torstai 25. kesäkuuta 2015

Tangokenkäproblematiikkaa

Varsin pian aloitettuani tangoharrastuksen ostin mustat, todella kauniit ja tietenkin kalliit tangokengät. Ensimmäisen milongani eli tanssiaisten jälkeen totesin, että kengät ovat leveälle lapiojalalleni liian kapeat. Lesti oli väärä, vaikka koko oikea. Oikean jalan ulkosyrjässä tuntui viikkoja, jopa kuukausia tuon milongan jälkeen kipua. Ilmeisesti olin saanut lievän rasitusvamman, kuten olen ennenkin saanut liian kapeiden kenkien jäljiltä.

Jatkoin silti harjoitustunteja tangokengilläni, kävin muutamissa milongoissa voivotellen.

Lopulta päädyin pätevien tangotaiturien opastuksesta kokeilemaan tangosalin tangokenkäkaupassa, Tango Roomissa, Madame Pivot -merkkisiä kenkiä. Ne istuivat kuin unelma jopa minun "yhtä leveeseen kuin pitkään" jalkaani, vaikka olivatkin italialaiset. Eräs tangotuttuni kehui kenkiä kuvailemalla niitä aamutossuiksi. Niin pehmeät, niin mukavat. 

Päätin siis olla oma itseni ja ostaa jälleen sen turhempia surematta nämäkin kengät. Jo maaliskuussa, pari kuukautta tangoa tahmeasti tanssineena omistin kahdet tangokorkkarit. Tästäkö se hurahtaminen alkaisi, mietin.

Nämä hankin Tango Roomista, tosin vain 7 sentin korolla: Fedra Polish Violet


Käytin edelleen mustia kenkiä näiden uusien, lilojen ja vähän matalakorkoisempien ohella. Lopulta suutuin aina vain vihlovaan oikean jalan luuhuni ja päätin laittaa mustat myyntiin. Tangosalilla voi ilmaiseksi myydä käytettyjä kenkiä, joten kirjoitin vain myynti-ilmoituksen ja jätin 175 euron kengät sinne – jälleen sen suurempia surematta.

Nämä haluaisin: Cobra Laser Green

Tai nämä: Cobra Laser Fuchsia, kuvassa vähän matalammalla korolla kuin vihreät. Lähes kaikkia kenkiä saa kolmessa eri korkeudessa: 7 sentin, 8,5 sentin ja 10,5 sentin.

Pikkuhiljaa aloin haaveilla jälleen uusista kengistä. Tiedän, että tarvitsisin vielä toisen parin esimerkiksi tangoleiriä varten, jonne ei yhden parin varassa kymmeniksi tanssitunneiksi uskalla senkään takia mennä, jos vaikka kengästä katkeaa nilkkaremmi (tai korko, jos oikein säätää...).

Vai vähän kultaa, glitteriä ja vihreää? Chanel Glitter / Leather / Green Water / Platinum


Tiesin kuitenkin, että ensin on myytävä vanhat alta pois. Onnekseni suuressa väsymyksessä Málagaan kielikurssin loputtua saavuttuani (suunnatessani yöksi valvomaan lentokentälle, kun hotellihuoneet olivat Málagassa täyteenvaratut) vastaanotin iloisen tekstarin: Hei, haluaisin ostaa tangokenkäsi... Ilahduin ylettömästi, ehkäpä juuri tilanteen väsyttävyyden vuoksi! 

Myöskään vaaleanpunaisen ja kullan liitto ei olisi pöllömpi. Mutta millaiseen mekkoon nämä sopisivatkaan? Fedra Leather Pink / Blue / Gold

Niinpä nyt on mustat myyty, pinkit toimivat auvoisasti harjoituskenkinä, mutta on tullut aika ostaa toiset Madame Pivotit. Katselin jo sopivia malleja nettikaupasta; ehkä tilaan sieltä tai sitten tamperelaiselta jälleenmyyjältä, joka loppuviikolla laittaa kuvia myymistään 37-kokoisista. Tango Room on tällä erää lopettanut Madame Pivot -kenkien myymisen, joten arvelen, että jatkossa tulen tilaamaan suoraan Italiasta, jos postikulut pysyvät inhimillisinä ja toimitus on luotettavaa. Valikoimaa nimittäin on ja kun kokonsa tietää ja kenkämerkin ominaisuudet tuntee, uskaltautuu uuden lempikenkämerkkini nettiasiakkaaksi. 

Suuresta ympäristötuhohuolestani huolimatta, tai ehkäpä juuri sen tähden, olen päättänyt tangoillakin täysillä, monien kenkäparien voimin, jos (ja kun) se elämänlaatuani parantaa. Muuten on hankinnat nyt kohdaltani jäissä: ei kirjoja, ei uusia vaatteita vuoteen! (Vain kirppariostokset hyväksytään.) Tango kuitenkin saa ottaa nyt kaiken minusta, Lyylin ja espanjan opiskelun ohella. 



Entä tällaiset vähän erikoisemmat, pehmeällä päällysteellä? Ambra Slim Calf Bordeaux

Kaikki kenkäkuvat Madame Pivotin nettikaupasta.

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Huomenna hän lähtee

Kylläpäs on kesäkuun ensimmäiset viikot hurahtaneet nopeasti. On ollut hurjan hauskaa, ihan rehellisesti sanottuna; olen surrut ajallisesti vähemmän, mutta sitten kun olen alkanut itkeä, olenkin lähinnä parkunut. Onneksi kerrat ovat olleet yhden käden sormilla laskettavissa. 

Huomenna lähden Espanjaan, kielikurssille Vejer de la Fronteraan Andaluciaan. Jännitys on vähentynyt sitä mukaa, mitä lähemmäksi lähtö on käynyt. En tosin vieläkään yhtään tiedä, miten selviän Málagasta Vejeriin, mutta eiköhän se tuolla paikan päällä selviä. Yksi bussiaikataulu on tulostettuna mukaan, joten englannilla, alkeisespanjalla tai elekielellä sitä sitten edetään. :D

Oikeastaan aika vinkeää lähteä. En odota matkalta juuri muuta kuin espanjan oppimista ja lämpöä. Plussaa olisi, jos muut kurssikaverit olisivat samanhenkisiä, eikä tarvitsisi viettää kaikkia iltoja yksin. Tosin sekin kuulostaa nyt ihan passelilta, sen verran töötti olen aktiivisten uimakoulu/kuntoilu/kokkailu/kaveriviikkojen jäljiltä.

Eilen vietettiin Lyylin 7-vuotislapsisynttäreitä. Kavereita oli paikalla kokonaiset 18 ja aikuisia kymmenkunta. Oli siinä vilskettä. Onneksi oli myös apukäsiä; ilman heitä hommani olisivat tuplaantuneet. Kaikki meni juuri niin kuin Veikon kynästä olisi ollut käsikirjoitettu: tarjoilut runsaita, meininki letkeää ja ihmisillä hyvä mieli – ihan niinkuin suurimmassa osassa juhliamme silloin ennen muinoin. Sanoisin, että olemme juhlanjärjestäjäväkeä, tai siis olimme. :/

Siinä imuroidessa juhlatilaa lähtökuntoon muutama kyynel vierähti poskelle. Mietin, että iskä ehkä oli katsellut pilven reunalta menoa onnellisena ja ylpeänä tyttärestään. Näin yritän uskoa, vaikka todellisuudessa en taivastarinoihin uskokaan. En enää. 

Taivas on kuitenkin ollut viime päivät kaunis niin kuin taivas vain olla voi. Kerään nyt kaikkia voimiani ja rohkeuttani selvitä tulevasta ilolla. Päätin lenkillä käydessä, että nyt vain vaikka väkisin hymyilen ja nauran. Se kun tekee niin hyvää – itselle ja muille. 

Furby-kakku oli suuri ihailujen kohde. Älkää kysykö minulta, mikä on Furby, sillä en aivan tarkkaan tiedä.