lauantai 31. lokakuuta 2015

Kipsu, mutta tukka hyvin

Olen taas kipeä. Viisi päivää tässä ehdinkin olla ns. terveen kirjoissa. Oikeastaan toivoisin, että olisin ihan niin kunnolla kipeä nyt vaikka seuraavat viisi päivää, ettei tarvitsisi olla taas viikkoja puolikuntoisena töissä.

Tässähän tämä syksy on mennyt: sairastaessa. Ei oikeastaan mitään isoa, mutta jatkuvia homeoireita ja lämpöilyä. Aamulämmöt ovat siellä 37,2:n paremmalla puolen. En tosin tiedä, mikä on normilämpöni, mutta esimerkiksi viime viikolla tuntui kuumeiselta lähes joka päivä. Tunnollisena kävin kuitenkin töissä, kun lämpö ei kivunnut 38:n yli. Silloin olisin kyllä hyvällä omallatunnolla ollut kotona, edes pari päivää.

Välillä tuntuu kovin epäreilulta ajatus siitä, että vastaisuudessa kipeänä ollessaan täytyy itse rahoittaa sairastamisensa, etenkin tällaisessa tapauksessa, kun työpaikan sisäilman laatu vaikuttaa voimakkaasti kuntooni. Jos saisin tehdä töitä esimerkiksi kotoa, en minulla tällaista kierrettä olisi. Ehkä silloin tällöin jotain satunnaisia flunssia, mutta siinä se. Kesäisinhän voin aina todella hyvin.

Nyt flunssien lisäksi iho on ihan rikki, syyhyttää, kutittaa ja välillä on homeallergikoille tuttua tukaluuden tuntua. Sitä on vaikea selittää, mutta sen voin kertoa, että tunne on hyvin epämiellyttävä.

Toisaalta aina voi ajatella, että pahemminkin voisi olla. Ja tiedänhän sen, olen nähnyt sen: asiat voisivat olla todella paljon huonommin. Sitä vain tässä tilitän, että miksi juuri silloin, kun flunssa toden teolla iskee, jymähtää päälle myös yksinäisyyden suru.

Kunpa tätä kipeää olisi lohduttamassa jotkut tärkeät kädet. Kunpa.

Yöpuvussa, mutta tukka hyvin – siis kaikki hyvin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti