Rullaati, rullaati

Loma on alkanut rullata! Päivät kuluvat vauhdilla, ja lievästä yksinäisyydestä huolimatta tuntuu melkein siltä, että miten tässä töitä ehtisikään enää tehdä arjen ohella! 

Olen muun muassa alkanut katsella enemmän telkkaria – tai siis Yle Areenaa, sillä eihän meiltä oikeaa töllöä löydy. Päivien rutiineihin kuuluvat ensisijaisesti DNRS-treenit, jotka vievät usein tunnin verran päivästä, joko yhdistettyinä kävelylenkkeihin tai siirtymiin tai ihan pelkästään sellaisinaan olohuoneessa (sohvalla) toteutettuina. Siivoilen, puuhastelen, kirjoittelen, luen. Aloin kutoa sukkaa (joululahjoja jo, kun tästä vuodesta tulee kengännauhabudjettivuosi myös lahjojen suhteen), ja olenpa jaksanut jumpatakin aina silloin tällöin.

 Kutimessa sukka monen vuoden tauon jälkeen. Huomioi uusi pöytä!

Viime yönä valvoin voimakkaiden supistusten vuoksi; niitä on ollut tässä raskaudessa riittämiin. Yöllä mietin, että olinkohan puuhaillut liikaa päivän aikana ja täten aiheuttanut tuon epämiellyttävän olotilan. Sinällään supisteluista ei kai ole vaaraa, mutta sen verran voimakkaina ne tunnen, että herään aina, kun supisteluita ilmenee. Yöt ovat tietysti allergiankin takia usein sirpaleisia, mutta viime yönä olin suorastaan onnellinen siitä, että supisteluista huolimatta kutina pysyi aisoissa!

Pienistä asioista sietääkin olla onnellinen, sillä niistähän se elämä lopulta koostuu. Yksi onnea tuova asia on uusi kalenterini: opekalenteri jäi tyytyväisenä koululle suoritettuaan lukuvuotensa urakan normaalia lyhyemmässä ajassa. Yleensähän merkkailen tuohon työkalenteriin myös kaikki vapaa-ajan menot, sillä yhden kalenterin kanssa on paremmin kartalla kuin kahden kalenterin loukussa. Tosin tuplavarmistan kaiken käyttämällä myös tietokoneen omaa kalenteria. Vähän höpsöä, mutta siitä saa paremmin yleiskuvan kuin paperikalenterista, jota sitten taas rakastan siksi, että sinne voi kirjoitella kaikkea ylimääräistäkin. Paperikalenteri on paitsi kalenteri myös iso muistilappu. 

Onnellinen olen myös siitä, että olen jaksanut siivota Lyylin huonetta. Muutenhan meillä on kotona jokaisella asialla paikka ja järjestys, mutta lapsen huone lähtee helposti käsistä, koska se on kuitenkin toisen valtakuntaa, eikä jokaista hyllyä tai laatikkoa voi olla koko ajan syynäämässä. Nyt sitten vähän luvattomasti ryhdyin puuhaan; tyttö ei tuntunut olevan kuin tyytyväinen, että ajelehtivat tavarat saivat paikkansa ja alati lisääntyvä ns. pikkuroina löytyy nyt nätisti yhdestä ja samasta laatikosta pieniin muovirasioihin heiteltynä. Mitään viimeisen päälle -siivousta en siis tehnyt, vaan ylimalkaisen järjestelyn, jonka ohessa imuroin yhden laatikon piparkakkumurusta: tyttären piparivarasto oli syöty (salaa) ja jäljet olivat sen mukaiset. Roskiin lähti myös kymmeniä karkkipapereita...

Yöpöytä tytön huoneesta puuttuu, mutta yksi keittiön tuoleista ajaa asian. Keittiöön ei oikeastaan mahtuisikaan neljää tuolia, joten näin on hyvä. Ja onhan tuo tytön asetelma ihan soma... 

Lyylin "yöpöydän" asukit

Harrastusrumbaa – ja muita arkisia tanssilajeja

Hain Lyylin kokkikerhosta äskettäin. Sitä vetää teini-ikäinen seurakunnan isonen, ilmeisesti lukioikäinen. Oppilaita on kokonaiset kaksi! (Seurakunnan harrastukset eivät enää taida kultaisen 80-luvun jälkeen olla niin kovin cooleja tai poppeja kuin silloin kun minä olin nuori, ainakaan täällä Stadissa.)

Yhtä kaikki, kokkis on mitä mainioin harrastus ekaluokkalaiselle: ilmainen ja lähellä iltapäiväkerhoa. Tytöt kävelevät sinne iltapäiväkerhon (eli ilttiksen eli iltiksen eli IP:n) ulkoiluhetkestä läheisestä puistosta ihan keskenään. Hyvää liikenneharjoittelua, sillä en ole päästänyt Lyyliä kulkemaan liikenteessä yksin vielä montaakaan kertaa.

Meidän alkuviikko on yhtä rumbaa: maanantaisin Lyyli menee koulun kuoroon (harrastus nro 1), iltapäivällä kokkikseen (harrastus nro 2) ja tiistaisin vien hänet parkouriin (harrastus nro 3). Kotona ollaan maanantaina kuuden jälkeen, tiistaina puoli seiskan maissa. 

Keskiviikko muistuttaa enemmän pehmeää salsaa: se on kokkaus- ja siivouspäivä, koti-ilta. Jumpata kuitenkin pitäisi jaksaa tai ehtiä, pelkkä arkisalsa ei pidä huolta selästä. Huoh! Mutta torstaina "helppaa", kun alkaa äidin harrastusputki: torstaisin puolitoista tuntia ihan oikeaa, arjetonta tangoa ja perjantaisin reilu tunti joogaa, jos jaksaa.

Kävin kolmen kerran yin-joogakurssin (joka tosin oli lauantaisin) ja hurahdin: meditatiivisuutta ja selän pelastus. Sen jälkeen olen voinut jumpattakin melko hyvin. Nyt ajattelin, että voisin uhrata palan perjantaita joogalle, että rauhoittuisin kierroksistani vähän nopeammin kuin yleensä. Myöntää kuitenkin täytyy, että kun koko alkuviikko on tarkkaan ajoitettua tanssilajien sekamelskaa, perjantaisin yleensä haluaa olla tanssitta, ehkä pakon edestä laahustaa kauppaan, mutta sitten talsii suoraan kotiin: kahvia, viiniä, kotivaatteet ja miehen syliin. Siinä parhaan tanssilajin peruskuviot viikonlopun alulle!

Ja espanjaa sopivissa väleissä. Käytännössä noin kerran viikossa, Lyylin parkourin aikana salin laidalla opiskellen. ;) Silkkaa cha-cha-chata!

Viikonloppuun on vielä monta päivää. Tänään taidan kuitenkin olla iloinen tästä maanantaista, vaikka olenkin kuuden tunnin yöunien jälkeen lievästi horroksessa – kiitos Netflixin River-minisarjan, joka oli ihan pakko katsoa yötä myöten eilen loppuun. Arjen iloa löytyy vaikka siitä, että jaksoin kirjoittaa tänne ja siitä, etten ole pakottanut itseäni tänään mihinkään epämiellyttävään, en edes pyykin taitteluun tai tiskaamiseen.

Aina ei ole pakko jaksaa edes tanssia. Minun on vaikea tajuta tuota, kunnes on pakko tajuta. ;) 

Kirpparin uusi tuleminen

En ole kunnolla kirpparoinut vuosiin – satunnaisesti toki käynyt UFF:lla tai tehnyt joitain nettilöytöjä. Mutta viime viikolla iski uusi into, kun viiden–kuuden vuoden takaisten supershoppailuvuosien antimet ovat alkaneet olla liian kulahtaneita. Mustia t-paitoja lähti kiertoon, ja tilalle piti saada uusia.

Mietin tovin, mistä kaupasta saisi edukkaita, hyvälaatuisia ja mielellään edes jossain määrin eettisiä t-paitoja vieläpä lyhyellä aikataululla, Lyylin ollessa kokkikerhossa maanantaina. No, eipä kai mistään näillä kriteereillä, mutta marssin Hakaniemen UFF:iin joutaessani ja löysin muutaman peruspaidan. H&M:ää ja EDC:tä, merkkejä, joita en ehkä uusina ostaisi, mutta eipä ainakaan H&M:n laadussa ole minun käyttäjäkokemukseni mukaan mitään vikaa. Eettisyyteen en ota kantaa, kun en tiedä. 

Kirppari-innostus sai lisää uutta tuulta, kun huomasin, että pari vuotta sitten kuopatun Vallilan Valtterin tilalle, viereiseen makasiinirakennukseen on saapunut Konepajan Bruno. Vähän jälkijunassa sain Facen kautta vinkin tuon viikonloppukirppiksen olemassaolosta, ja sinnepä siis suuntasimme Kalevin kanssa sunnuntaina – käytettäköön tässä blogissa miehestä nyt sellaista sopivaa nimeä. :D

Lyyli oli vesirokkohoidossa tädillään Mailalla ja hänen miehellään Anterolla – vitsit, kun on kiva keksiä näitä vanhanaikaisia, hieman poikkeavia nimiä. (Älkäättehän loukkaantuko!) Niinpä me pääsimme oikein irrottelemaan – ja minähän ostin! Usean varsin kelvokkaan vaatekappaleen yhteishinnaksi tuli silti vain yhdeksän euroa! 

Bruno oli puolityhjä sekä myyjistä että ostajista. Nyt sanaa kiertämään, sillä tämän mukavammin ei sunnuntai juuri olisi voinut alkaa, vieläpä kun mieskin löysi itselleen uutta puettavaa.

 Viiden euron kasarifarkut – naurakaa vaan, mutta näissä on ihanan korkea vyötärö!

 Hauska liivi, hinta euron. Sopii opelle, en ehkä muuten ois ostanut.

 Perusteeppari (0,50€), ihanan pitkä. Tätä ei töihin. ;)

 Kähee käyttämätön bändipaita (0,50 €), kotioloihin...

 Vähän tiukka euron teeppari, mutta vaikka hupparin alle. 

Mummoyökkäri. Lyylinkin mielestä ihana. Euron oli ja just mitä tarvitsen.

Kuvat otti ja editoi Kalevi. 

Kirjamessuilta

Päivähän se oli, kun Helsingin kirjamessuilla pistäydyttiin, lähinnä lastenkirjahankintoja tekemässä. Edullista oli, siis ilmaisella pääsylipulla. Lounaankin kun olisi jättänyt syömättä, niin olisi ollut oikeasti halpa keikka, mutta halusimme myös nautiskella. Sanomattakin lienee selvää, ettei sellaisessa ihmistungoksessa varsinaisesti kirjojen läsnäolosta riemuitsemaan päässyt, lähinnä yritti selvitä kenellekään mustelmia aiheuttamatta.

Kirjamessuilta löytyi kuitenkin varsin laadukkaita kirjoja ja pelejä; osa oli tuttuja jo viime vuodelta, luettu Lyylille ja nyt hamstrasin niitä lahjoiksi tutuille lapsille. Eniten taisinkin iloita siitä, että nyt syksyn kaikki syntymäpäivälahjat on hankittu ja joulukortitkin odottavat vain kirjoittamistaan. 

Lahjakirjoja ja -pelejä

Myös Lyyli sai muutaman uuden kirjan hyllyynsä – jossain vaiheessa omatoimisesti luettavaksi, kunhan lukutaito vähän vielä kehittyy. Tällä hetkellä hän jaksaa lukea pieniä tekstejä ja tutkii mieluusti esimerkiksi Tatu ja Patu -kirjoja, joita en kuitenkaan vielä ole alkanut keräillä kotiin... Äidin ihastus oli tuo Martta Wendelinin osoitekirja, sillä edellinen oli alkanut näyttää varsin räjähtäneeltä tapaukselta useaan kertaan kummattuine ja korjattuine sivuineen. Ihmiset muuttavat ahkerasti!

Lyylin uudet kirjat ja äidin osoitekirja

Heti kotiin saavuttuamme aloinkin kirjata uuteen osoitekirjaan pehmeällä lyijykynällä ihmisten osoitteita, mukaanlukien puhelinnumerot. Jos ja kun känny taas jossain vaiheessa pettää, niin on edes joku puhelinnumerovarasto olemassa. 

Näin vanhanaikaisia meillä siis ollaan: luetaan edelleen painettuja kirjoja ja kirjataan osoitteet käsin talteen. Elellään ilman älypuhelinta, josta olisi otettu varmuuskopio tietokoneelle. Lähetetään kortit postitse ja odotellaan itsekin aitoja joulukortteja saatavaksi. 

Mutta vielä ei kai ole ääneen lausuttujen jouluajatusten aika, vaikka pikkuhiljaa huomaan jo haaveilevani punaisista pikkuihmisisistä, lyhdyistä, kanelin, kardemumman, neilikan ja hyasintin tuoksuista. Joulukuusesta, piparitalon tekemisestä, joululaulujen laulamisesta. Ehkäpä kirjamessut on juuri se taitekohta, jonka jälkeen ensin salaa, sitten yhä avoimemmin alan valmistautua talven suureen juhlaan.

Hyvän mielen ostoksilla

Uuden työsopimuksen allekirjoitettuani lankesin maanantaina shoppailemaan, ja päätin, että käytän tähän ihanuuteen nyt osan tulevista kesälomarahoista. Osa jää sitten Oslon matkaa varten ja loput siihen, että heinä–elokuussa pitää elää puolitoista kuukautta yhden kuun palkalla, kun palkkapäivä muuttuu virkasuhteen vaihtuessa määräaikaiseksi.  

Sitäkin paremmalla syyllä kannatti nyt, kun vielä varantoja oli, tehdä ostoksia jopa syksyä varten: hankin uuden kevät/kesätakin, joka värinsä puolesta on pikemminkin syystakki. Lisäksi ostin lämmittävän pusakan lähinnä juhannusta varten sekä Lyylille kuuden euron paitulin. Kaikki muutkin tuotteet olivat alennettuja, lukuunottamatta postiautomaatista samalla hakemaani Polarn o Pyretin vaatepakettia. Sieltä löytyy ehtaa täyshintaista Lyylille syntymäpäivälahjaksi, joten paketti jääköön tässä postauksessa avaamatta. 

Mutta näistä alehaukan löydöistä haluan iloita kuvien myötä tarkemmin, sillä totesin taas ikuisen faktan: perusvaatteet kannattavat. Niin usein kaipaan tylsänväristä takkimallista paitaa jonkun mekon tai ohuen paidan lämmittäjäksi. Niin usein käytän vain perusväristä, pidemmänpuoleista takkia. Valkoinen lempitakkini on nyt lähes loppuunkäytetty, sillä sen kangas on alkanut kovasta pesemisestä johtuen hapertua ja lisäksi mustasta laukusta on jäänyt siihen tahroja, joita en ole saanut pesemällä pois. Takki asustaakin nyt tovin pesulassa – josko siellä onnistuisi? Tarvitsin kuitenkin joutuisasti tilalle korvaavan takin, mutta valkoista en löytänyt. Ehkä musta on se uusi valkoinen ja muuttuu yhtä mieluisaksi? Sen ostamalla sain dumpattua kierrätykseen myös mustan mokkanahkaisen pusakkamallisen takkini, jota olin alkanut inhota. Hyvä mieli tuli siitäkin, etenkin kun takki lähinnä roikkui turhanpanttina tilaa viemässä.

Takki: Esprit. Alkuhinta 139,95, nyt 97,96

Maanantai oli siis todellinen hyvän mielen ostospäivä, sillä laskeskelin, että olin tehnyt kevään aikana melko vähän vaateostoksia itselleni: yhdet housut, alusvaatteita, muutama kirppispaita ja yksi uusi collegepaita, nahkahansikkaat sekä sukkahousuja. Lähes kaikki ostokset olin sitäpaitsi tehnyt alelaareista, hansikkaita, sukkahousuja sekä joitain alusvaatteita lukuunottamatta. Ehkä olikin jo aika ostaa jotain isompaa, ottaen huomioon, että koko viime vuoden vietin vaateostolakkoa siinä vielä erinomaisesti onnistuen.

Neuletakki: Blended. Alkuhinta 39,95, nyt 27,96.

Mutta heinäkuusta tulee kuiva kuukausi ostelujen suhteen, sillä Lyylille olen säännönmukaisesti hankkinut tyyriitä ja kivoja lastenvaatteita, ja jostain täytyy elokuun palkanvaihtopäivää varten säästää. Lastenvaatteiden shoppailu kun on kuukausittainen harrastukseni. Viime aikoina olen tosin keskittänyt nämäkin ostokseni aletankojen tuotteisiin. Hyvää mieltä tuo kuitenkin myös se, että välillä pystyy olemaan sortumatta nettikauppojen selailuun tai nopeasti Sokoksen yläkerrassa käymiseen. Hyvää mieltä luo, kun tajuaa, että omistaa jo todella paljon tarpeellista ja vähän tarpeetontakin sen päälle.

Paita: W-kids. Alkuhinta 10,95, nyt 6,57.

Itseni tuntien totean kuitenkin ykskantaan, että sitä tarpeetonta vaatetta omistan kyllä hyvin vähän, sillä laitan sen nopeasti kiertoon. Ja jotkut vaatteet käytän riekaloitumispisteeseen asti, kuten farkkutakkini ja pellavahousuni. Niistä enemmän joskus jossain lempivaatepostauksessa!

Juhannusretki Tukholmaan alkaa kuitenkin tuliterissä kuteissa; ehkä sitten jossain vaiheessa juhannusyötä kaivan tuon niin rakkaaksi muuttuneen vaaleanfarkkuisen takkini esille. Mukaan se tietysti pakataan, kuten lukuisille kesäisille retkille ja mökkimatkoille niin monen vuoden ajan. Tällä kertaa on kuitenkin päällä jotain hyvin epäjuhannustamaistakin, sillä aion viettää juhannusyöni mustassa mekossa, vihreissä sukkahousuissa ja keltaisella kassilla varustautuneena. Tylsimys vai erilainen aikuinen, vai ehkä molempia? Tätä kirjoittaessa vielä arvon, pitäisikö hiukset ehtiä värjätä keskiviikkona ennen lähtöä punaisiksi. Saisi vähän lisää hyvää mieltä ja uusia sävyjä matkaan. Mutta tätä lukiessanne lienen jo laivan kannella ottamassa vastaan juhannuksen tuulia vailla huolia siitä, mitä vielä pitää ehtiä ennen h-hetkeä.

Hyvän mielen juhannusta kaikille! Muistakaahan ottaa juhlapyhien viettoon mukaan myös niitä lämpimiä vaatteita! ;)

Hammasharjat suutelevat

Viehättävä yksityiskohta, joka sai minut hymyilemään ja tuntemaan pienen onnellisuuden liikahduksen keskellä kiireisintä arkea.

Hyvän mielen tuo myös kevään aurinko, sulanut maa ja ajatus siitä, että kesäloma jo kolkuttelee. Ensi viikolla alkaa toukokuu, tuo lupauksien kuukausi, todellinen kuukausien torstai!

Mutta tällä viikolla vielä sitkistellään, sinnitellään: tarkoitus on rajoittaa rahankäyttöäni, ja aionkin ostaa viikolla vain muutaman välipalarahkan, kun nämä jokapäiväiset leipäni ovat jääkaapista loppuneet, sekä mahdollisesti tehdä erään kauan mietteissä olleen hankinnan, pöytälampun, jos sellaisen löydän. Ja jos oikein onnistun, viikonloppu eletään samalla tavoin kukkaronnyörejä kiristellen. Tästäkin seuraa sisäistä iloa, etenkin kun pakastin ja jääkaappi tursuavat ruokia, jotka pitäisi viimeisten käyttöpäivien ja suositeltujen pakastusaikojen umpeutuessa syödä pois.

Nyt kuitenkin suljen kaappien salaiset kansiot: en salakuuntele kylpykaapin purkkien ja purnukoiden kauniita ja rohkeita tarinoita, en raportoi jääkaapin tunteista tai tuoksuista, enkä yksinkertaisesti lavertele enempää asuntoni salatusta elämästä. Annan sitävastoin tehtäväksi teille kertoa jonkin pienen arkipäivän pysäytyksen: miten, missä ja milloin kohtasit omat suutelevat hammasharjasi?

Pääkopassa hyrisee

Tänään lamppuni syttyivät: pienen ja kohtalaisen yksikielisen (kenties yksinkertaisenkin?) järjestelmäni piuhat yhdistyivät kielelliseen iloon. Tajusin nimittäin vihdoin, millainen ruotsin kielen ajanmääresysteemi on ja millaisia prepositioita kulloinkin kuuluu käyttää. Siis vasta nyt, kuuden vuoden pulpetissaopiskelun, lähes neljän vuoden maassa-asumisen, reilun vuoden opettamisen ja nyt puolen vuoden aktiivisen käytön jälkeen tämä kohtalaisen yksinkertainen järjestelmä järjestäytyi myös päässäni ruotuun. On aikansa muhinut, en muuta keksi kommentoida. (Heille, joille ruotsin ajanmääresysteemi on edelleen järjestäytymätön, kas tässä, iloksenne nettikooste.)

Muuten viikko onkin ollut kiirettä täynnä, ja muut oivallukseni kaltaiset ilonhetket ovat lähinnä liittyneet hyvin pieniin asioihin: miten kauniita paitoja oppilailla päällä, miten merkillistä mutta maukasta ilmastopäivän ruokaa, miten paljon paremmalta vadelmaveneet maistuvatkaan kuin osasin muistaa ja miksi ihmeessä ei voisi lähteä töihin vähän liian aikaisin ja lorvia Kampin kauppakeskuksen käytävillä. Hufvudstadbladetkin kun on niin kiva ostaa harva se aamu, vaikka ei se sillä tavalla halvaksi tule.

Kuten siis huomaatte, ajatukseni pyörivät edelleen hyvin paljon ruotsin kielen ympärillä. Olen yhä haltioituneessa ensihuumassa. Viikon kuluessa olen huomannut myös pimeyden syventyneen ja itseni sortuneen jokapäiväisiin iltapäiväkaramelleihin ja -kaakkuihin. Auki olevien nettisivujeni syövereistä on sitäpaitsi jo usean päivän ajan löytynyt hyvin suklaisen kakun ohje. Tätähän on pakko kokeilla, jotta selviää tästä marraskuun mahdottomuudesta. Koskaan ei ole ottanut syksy näin koville, ei oikeastaan edes viime vuonna – silloin elämä potki vain muuten, ei se syksy tehnyt asiaa vaikeammaksi.

Mutta edelleen ja kenties yhä enenevässä määrin olen onnellinen ihmisistäni, jaksan iloita lukupiirimme olemassaolosta, vaikken kirjoja kykenekään lukemaan, nautin siitä, että on keittiö, jossa voi leipoa ja laittaa ruokaa, kuten itse haluaa, siitä, että olen antanut luvan itselleni ottaa nyt hiukan rennommin. Kyllä niitä karkkeja joskus voi viikon jokaisena päivänä syödä, siis joskus! Vai onko parempi vetää karkkiöverit yhtenä päivänä, ja voida pahoin monta päivää sen jälkeen? Sama määrä jaettuna usealle hetkelle vaiko vain se karkkipäivä?

Omatunto silti kolkuttaa. Se kolkuttelee muutenkin vähän turhan tiheästi, ja myös tämä viikonloppu alkoi tekemättömien, mutta viikonlopun aikana tehtäväksi tarkoitettujen töiden listaamisella. Ja sitten lähdin ikävyyttä pakoon ystävän kanssa: shoppailu UFF:n halvoilla päivillä eli tasarahaviikoilla oli kannattavaa, sillä löysin Lyylillekin kaikkea pientä hauskaa ja spesiaalia tuotetta. Oli jotenkin puhdistava olo fiinistipukeutuneena kuljettujen viikkojen jälkeen kannella kaupungilla keltaisia kasseja, mutta ei niitä, joissa lukee Hullut päivät, vaan niitä halpisvastineita. Alkoi taas hyristä lupaavammin.

Ja nyt kun olen tässä listaani lyhentämässä, niin en voi kuin olla tyytyväinen. Vasta perjantai, ja ehdin jo blogata. Mitä kaikkea viikonloppu siis vielä tuokaan tullessaan! Tilauksessa on yhdessäolon hetkiä ja elämänmakuista huilimista. Ja ruotsinkokeiden läpikäyntiä. Se on muuten kivaa!

Ilmaista Helsinkiä kokemaan!

Itselläni on kulunut asunnon laittamiseen, matkaamiseen ja sen sellaiseen pieneen nyt kesän lopullakin ihan luvattoman paljon rahaa, ja suunnittelen halpaa syksyä. Siitäpä virkosi idea koota muutamia alkusyksyn ilmaistapahtumavinkkejä tänne blogin puolelle. Ehkä tulisi näin itsekin lähdettyä paremmin kaupungin kulttuuria kokemaan! 

1) Taide/designnäyttelyt:

– Taidemuseo Tennispalatsin kuukauden ensimmäiset perjantait ovat ilmaisia. Vielä ehtii siis perjantaina 7.9. katsomaan Georgia O´Keeffen värikkäät kukkaset!

– Helsinki Street -valokuvanäyttely: katuvalokuvauksen tuotoksia Galleria Laboratoryssa 30.9. asti.

– Design Forum Finland, Arjen aarteet – muotoilun minimaailmannäyttely 6.9.–16.9. Suvilahdessa. Yli 20 maata esittelemässä muotoiluaan Suvilahden ulko- ja sisätiloissa. Tarjolla on myös luentoja, työpajoja, kahvilaa, kaupunkipuutarhaa ja lapsillekin puuhaa. Kuulostaa ehdottoman mielenkiintoiselta!

2) Musiikkia ja tanssia:

– Sibelius-Akatemia esittää: Erik T. Tawastjernan oppilaiden konsertti torstaina 30.8. klo 18 ja keskiviikkona 5.9. klo 18 Sibelius-Akatemian konserttisalissa.
– Espan lavalla keskiviikkona 29.8. klo 18.30 Tap step -tanssiryhmä ja perjantaina 31.8. klo 16 Taikatuu.
– Musiikkia lämpiössä -sarja, esim. lauantaina 1.9. klo 15 – Kansallisoopperan lämpiön puolentoista tunnin ilmaiset matineat!

3) Muuta:
– Kuutamouintia Töölönlahdella torstaina 30.8. klo 20.30–22. Todistetaan, että Töölönlahti on puhdas ja yhdessä tuntemattomien kanssa voi uida muuallakin kuin normien hallitsemissa uimahalleissa. 
– Ilotulituksen SM-kisat Hietaniemessä torstaina 6.9. klo 21.30. 

Eipä siis muuta kuin kalenteria kaivamaan! Ja muista sitten tilaisuuden tullen, että kulttuuri on halpaa vain, jos on omat eväät mukana! Alla vinkkinä vielä kestokäyttöinen hedelmäpussi eväspussina. Eiköhän siis tullut selväksi, että rahansäästö tässä mielessä pyörii. ;)

PS. Perustin myös uuden tunnisteen, Halvat. Älkää kyllästykö, jankkaan tätä aikani, kunnes itse kyllästyn ja muutan halvempaan asuntoon – tai sitten en. Kausittaisen säästöliekkeilyn vaara annettu.