perjantai 20. marraskuuta 2015

Sairastunut

En ole jaksanut kirjoittaa, vaikka asiaa on paljon. Olen nimittäin edelleen sairauslomalla, ja huolissani terveydestäni – tai sairasteluistani. 

Olen koko syksyn ollut aika allerginen, pienissä flunssissa usein ja sydäntäkin on tykyttänyt hassusti. Siihen en kuitenkaan kiinnittänyt huomiota ennen kuin viime viikon keskiviikkona, sillä sinä päivänä syke oli korkea aamusta iltapäivään, eikä laskenut millään – vaikka siis otin elämän rauhakseltaan kotona äänenmenetystä ja flunssaa potien. Oli pakko lähteä iltapäivällä sairaalan päivystykseen, ja niinhän siinä kävi, että pääsin – tai jouduin – illansuussa melkein kolmen tunnin odottamisen jälkeen sisään osastolle, sillä syke oli tosiaan 147.

Sain lääkettä, kaikenlaisia kokeita otettiin, mutta mitään vakavaa ei löytynyt: ei sydänlihastulehdusta, ei keuhkoveritulppaa, ei kilpirauhasen liikatoimintaa. Sydän normaalin kokoinen ja näköinen. Hemoglobiini ok, tulehdusarvoissa vain pientä nousua, happisaturaatio normaali, CRP hyvä. Yöksi pääsin kotiin, kun syke oli saatu rauhoitettua. Parin viikon päästä minulta otetaan vielä pitkäaikais-EKG, jotta rytmihäiriö saadaan selvitettyä.

Itse olen tuon tapahtuman jälkeen ollut paitsi huolissani, myös todella väsynyt ja lämpöinen. Olen levännyt, nukkunut, tehnyt kivoja asioita, ja aina kun on tullut tykyttävä olo, ottanut lääkettä. Useimmiten olotila on huimaava, päässä omituinen tunne, kuin en olisi omassa itsessäni kunnolla, väsyttää, silmiä ja silmähermoja särkee, korvat ovat tukkoiset ja niska–hartiaseutu on jumissa (mistä huippaus osittain voi johtua). Hengitys on usein pinnallista, ikäänkuin haukkoisin henkeäni ja hermot ovat kireät: en kestä kirkkaita valoja, lujia ääniä, ylimääräisiä häiriötekijöitä. Lämmöt vaihtelevat: koko tämän viikon olin jo melkolailla normilukemissa, mutta tänään taas nousi kuume, ja sen kyllä tunsi. :( Enkä jaksa asioita, en edes kävellä, mitä yleensä flunssaisenakin aina jaksan! En vain jaksa, en mitään ylimääräistä, tai jos jonain päivänä jaksan vaikka siivoilla, seuraavana en jaksa yhtään mitään. 

Meikäläisen google on arvattavasti laulanut, mutta lopputulos on sekä lääkärin että itseni mielestä kysymysmerkki. Todennäköisimmin kysymys on nyt ahdistus/paniikkihäiriöstä, johon liittyy uupumista. Aika loogiselta kuulostaa; olenhan ollut niin harvinaisen peloissani asioista viime aikoina, että nämä fyysiset oireet ovat nyt vain jäävuoren huippu. Fyysistä sairautta ei kuitenkaan vielä ole poissuljettu, ja nyt odotellaan EKG-testiä sekä psykiatrin tapaamista. 

Ensi viikolla menen kokeilemaan töihin. Saapi nähdä, miten jaksan, jos lämmöt taas nousevat. Toisaalta työnteko voi auttaa siihen, että saa muuta ajateltavaa kuin pelon. Olo on nimittäin niin erikoinen, että on vaikea uskoa, etteikö tämä olisi jotain tosi kauheaa. Keskiviikkona osastolle päädyttyäni olin ihan varma, että kuolen, kun tajusin, että syke tosiaan oli korkea, eikä kysymys ollut vain kuvitelmistani. Hirveä kokemus.

Nyt en oikestaan ajattele, että heti paikalla ja suoraan tähän kuolen, mutta tajuan kyllä, että asiat eivät todellakaan ole hyvin. Surettaa, kun niin moni muu asia on vuosien aikana ollut huonosti, etten olisi enää jaksanut lisää huonoja uutisia. Toisaalta tajuan, ettei minun nyt kannata luovuttaa: hoidan itseni kuntoon, ja kuten Lyylin opettaja tänään vanhempainvartissa totesi: "Kun selviät tästä, selviät mistä vain."

Näinhän se on. Viimeinen koettelemus viime vuosien haasteisen sarjassa?

4 kommenttia:

  1. Kuulostaa kyllä huolestuttavalta ja ymmärrän pelkosi ihan täysin! Mutta toisaalta olet kyllä viime vuosina kokenut niin paljon ja niin suuria asioita, että voivat ne hyvinkin olla tuolla kaiken taustalla ja voimat vain nyt loppuvat. Kun ei sitä jaksa ihan loputtomiin tsempatakaan; kokemuksen rintaääni. Ihan älyttömän paljon tsemppejä ja taistelutahtoa sinne! Kyllä sinä paranet! <3

    VastaaPoista
  2. Kuinka voit nyt? <3

    VastaaPoista
  3. Kiitos tsempeistä! Kuumeilen edelleen, tai lämpöilen, mitä se onkaan, eivätkä voimat ole entisensä, mutta töissä olen voinut ihan kohtuullisesti. Välillä on ihan normaaleja päiviä, välillä taas pelkkää heikkoa oloa. On ollut tarkoitus kirjoittaa muustakin arjesta, mutta huomaan, että energiaa ei nyt oikein harrastuksiin riitä. Tango on tauolla, ja espanjan opiskelu on ollut monta viikkoa jäissä, kunnes tänään jaksoin hiukan kertailla. EKG-tuloksia tässä nyt odotellaan - ja terapeutin sekä psykiatrin tapaamista. :D

    VastaaPoista
  4. Kokeile mindfulnessia, se auttaa!

    VastaaPoista