sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Mitä oikeasti luin

Kun nyt tuli loman alussa mainostettua kauden yöpöytälukemistoani ja kehuttua sen lopulla lukutoukkamaisuuttani, on aika paljastaa, mitä lomalla oikeasti luin. 




Lumen maahan tartuin ensimmäisenä viikonloppuna, jolloin olin itsekseni. Ensin hyljeksin kirjan verkkaista, havainnoivaa tyyliä ja ihmettelin, miksi tämä Kawabata ei uppoa, sillä aikoinaan pidin todella paljon Tuhannesta kurjesta. Kirjan lyhyys motivoi jatkamaan, ja viimeisten 30 sivun aikana tajusin, että olihan tämä hieno kuvaus. Suomentaja varoitti loppusanoissaan lukemasta kirjaa liian "eurooppalaisittain", ja kehotti lukemaan sen toistamiseen, jos kokemus ei ollut vakuuttanut. Näistä Yrjö Kivimiehen sanoista vuodelta 1958 sain ajatuksen lukea kirjan vielä jossain vaiheessa, ehkä piakkoinkin uudelleen, mutta nyt jäin mietiskelemään sen sanomaa ja tunnelmia.

Junamatkalla maalle luin draamapedagogiikan oppaasta sen, mikä oli järkevää. Kaikkia leikkejä tai kokonaisia prosessidraamatarinoita en tietenkään jaksanut, enkä kirjan syventävää osiota. Välillä täytyy taas päästä testaamaan draamaa käytännössä.

Lomareissupakkaamisia tehdessäni nappasin matkaan Amos Ozin Älä kysy yöltä -teoksen, mutta sen sijaan tartuinkin perillä lapsuudenkodin olohuoneesta sattumalta löytämääni Haitekstiin. Muistelin sen olleen jossain vaiheessa lukupiirimme setvittävänä, mutta minulla ei ollut kirjasta ohutta muistikuvaa syvempiä mielikuvia. Mutta se nappasi tyylillään ja helppolukuisuudellaan heti mukaansa. Ajattelin tosin koko alkulukemisen ajan, että jättääkö kesken, että onko tällaisessa heppoisen kirjan lukemisessa mitään itua. Mutta koska tekstiä luki nopeasti ja siitä nautti, päätin solahtaa mukaan. Olikin virkistävää lukea jotain vähän kevyempää ja valtavirtaisempaa vaihteeksi, eikä kirja suinkaan huono ollut. Aika viihteellinen ja vähän liian amerikkalainen minun makuuni, mutta näppärä ja jollain tapaa herkkä. 

Lyylin iltalukemistona on ollut muutaman viime viikon aikana Eduard Uspenskin klassikko Fedja-setä, kissa ja koira, joka saatiin loman aikana loppuun. Seuraavaksi kenties ryhdytään Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonamieleen, jos tohdin, sillä kirja on kuolemankuvauksineen hurja. Ajattelin, että mieluiten luenkin sen ääneen itse, äänikirjakuuntelun sijaan. Muumikirjojen sarja meillä on kesken, mutta iltakirjan lukija on muumeja kurkkuaan myöten täynnä! 

Viimeiseksi luin runoja; tykkäsin, mutta kovin montaa en kerralla jaksa, joten antologia on kesken. Lomalla tuli tietysti luettua myös lehdet kunnolla, selailtua nettiä tavalliseen tahtiin ja tänään sorruin ostamaan jopa Iltasanomat. Todellinen lukuloma tekstien monipuolisuudessaan! Eritasoisia romaaneja, lastenkirja, runoja ja monenlaisia lehtiä. Jäiköhän jotain olennaista puuttumaan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti