukkuuni, joka kulkee mukanani lähinnä opeoppaiden ja muun matkalukemiston raahauskassina. 

Tullessani töistä ratikalla kotiin kävin työpaikan lähellä isossa kaupassa. Paljon tavaraa raahattavana, kakkoskassissa mukana myös päivän sanomalehti. Päätin lukea sitä matkalla, ja kuinkas ollakaan, postin saapumisilmoitus putosi lehden laukustakaivamisen myötä ratikan lattialle ja jäi sinne. Huomasin asian astuessani ulos ratikasta, mutta aivoni raksuttivat liian hitaasti. 

Olin väsynyt ja ankeissani työpäivän jäljiltä, mutta lähdin heti ruoat kotiin vietyäni postiin. Oli pakko yrittää saada paketti muilla tavoin, ennen kuin saapumisilmoituksen epärehellinen löytäjä hakisi ilmoituksen avulla postista minun kenkäni! Onni onnettomuudessa oli hiljainen postitoimisto ja kolme ystävällistä asiakaspalvelijaa. Pakettiani etsittiin hyllyiltä kissojen ja koirien kera, ja löytyihän se sieltä lopulta, kun satuin niin tarkkaan tietämään, milloin ilmoitus oli postiluukusta tipahtanut. Henkkareilla sain paketin kotiin, ja kevät pääsi alkamaan vähintään kenkien muodossa.


Mitään opetusta en nyt tuolle tarinalle keksinyt, sillä elämässä sattuu ja tapahtuu, vaikka olisi kuinka huolellinen. Onneksi usein on myös onnea matkassa ja hyviä ihmisiä matkan varrella. Ehkäpä jutun juoni on se, ettei saa luovuttaa, vaan pitää keksiä keinot päämäärän saavuttamiseksi.

Niinpä toivottelen yhtä vaaleanpunaista kevättä teille kaikille, kuin se minulle tänään naistenpäivänä (kenkien muodossa) näyttäytyy!

2 kommenttia:

  1. Marc on yksi lempikenkämerkkini. Mulla taitaa olla ainakin viidet...

    VastaaPoista
  2. :D Taitavat olla mun ekat Marcit, jos oikein muistan. Oon edelleen vähän ymmyrkäisenä kenkieni kanssa, kun koko on vaihtunut tässä puolentoista vuoden sisällä, ja mietin monesti kenkiä ostaessani vain kengän sopivuutta, en niinkään merkkiä tai edes ulkonäköä! Tosin oikeankokoisten kenkien ostamisessa mulla on ollut ennenkin pulmia. Täytynee julkaista yksi ikivanha kirjoitelma aiheesta...

    VastaaPoista