perjantai 16. maaliskuuta 2018

Kasvissyönnistä

Olen ollut kasvissyöjä noin neljä vuotta. Ihan tarkkaan en muista, milloin jätin kaiken lopunkin lihan pois lautaselta, mutta sen muistan, että siirtymä oli vähittäinen. 

Syksyllä 2013 havahduin ympäristön tilaan, ilmastonmuutokseen ja siihen, että jotain voisi tehdä asialle – sen oman pienen osuutensa verran. Samalla mielessäni siinsi ajatus terveellisemmästä, enemmän kasviksia sisältävästä ruokavaliosta, vaikka varmasti söinkin ihan keskivertoisen terveellisesti siihenkin asti. En ole koskaan ollut mikään suuri lihan ystävä, enkä ole oppinut tekemään mitään sen ihmeellisempiä liharuokia. Nykyään ainoa liharuoka, jonka suostun valmistamaan, on lihapullat. Sekin siirtyy pikkuhiljaa Lyylin vastuualueelle...

Parin ensimmäisen kasvissyöntivuoteni aikana napsin välillä maistiaisia esimerkiksi noista lihapullista. Sen jälkeen ei ole useinkaan tehnyt lihaa mieli, vain joskus kunnollista makkaraa alkaa himota ajatuksissaan. Useimmiten lihan haju ja olemus kuvottaa, eikä noiden lihapyöryköiden väsääminen ole kuin velvollisuus. Muuten taloutemme on aika lihaton; en osta Lyylille suolaisia ja rasvaisia leikkeleitä, kuten metwurstia, en nakkeja tai sen sellaista. En nykyään juurikaan harrasta myöskään soijanakkeja; ne kuuluvat grillitulille tai nuotion ääreen! 

Mitkään edellämainitut eivät ole terveysruokaa millään mittarilla, enkä lihaa syövälle tyttärelle osta sellaisia siitäkään syystä. Lisäksi lihansyönti on valinta siinä missä kasvissyöntikin, ja meidän taloutemme eetokseen kuuluu suosia kasvissyöntiä, vaikka tytär saa syödä mieltymystensä mukaan lihaa toisaalla, jos näin itse haluaa. Myöskään uutta tulokasta en välttämättä kasvata kasvissyöjäksi, mutta en kyllä itse aio tarjota hänelle liharuokia kenties noita lihapullia lukuunottamatta. Lapsenhan voi halutessaan kasvattaa vegaaniksi, sillä huolellisesti koostettu vegaaniruoka on aivan yhtä ravitsevaa ja terveellistä kuin sekaruokakin – tai kenties jopa terveellisempää, sillä usein vegaaniruokavaliota noudattava on kiinnostunut siitä, mitä syö eikä harrasta ylenpalttisesti roska- tai valmisruokaa vaan valmistaa terveellistä ja monipuolista vegaanista ruokaa itse, puhtaista raaka-aineista lähtien. 

Ymmärrän silti hyvin, että markkinoilla on tarjolla yhä enenevässä määrin kasvispohjaisia lihaa mukailevia teollisia tuotteita, sillä kyllähän lihan maku on hyvä – jos liharuoka tai -tuote on hyvin valmistettu. Ei kai juuri kukaan kasvissyöjäksi ryhdykään siksi, ettei lihasta pitäisi. Kysymys on useimmiten ekologisista tai eettisistä valinnoista (tai molemmista), joskus myös terveydestä. Siksi on hyvä, että kasvissyöjille, vegaaneista puhumattakaan, on leivän päälle tarjolla muutakin kuin pelkkää öljyä tai vegaanimargariinia ja tuoreita kasviksia. Eikä sitä kukaan vegaani jaksa aina hummusta tai muita töhniä, vaan joskus haluaa juustoa tai metwurstia matkivan siivun lepäämään ruisleivälleen, oletan. Itse syön edelleen juustoa, mutta teen toisinaan myös hummusta, välillä harrastan avokadoa leivän päällä tai syön leipäni kasviksilla ja kananmunalla höystettynä. 

Omalla kohdallani huomaan kasvissyönnin lisänneen kasvisten käyttöä taloudessamme entisestään. Ruokaan uppoaakin sievoinen summa rahaa kuukaudessa, sillä syömme paitsi paljon luomua ja runsaasti kasviksia, jotka ovat suhteessa kalliita esim. valmisruokiin tai viljatuotteisiin verrattuna, myös määrällisesti paljon. Kulutan ilmeisesti moniin verrattuna enemmän – lieneekö syynä sitten jatkuva levottomuuteni? Arvelen, että moni kaksihenkinen talous pärjäisi reilusti yli satasen, jopa kaksisataa pienemmällä ruokalaskulla kuukautta kohden. Kaikkeen muuhun kuluttamiseeni verrattuna ruoka nousee meillä siis isoon asemaan (jollei nyt tätä epäonnista asumista lasketa mukaan).

Meidän keittiössä esillä on aina salaattia ja hedelmiä

Sillä on mielestäni merkityksensä, mitä suuhunsa lappaa. Kasvissyönnin myötä en koe joutuneeni luopumaan mistään sellaista ruoasta, jolla on minulle todellista merkitystä. Käytän toki maitotaloustuotteita, mutta niitäkin pyrin koko ajan vähentämään; esim. puuron teen usein kauramaitoon ja uunilaatikoihin käytän toisinaan kerman sijaan kaurakermaa. Vegaaniksi en ole ryhtymässä muutamienkaan syiden takia, joista suurin lienee vatsaongelmat. Jo nykyisellään papujen, siementen, pähkinöiden ja kaalien käyttö aiheuttaa usein erinäisiä suolisto-ongelmia, joiden takia esimerkiksi viime kesänä sain 30 tuntia kestäneen suolistosärkykohtauksen kahdesti, ja toisella kertaa jouduin lähtemään sen takia päivystykseen asti. 

Jos (terveellinen) kasvissyönti onkin kallista, vaikeaa se ei ole. Nykyään löytyy reseptejä ja helppoja puolivalmiita kasvisruokia vaikka kuinka paljon. Meillä syödään toisinaan myös kalaa, tosin harvemmin kuin kerran viikossa, ja etenkin lakto-ovo-vegetaristin ruokavalio on todella helppo koostaa, jos allergioita ei ole. 

Erään kasvissyöjän jääkaappi vastikään täytettynä

Kasvissyönnillä on varmasti monia positiivisia vaikutuksia terveyteen, mutta niitä ei ole aina helppo huomata. Itselle iloisena yllätyksenä on tullut matalahko verenpaine raskauden ajan tarkastuksissa. Lyyliä odottaessa verenpaineeni yläpaine oli hieman koholla, mutta nyt arvot ovat pysyneet hyvinä, vaikka ikää on melkein kymmenen vuotta enemmän! En keksi tälle muuta selitystä kuin runsaan kasvisten käytön ja muutenkin terveellisen ruokavalion ateriarytmeineen ja valmisruokien välttämisineen. 

Kaikkein parasta maapallon hyvinvoinnin suhteen olisi, jos kaikki lisäisivät kasvisruokien syöntiä, niin ettei välttämättä kenenkään pitäisi kokonaan luopua lihasta. Siitä pitäisi mielestäni tehdä sellainen herkku, joka kuuluisi esimerkiksi juhlapyhiin, juhliin tai muihin erityishetkiin. Mietin jossain vaiheessa, josko alkaisin syödä lihaa tämän periaatteen mukaisesti, mutta en kuitenkaan ole tehnyt niin, koska minulle kasvissyönti on myös identiteettikysymys. Jos söisin lihaa silloin tällöin, en voisi kutsua itseäni kasvissyöjäksi. Ja haluan olla kasvissyöjä, ennen kaikkea oman itseni tähden. Maailmaa en usko pystyväni pelastamaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti