keskiviikko 10. elokuuta 2016

Lyylin uudet vaatteet ja äidin vanhat aatteet

Syyskausi alkaa aina uusien vaatteiden hankkimisella. Tällä kertaa kohteena on ollut etupäässä kakkosluokkalainen Lyyli: laskin ostaneeni hänelle 16 uutta vaatekappaletta: kuusi kirpparilta, neljä kalliinpuoleista laadukasta ja eettistä ostosta ja ikävä kyllä sitten päälle vielä kuusi Hennes ja Mauritzin perusvaatekappaletta, sellaisia, joita en kirpparilta kovalla hakemisellakaan löytänyt enkä viitsinyt kalliilla ostaa.

Kirpparivaatteita: Tää setti maksoi korkeintaan kympin!

Mini Rodinin syysuutuuksia. Hintaa en kehtaa kertoa.

Heinäkuussa jatseilta kotiuduttuani aloin valtavan mylläämisen – muistanette vinttikomerokuvan! Myin lähes kaikki viime vuosien lastenvaatteet pois nurkista, sikäli mikäli en ollut laittanut niitä jo vaatekeräykseen. Muutama hassu jäi vielä käteen, mutta niistäkin suurin osa lähtee työkaverin tyttärelle.

Nurkat ovat puhdistuneet kaikesta ylimääräisestä myös muutenkin: kirjoja, koristeita yms. on lähtenyt taloyhtiömme kierrätyspisteelle. Olo on puhdistunut tyhjentämisen myötä, mutta luulenpa, että olen käyttänyt tätä puhdistusriittiä myös oman pahan mielen parantamiseen.

Kesä ei ollut niitä kevyimpiä, ja nyt uuden lukukauden alkaessa ajatukseni ovat edelleen synkkiä tai oikeastaan jopa enenevän synkkiä. Olo tuntuu niin vanhalta, ja kaiken aikaa teen hyvästejä unelmalleni isommasta perheestä. Se ottaa voimille.

Tuo "hyvän ihmisen tuoli" on edelleen tyhjä. Kenet siihen löydän? Pöytäkaverina siis vain Deko-lehti, Lyylin kirjanmerkki taas muistuttaa työn tärkeydestä! Ihan kaikki ei ole pilalla. 

Toisaalta tämä kesä on ollut ystävyyden juhlaa: tuntuu, että vanhat ystävät ovat astuneet taas askeleen lähemmäs elämässäni. Olen viettänyt heidän kanssaan laatuaikaa ja nauttinut siitä. Kesä on sikäli ollut leppoisa ja palauttava.

Mutta yksinäisyyden tunne ei lakkaa, eikä se varmaan koskaan tule kokonaan häviämäänkään, etenkin, jos elämääni näin yksin elän. Ei ihmistä ole tarkoitettu sinkuksi, ajattelen, vaikka toki onnellisia sinkkujakin varmasti löytyy. Yhtä hölynpölyä on ajatus siitä, että ensin täytyy tulla onnelliseksi itsensä kanssa. Miten hitossa tulet onnelliseksi, jos juuri se yksi elämän olennaisimmista asioista puuttuu: vuorovaikutus sellaisen aikuisen ihmisen kanssa, joka ymmärtää tai ainakin haluaa ymmärtää sinua?

Lukekaa tämä, jos ette usko. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti