lauantai 20. helmikuuta 2016

Aurinko on noussut taas

Niinhän se aurinko aamuisin pruukaa tehdä, nousta. Kahtena peräkkäisenä aamuna vielä hyvin kauniisti taivaan värjäten. 





Ja niin se joskus elämässäkin, joskus jopa kahdesti. Uusi auringonnousu, uusi ihmissuhde. 

Psykiatri kysyi, että haluatko valottaa tätä uutta ihmissuhdettasi, mutta minulle ei tullut mieleen mitään kerrottavaa. Lähinnä outo olo siitä, että mitä nyt kertoa ihmisestä, joka on ihan tavallinen osa elämääni. Sanoin vain, että tuntuu kuin oltais tunnettu jo kauan. Psykiatri siihen, että eikös se ole hyvä juttu!

Ja niin kai se onkin, hyvä juttu kaiken kaikkiaan. Mutta en nyt tässä lähde ennustamaan mitään, kun ilmeisesti ennustajanlahjoja minulla ei ole. Tyydyn sanomaan, että olo on hyvä, tasapainoinen, niin kuin se kyllä oli ennen kohtaamistammekin tammikuun alussa. 

Kenties olo on toisinaan kuitenkin entistäkin parempi, kun on joku jolle saa kertoa murheensa. Joku, joka ottaa syliin. En tiedä, kaipasinko lopulta mitään sen ihmeellisempää, hullaantumisesta puhumattakaan. 

Pieni on kaunista, tavallinen hienointa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti