maanantai 3. heinäkuuta 2017

Hui hai

Olen mielessäni monesti kirjoittanut hienon tekstin, mutta päätynyt siihen, että turha kirjoittaa sitä luettavaksi kenellekään, sillä teksti ei ole ollut muuta kuin vanhan toistoa. 

Vaikea keksiä mitään (uutta) sanottavaa, sillä olo on ollut kerta kaikkisen kärttyinen, surullinen ja väsynyt viime kuukaudet. Loma on tietenkin tehnyt hyvää, ennen kaikkea kuntoilut: olen jumpannut entistä ahkerammin ja Lyylin kanssa ollaan käyty uimassa useasti tytön uimakoulun tähden. Nyt ollaan maalla, pian mökillä ja sitten minulla on muutama viikko omaa aikaa. Lähinnä aion kuntoilla: käydä edelleen uimassa ja kiipeilemässä. Ilmoittauduin kaverin kanssa kiipeilykurssille!

Kesäkuun alussa aloin käydä terapiassa; se on nyt lomatauolla ja odottelen Kelan päätöstä siitä, korvaako se terapiani. Toivottavasti, sillä muuten terapiaistunnot jäävät näihin kolmeen kertaan. Luulenpa tosin, että korvaavat, mutta eihän sitä voi koskaan tietää. 

Tässä kun aika moni asia on mennyt puihin tai täysin toisella tapaa kuin oletin. Esimerkiksi asunnon ilmanlaadun kanssa on jälleen ongelmia: olen alkanut oireilla parvekkeen hajun takia. Ilmeisesti 60-lukulaiset, parvekkeella käytetyt kuorilevyt haisevat niin voimakkaasti edelleen, että olen pikkuhiljaa herkistynyt niiden päästöille. Homeelta haju ei vaikuta, mutta enpä vanno, etteikö se voisi olla jotain erityyppistä hometta. Toisaalta se ja sama, kun lopputulos on se, että oireita on. Nyt sitten vain parvekelasit auki aina. Suunnitelmissa on myös pestä levyt. Onneksi ikkunaremontti on tulossa pian, ilmeisesti jo ensi vuonna, joten ehkä siinä yhteydessä levyjen taakse voisi kurkata ja varmistaa ainakin sen, etteivät sisällä olevat vällyt ole kostuneet. 


Väsyttävää olla kaiken aikaa puolikuntoinen, mutta sellaistahan se elämä on monella muullakin. Tietyllä tapaa olen toiveikas tulevaisuuden suhteen: ei tämä tästä kai kurjemmaksi enää muutu, kun en mitään muutoksia ole elämääni tekemässä. Miehen etsimisestäkin olen luopunut; tulkoon vastaan, jos jossain on tullakseen. Sitäpaitsi Tinder-sovelluksenikin on mennyt jotenkin jumiin, joten ehkä sekin on merkki siitä, että antaa olla. ;) Kunhan nyt saisin kuluttajaviranomaisen avulla neuvoteltua remonttilaskun kohtuullisemmaksi. Pahalta näytää. Siinäkin meni mäkeen, mutta sama kait se, hyvin tekivät remontin, emmekä me kodistamme parvekkeen hajuista huolimatta nyt vähään aikaan pysty muuttamaan parempaan. 


Hämmästyttävää kyllä, surunkin kanssa oppii elämään. Yritin kauan saada sitä pois elämästäni, vimmaisesti etsien onnellisuutta, mutta olen tyytymässä nyt tähän tilanteeseen. Kunhan allergiat pysyvät jollain kohtuullisella tasolla, kunhan meillä Lyylin kanssa sujuu hyvin, kunhan on töitä työpaikassa, jossa pystyy olemaan, niin mikäs tässä hiljaiselossa. Kyllä siitä löytyy niitä pieniä hetkiä, jolloin voi olla hyvinkin tyytyväinen elämäänsä. 

Joten hui hai huolille, hui hai vaatimuksille, omille toiveille siitä, millainen elämästä piti tulla. Ja hui hai niille piireille, joille kelpaa vain tietynlaisena. Nyt olen tällainen, surullinen, mutta jatkan elämää suruni hyväksyen. 

2 kommenttia:

  1. Hei! Luen aina kaikki kirjoituksesi. Kirjoitit tekstisi alussa, ettei kannata julkaista toiston takia. Olen joissain muissakin blogeissa kommentoinut tällä samansisältöisella asialla tuodakseni lukijan näkökulman teksteihin. Arvaan, että blogeja kirjoittavatkin lukevat toisten ihmisten blogeja, mutta arvelen, että heillä on eri tapa lukea kuin sellaisella, joka ei itse kirjoita.

    Minä nimittäin luen näitä tekstejä "kaunokirjallisina tuotteina". Luen vain blogeja, jotka on kirjoitettu hyvin (= persoonallisesti, mielenkiintoisesti, omaäänisesti, riittävän oikeakielisesti). Minulle on jotakuinkin sama, ovatko blogit täysin totta (mikä tuntuu olevan joillekin blogisteille suuri ongelma - ymmärrän, olisin itsekin huolissani, jos kirjoittaisin ja tutut lukisivat ja ajattelisivat ties mitä). Toisto tai tapahtumattomuuskaan ei ole blogeissa mikään haitta - luen paljon hyvin "hitaita" romaanejakin. Blogin aihepiirikään ei ole niin tärkeä - luen ihan mahdottoman monelaisia blogeja. Niin kuin luen monenlaisia kirjojakin.

    Olen kiitollinen internetille ja blogeille, joka on tuonut luettavakseni niin paljon mukavaa, antanut näkökulmia, näyttänyt erilaisia tapoja elää. Olen kiitollinen blogien kirjoittajille, jotka viitsivät kirjoittaa. Olen kiitollinen sinulle, joka olet yksi näistä lukunautintoja jakavista.

    VastaaPoista
  2. Kiitos ihanasta palautteesta, jonka löysin vasta nyt; käyn aika harvoin tarkistamassa viestien "tulvaa". :)

    Pidän itse tätä blogia jonkinlaisena päiväkirjana, jota toivottavasti joskus vanhempana palaan lukemaan. Nyt en oikeastaan vielä pysty vanhoja tekstejäni lukemaan uudelleen, ruokaohjeita lukuunottamatta. Yritän siis kirjoittaa mahdollisimman totuudenmukaisesti, vaikka varmasti liioitteluakin mahtuu mukaan! Se on tavaramerkkini. ;)

    Jotenkin olen kaivannut blogini uudistumista, kuten ehkä elämässänikin niin kovasti kaipaan sitä, että löytyisi se uusi parisuhde, uusi suunta elämälle, mutta pikkuhiljaa olen antamassa periksi paitsi parisuhteen löytymiselle myös sille, ettenkö saisi jo käsillä olevasta elämästäni irti tarpeeksi kirjoittamisen aiheita. Ehkä kyse on ollut siitä, että olen ollut aivan liian väsynyt työstämään mitään sen syvällisempää.

    Onneksi on vielä tätä lomaa jäljellä... Ihanaa kesää Sinullekin! Ja kiitos vielä ajatuksia herättävistä sanoista.

    VastaaPoista