sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Helvetin kuustoista vai sweet sixteen?

Vuosi on alkanut makeasti: on ollut paljon energiaa nähdä ystäviä ja puuhastella. Viime viikolla innostuin erityisesti ruoanlaitosta – pitkän tauon jälkeen – ja olen etsiskellyt jopa uusia ruokalajeja kokeiltavaksi. Lyylin kanssa ollaan puuhailtu kaikkea pientä, ja töissä olen ollut iloinen ja uusia ajatuksia täynnä. – Toivottavasti tähän makeuteen ei kyllästy kovin äkkiä ainakaan. 

Samalla olen palannut ruotuun: viikonloppuisinkaan ei enää tule nukuttua yhteentoista ja ruokavalioni olen palauttanut normaaliksi: ei vehnää eikä sokeria kuin poikkeustapauksissa. Eilen oli sellainen tapaus: Lyylillä oli koulupäivä, ja olin luvannut sen kunniaksi, että menemme pitsalle kunhan koululta pääsemme. Päätin syödä itsekin pitsan, vaihtelun vuoksi, mutta kylläpä sen sitten huomasi vatsakivuista ja "pierutaudista". Onni onnettomuudessa, että taloudessa ei asu toista aikuista, sillä hajuhaitat eivät parisuhdetta kaunista. Tästä elämäntilanteesta täytyykin ottaa kaikki ilo irti. ;)


Mielialat ovat siis näppäimistön käyttäjällä kohentuneet: liekö sitten lääkkeellä vaikutusta asiaan vaiko kenties talven lähes poikkeuksellisella lumimäärällä ja kylmyydellä. Joka tapauksessa elämä tuntuu taas kivalta, ja pelkään vähemmän. Kivut ovat siirtyneet lähinnä selkään, ja tiedän, että tällä kertaa nämä kivut eivät ole psyykkisiä, vaan johtuvat ihan siitä, että selkäni on muutamasta kohdasta täysin jumissa. Näin iän karttuessa lievä skolioosini tarvitsisi enemmän jumppaa ja vähemmän istumista. Yritän parantaa tapani, vaikka mitään tähän viittaavaa uudenvuodenlupausta en ole antanut.

Uuden vuoden kunniaksi lupasin kaksi asiaa: en enää kuukkeloi terveydentilani häiriöitä tai mitään oireitani netistä enkä lue lehdistä ihmisten sairauskertomuksia, vaikka tarinat olisikin kirjoitettu positiivisessa ja toivoa luovassa valossa. Tietenkin olen jo pariin kertaan rikkonut lupauksen toista puolta: viimeksi tänään luin Hesarissa olleen kertomuksen auto-onnettomuudesta selvinneestä koirasta ja sen omistajasta. Itkin kuitenkin vain vähän, enkä alkanut pelätä auto-onnettomuuksia sen enempää kuin jo teen. Tosin päätin, että jos auton joskus hankin, pitää sen olla ultraturvallista mallia!

Toistaiseksi tai toivon mukaan koskaan auto ei kuitenkaan ole haaveissa; sen sijaan pyrin edelleen elämään niin ekologisesti kuin luonteelleni on mahdollista. Punaista lihaa tai luomutonta kanaa en siis syö, vatsaongelmista ja ruokarajoitteista huolimatta, ja vaikka Lyylille toisinaan leivonkin lihapullia, myös tyttären ruokavalio on kasvispainotteinen myös terveyssyistä. Meillä meneekin paljon rahaa luomuruokaan ja monipuolisiin tuotteisiin. Itse raahaan eväitä töihin; tylsää, mutta välillä omatkin sapuskat ovat sangen herkullisia. 

Viime viikolla yllätin itseni, ja tein todella hyvää vegaanista perunasalaattia evääksi mukaan. Syömistä siinä riitti (kalan kanssa) moneksi päiväksi, ja aina se vain maistui. Niinpä päätin jakaa tämän arkistoista löytyneen ikivanhan reseptin teillekin samalla terveellistä, mutta tarpeeksi makeaa alkanutta vuotta toivotellen.


Perunasalaatti
(keskikokoinen kulhollinen, noin viidelle)

24 kypsää perunaa

Kastikevaihtoehto 1:

1 dl oliiviöljyä
1/2 dl omenaviinietikkaa
1 dl omenatäysmehua
1-1,5 tl suolaa
runsaasti tilliä

Kastikevaihtoehto 2:

1 dl oliiviöljyä
1/4-1/2 dl viinietikkaa
n. 1 rkl hunajaa
1/2 sitruunan mehu
1-1,5 tl suolaa
runsaasti tilliä

1. Leikkaa perunat lohkoiksi. Pienet perunat voit leikata puolikkaiksi.
2. Sekoita kastikkeen aineet keskenään ja kaada perunoille. Sekoita varovasti ja anna maustua yön yli.