tiistai 18. elokuuta 2015

Salainen päiväkirjani: Tissikeskustelu

Lapsi: Mummu näytti mulle kuvaa sellaisesta naisesta, jonka rintojen alla oli luuta.
Äiti: Ai niin, se taiteilija, se on mahtava kuva. Iiu Susiraja tais olla taiteilijan nimi.
---
Äiti: Hei, mä teenkin kynätestin, että pysyykö kynä rintojen alla.

Pysyyhän se.

Äiti: Höh, oon tullut vanhaksi…

Lapsi: Mun rintojen alla ei kynä pysy, puhumattakaan luudasta.


Postaus on tarkoituksellisesti kuvaton. 

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Koulu alkoi

Vuodet vierehtäneet on. Tytär, tämänkin blogin avainhenkilö, aloitti koulunkäynnin. Olihan sitä jo koko pitkä kesäloma odotettukin. 




Jännittyneenä, mutta yhtä aikaa reippaana tuonne koulun pihalle tytär lähti äidin saattelemana. Tämän ensimmäisen vuoden vien lapsen vähintään vilkkaan Hämeentien verran koululle; aluksi pihalle asti, mutta jossain vaiheessa aletaan harjoitella neljännen linjan kulkemista yksin. Siinä ei ole kuin yksi tienylitys, joskin valottoman ja melko liikennöidyn Porthaninkadun yli, mutta paikassa, jossa näkyvyys on hyvä. 




Itselle oli ihanaa saada vielä yksi huilahtamispäivä lukukauden alkuun, sillä olin päivän virkavapaalla, ja toki oli hyödyllistä päästä tutustumaan niin tyttären opettajaan kuin iltapäiväkerhoon päivän joutilaiden tuntien aikana. Muiden äitien – ja yhden isän – kanssa ehdittiin istua myös tunteja kahvilla mm. lapsiamme päivitellen. ;)

Eilen oltiin koko pitkä päivä Linnanmäellä. Rakastuttiin molemmat vuoristorataan! Tänään lähdetään pyöräretkelle. Ei sitä vilkkaan kesän jälkeen ole vieläkään ehtinyt hidastaa tahtia; lukemattomat lukemattomat kirjat ovat edelleen lukemattomia, ja mielentila jotenkin yllättävän ärtynyt. Enkö ole ehtinyt levätä tarpeeksi?

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Suoraan Italiasta: kultaiset tangokengät!

Ostin ensimmäiset Madame Pivot-merkkiset tangokenkäni maaliskuussa tanssinopettajaltani, joka toimii myös merkin maahantuojana. Tykästyin heti kenkien leveään lestiin ja upeisiin väreihin. Silmiäni hivelee Madame Pivotien pohjoismainen tyylikkyys: ei turhia krumeluureja, vaan hienous luodaan selkeillä väreillä tai väriyhdistelmillä.

Seuraavat parit tilasin Madame Pivotin nettikaupasta – toista paria vasta valmistetaan tehtaalla, sillä halusin kokeilla käyttämieni 37-kokoisten ohella 37,5-kokoa: välillä jalan turvotessa 37-numeroinen kenkä tuntuu leveyssuunnassa ahtaalta. Puolikasnumeroiset ovat tilaustuote, joiden saamisessa kestää muutama kuukausi. Varastossa olevia taasen saa melko nopeasti; itsellä kesti noin kuukauden päivät saada nämä kultaiset kengät kotiutettua, mutta tuntui, että ne jumahtivat paikoilleen toisen parin odottelun takia, vaikka olinkin ilmoittanut, että kengät saa toimittaa erikseen. Tavallisesti kengät ovat kuulemma parissa viikossa lähetyskunnossa ja tulevat DHL:n kautta kahdessa–kolmessa päivässä joko ovelle tai postilokeroon. Hinta lähetyksineen n. 150 euroa – halvempaa kuin ostaa Suomessa maahantuojalta...

Voi olla, että 37,5 on liian iso koko lyhyelle, mutta leveälle jalalleni, mutta näemmä tangokengillä on hyvät markkinat, ja vähän käytetyt kengät saa myytyä melko hyvään hintaan. Olen päättänyt kokeilla jossain vaiheessa erilaisia kenkämallejakin, ja todennäköisesti tilaan vielä yhden perusparin syksyllä tai ensi keväänä. Mustat kengät sopisivat tanssivaatteeseen kuin vaatteeseen, vaikka tuntuukin sangen tylsältä hankkia perusvärisiä kenkiä karamellimallistoja kuolattuaan.

Tällä hetkellä jalkapohjan rasitusvamman vuoksi olen tanssinut viime kerrat pelkillä muutaman sentin korolla varustetuilla terveyssandaaleilla, jotka ovat paitsi ihan riittävän hyvännäköiset, myös loistavat tanssiin. Toivon kuitenkin, että jalkani kestävät pian taas tangokenkiä; tangoleiri alkaa perjantaina, ja sinne otan mukaan niin terveyskengät kuin molemmat tangokenkänikin. 

Tuskin maltan odottaa uusien kenkien korkkaamista, vaikka täytyy myöntää, että kengät paketista kiskottuani olin lievästi pettynyt: toisessa kengässä on jo kulumisen jälkiä, vaikka kenkä kyllä on käyttämätön. Ilmeisesti kultainen pinnoite nahkan päällä on aika herkkä raapaisuille, ja jo valmistamisvaiheessa kenkään tulee jälkiä. Yritän nyt kuitenkin ajatella niin, ettei kukaan noita pieniä pinnoitteen kulumia huomaa ja että niitä tulee käytössä lisää. Eipä tarvitse sitten ainakaan varoa kenkien kulumista, kun ovat siinä suhteessa jo sisäänajetut!

Jos ihmettelette, mistä opettaja löytää rahaa kalliisiin kenkiin, voin kertoa, etten ole ostanut yhtään vaatetta koko kesänä, ja keväälläkin ostin vain alusvaatteita, sukkahousuja ja kirppikseltä parit farkut. Kunnianhimoisesti yritän nyt käyttää vaatekaappini outouksia, ja mielivaatteet kulutan mielihyvällä niin loppuun, että niiden seuraava osoite on lumppukeräys. Lempiyöpuvussa onkin jo kymmenkunta reikää (jotka ehkä vielä korjaan...) ja lempitakkini, farkkutakin hajottua palasiksi otin käyttöön siihen asti pelkkänä rekin koristeena toimineen farkkujakun. 

Kengät etunenässä, vaatteet tulee siinä sivussa. Onneksi niitäkin kuitenkin riittää!