lauantai 10. maaliskuuta 2018

Mullanvaihdon lopputulos

Nyt on kyllä tyytyväinen olo: sain eilen vaihdettua koko huushollin kukkamullat – Lyylin kaktuksiin tosin en uskaltanut koskea. 


Olihan tuo sotkuista puuhaa: koko vessan lattia multainen ja lopulta multaa kulkeutui muihinkin huoneisiin. En oikein ymmärrä, mikä älynväläys oli suorittaa vaihto vessassa; jotenkin kai ajattelin, että helppohan mullanrippeet on sitten suihkuttaa viemäriin. Todellisuudessa helpompaa olisi ollut tehdä vaihto sanomalehtien päällä ja kääräistä loput mullat niiden mukana roskikseen. Vessassa multa pääsi porautumaan kaakelien saumoihin ja kulkeutumaan pesukoneen alle. Se piti jynssätä pois kaikkialta, alkaen vessanpytystä ja päätyen lattiakaivoon. Huoh.

No, onpahan kasveilla tuoreet mullat ja vessa hinkattu! Muutamaan kasviin vaihdoin isomman ruukun, ja suurimmasta osasta vain riivin vanhaa multaa ja hiukan juuriakin pois ja lisäsin tuoretta. Joulu/pääsiäiskaktukset olivat juurtuneet viime vuoden mullanvaihdon jälkeen todella huonosti, ja siltä ne vähän viime aikoina ovat näyttäneetkin. Viirivehka ja rönsylilja taasen olivat muodostaneet kovinkin tiheän juurakon, ja rönsyliljan vaihdoin siksi isompaan ruukkuun. Lisäksi jaksoin vihdoin ottaa sen kasvattaman "lisäosan" käsittelyyn: upotin tuon kasvin itsensä kasvattaman rönsytaimen veteen, ja kunhan siihen ilmestyy juuria, istutan sen omaan ruukkuunsa. Mielenkiintoista on ollut seurata kasvin leviämistä tuolla tavoin! Rönsylilja tosin onkin hyvin helppohoitoinen ja – nimensä mukaisesti – helposti lisääntyvä kasvi. :)


Erityisen iloinen olen siitä, että sain vihdoin hankittua kotiimme anopinkielen. Olin kauan haaveillut tuosta 70-luvun klassikosta, joka on jälleen muodikas sisustuselementti – näin ainakin kuulin. Sen sijaan kultaköynnös minua ärsyttää, vaikka klassikkokasvi on sekin: Viime vuonna ostamani köynnös on kiinnitetty keskelle ruukkua sijoitettuun paksuun keppiin, enkä saanut sitä millään ruukun vaihdon jälkeen pysymään tukevasti paikoillaan. Puolet kasvista lakastui viime vuonna, ja nyt se on omituinen toispuoleinen, vähän kuivahtamaan joskus päässyt somiste. Päätin kuitenkin antaa sille vielä mahdollisuuden, kun ei se nyt ihan kuolleelta sentään näytä, vaikka vähän vaappuvainen onkin.

Jos olisi tilaa, hankkisin vieläkin lisää kasveja kotiimme, sillä olen oikea huonekasvihullu. Seinähyllyjä en nyt kuitenkaan ryhdy ainakaan tähän asuntoon kasvien takia kiinnittämään, joten tällä erää tyydytään tähän vihreyden määrään.


Tässä vielä pikaohjeet mullanvaihtoon:

1) Kastele kasvit päivä ennen mullanvaihtourakkaa, jotta juuripaakut irtoavat ruukuista helpoimmin. Tai tee kuten minä tein, ettet kastele, koska idea mullanvaihtoon syntyi spontaanisti. Kuivatkin juuripaakut irtosivat kyllä vahingoittumina.

2) Mielestäni on osin makuasia, milloin kasvi tarvitsee isomman ruukun, milloin ei. Riippuu toki siitä, saatko siistittyä kasvin juurakkoa leikkaamalla ja mahtuuko vanhoja multia poistamalla vanhaan ruukkuun uutta multaa tilalle. Peukalosääntö on, että sentin verran uutta multaa pitäisi mahtua joka puolelle. Jostain olen kuullut sellaisen suuntaa-antavan ohjeen, että ruukun pitäisi olla suunnilleen samankokoinen kuin kasvin. Tällä periaatteella viirivehkani olisi pitänyt jo jakaa kahtia...

3) Salaojita ruukut latomalla pohjalle soraa. Paha vain, että kauppojen muovisissa sisäruukuissa on niin isot reiät pohjissa, ettei sora pysy niissä millään. Muoviruukkuihin tyydyinkin tunkemaan pelkkää multaa, joka sekin ropisee suojaruukkuun reikien kautta. Muutaman kasvin istutin suoraan suojaruukkuun, vaikkei se olekaan suositeltavaa. Pohjalle vaan kunnon kerros soraa, jotta juurakko pääsee hengittämään!

4) Multa on hyvä kostuttaa jo ennen mullanvaihtoa; asia, jonka itse unohdin täysin. Heti mullanvaihdon jälkeen kasvin on syytä antaa kuivahtaa hiukan tai hoitaa kastelu sumutepullosta vettä suihkuttamalla, jotta se tottuu uuteen kasvualustaansa.

5) Paras mullanvaihtoaika on kasvukauden alku, helmi–maaliskuu, joten kipinkapin mullanvaihtopuuhiin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti