Luonnonvalkoista söpöyttä

Ei paljon söpömpää materiaa löydy kuin pikkuriikkiset lastenvaatteet. Tässä on yksi setti, jolla kelpaa tulla vaikka synnäriltä pois:

Suurin osa kuvan vaatteista on äitiyspakkauksesta (body, sukkikset ja myssy); sukat ostin joskus kauan sitten tarkoituksenani antaa ne lahjaksi, mutta nappasinkin itselle (tai siis vauvalle...). Polarn o Pyretin fleecehaalarin ostin käytettynä, sillä mistään ei ole kulkeutunut meille aivan pientä lämpöhaalaria, jollaisen vielä huhtikuussa varmasti tarvitsee. Vähän mietin tuota fleeceä materiaalina: mieluummin käyttäisin luonnonkuituja, mutta tarjolla ei ollut villahaalareita, enkä jaksanut alkaa metsästää. Saamissani seuraavan koon vaatteissa on onneksi enemmän luonnonmateriaaleja, vaikka tosiasia on, että kaikki kunnon toppapuvut ovat keinokuitua, ainakin osittain. Siihen soisi tapahtuvan muutoksen, mutta kun tämän vauvan kanssa mennään perityillä vaatteilla, valinnanvaraa on sitäkin vähemmän. Ja tuskinpa markkinoilta edes löytyy kokonaan luonnonkuidusta tehtyjä lasten talvivaatteita. :(

Asiasta (vieläkin) vakavampaan. Tuntuu hiukan riskialttiilta kirjoitella näistä vauvajutuista tänne. Ei sen vuoksi, ettenkö haluaisi tai mielestäni voisi, mutta taustalla on edelleen ihmeellinen taikauskoinen pelko, että mitä enemmän iloitsen vauvasta mahassani, sitä suurempi suru, jos vauva ei synnykään terveenä tai edes elävänä. Koko raskauden ajan olen pelännyt tai ollut huolestunut jostain, joko käytännön asiasta tai vauvaan liittyvästä ominaisuudesta, enkä ole osannut iloita odotuksesta. Ihan viime viikoilla olen vähän pystynyt rentoutumaan, koska kaikki on mennyt hyvin ja koska ollaan jo niin lähellä synnytystä. Ja kun näitä huolia ja murheita on muutenkin ollut riittämiin terveyden saralla, ei millään jaksaisi nyt lisätaakkaa tästä. 

Niinpä ei auta kuin taas jatkaa DNRS-treenejä, sillä koko menetelmä perustuu ajatusmaailman muuttamiseen: on alettava ajattelemaan optimistisesti, jotta aivojen virheelliset kytkennät saadaan purettua. Siinä todellinen oppimisprojekti meikäläiselle, joka on viimeiset 25 vuotta ollut murehtija. 

Vaateähkyssä

Laskin viime vuonna vaatteideni lukumäärän. Mukaan laskettiin myös kengät sekä alusvaatteet. Lopputulos oli neljänsadan paremmalla puolella. Peittoan vaatemäärälläni siis keskivertosuomalaisen, puhumattakaan maapallon köyhempien kolkkien asukeista. Hävetä pitäisi.

Toisaalta ostan paljon kirpputoreilta ja uusina laadukkaita ja kenties hivenen eettisempiä tuotteita. Vaatteeni kestävät käytössäni pitkään, ja käytän monet loppuun asti. En ole siis kaiken aikaa ostamassa uutta.

Kauhistuttavinta kenties olikin huomata, että lapsellakin on vaatteita paljon, yli 210 kappaletta! Kasvavan, 7-vuotiaan vaatemääräksi tuo on kiitettävä, joskaan en usko, että mitenkään yllättävä lukumäärä. Aika moni äiti tuntuu nykypäivänä rakastavan lastenvaatteiden hankkimista. 

Saan onneksi myöntää, että aika moni tyttäreni vaatteista oli sukkia, alushousuja, pipoja, lapasia ja sukkahousuja. Myös moni lapseni vaate on päätynyt tänne lapsen isän luota, silloin kun kodit eräällä tavalla yhdistyivät. Mutta silti nolostelen. – Oikeastaan en häpeä, vaan totean, että tätähän meidän yhteiskuntamme haluaa. Ja jos minä en ostaisi vaatteita, niitä ostaisivat tytölle muut.

Tytön vaatemäärä onkin todellisuudessa vielä tätäkin suurempi; hänhän asuu tätinsä luona reilun siivun ajastaan – lähes kolmasosan. Siellä täytyy siis olla omat vaatteensa, sillä ei niitä voi koulurepussa olla kaiken aikaa kuljettamassa. Eihän reppuun niitä edes mahtuisi kokonaisen viikonlopun tarpeiksi. Näin siis pitääkin olla, mutta sitä suuremmalla syyllä minun ei tule varustaa lastani 100-prosenttisella vaatevarastolla. 

Kamalinta on katsella niitä vaatteita, joiden pesulapuissa lukee Made in Bangladesh / Pakistan / China / Vietnam. Kyllähän me kaikki tiedämme, ettei vaatteita näissä maissa eettisesti eikä ekologisesti valmisteta.

Niinpä seuraava agendani on selvä: enemmän eettisiä vaatteita sekä tyttärelle ja itselle, mutta vähemmän vaatteita määrällisesti. Kun nykyiset vaatteet jäävät pieniksi tai kulahtavat loppuun, vaatteita ei tulla korvaamaan automaattisesti samalla määrällä. Helppoa, ihan niin kuin nykypäivän yhteiskunnassa muutenkin: yhtä eläkkeellejäävää ei korvaa uusi työtekijä, vaan määrää supistetaan luonnollisen poistuman kautta. Tehostetaan nyt sitten myös vaatteissa, niin jää rahaa johonkin oikeasti kivempaan, kuten matkustamiseen. 

Vieno toiveeni lähipiirillekin on sellainen, että kiitos, älkää lahjoko lasta tavaroilla, vaan lahjokaa tekemällä: leipomalla, ulkoilemalla, kiipeilemällä, laulamalla, puhumalla ja lukemalla. 

Kaikkein paras joululahja on aineeton. 

Lasten parhaat alusvaatteet...

... löytyvät tämän äidin mielestä Polarn o. Pyretiltä. 

Meillä on ollut nyt vuosia käytössä Po.P:n valkoisia hipsteri-mallisia alushousuja, lukuisia sukkiksia ja jonkin aikaa myös hihaton aluspaita, ja näistä tykkää myös Lyyli. Eivät purista, hierrä ja mikä äidin mielestä parasta, eivät kuulla kaiken maailman rinsessasaagojaan läpi kuviollisiin, ohuisiin mekkoihin. 

Enää en silitä alusvaatteita... Ylhäällä uusi, hieman muuttunut malli aluspaidasta, alhaalla noin kaksi vuotta käytössä ollut yksilö.

Po.P:n sukkahousut nyppyyntyvät herkästi, mutta ovat paksua kudosta ja näyttävät nypyistä huolimatta siisteiltä. Ylläolevista sukkiksista vasemmanpuoleiset ovat noin vuoden vanhat, oikeanpuoleiset luonnonvalkoiset joulun jälkeen hankitut.

Valkoinen on usein lastenkin alusvaatteissa parhautta. 

Katselin tuossa vastikään uusia, ensipesulta poimittuja alusvaatteita ja aloin verrata niitä kolmisen vuotta vanhoihin alkkareihin. Hiukan harmaantumaa toki löytyy noista vanhoista, mutta muuten ovat pitäneet niin mallinsa ja valkoisuutensakin melko lailla hyvin. – Kuvissa valitettavasti valkoisen erot eivät oikein näy. Olen todella tyytyväinen, mutta kyllähän nuo ovat maksaneetkin. Jostain Anttilasta saisi samalla hinnalla varmaan viisi paria kuin Po.P:ilta yhden.

Tällä valinnalla maksamme kuitenkin myös siitä, että tuotetta eivät ole tehneet lapsen kädet Bangladeshissa vaan edes jossain määrin palkattu aikuinen työntekijä Liettuassa. Näin uskon ja luotan. Ja pitäähän sen näkyä hinnassa. 

Tähän asti ollaan pärjätty noin seitsemällä alushousuparilla, joista toki kaikki eivät ole olleet tätä kyseistä merkkiä. Onpa meillä käytössä vielä yksi pari alushousuja, jotka saimme (äitini kautta) ilmaislahjana jostain Libero-kampanjasta. Marimekon 90-senttiset pökät ovat palvelleet uskollisesti noin kuusi vuotta – ja aina vain mahtuvat! 

Nyt kun Lyyli asuu enenevässä määrin äidin kotona, siis kotonaan, alushousujakin tarvitaan enemmän. Niinpä tilasin uusia. Ehkä kuitenkin yhteensä sellainen kaksitoista paria riittää. Meillä laatu korvaa määrän.

Pyykkiä pesen usein, mikä on joskus paheksuttavaakin. En kestä likaa missään muodossa, enkä hajuja senkään vertaa. Nämä valkoiset tosin ovat pyykinpesijän unelma: ei värinlähtövaaraa, ei kuvankuoriutumisuhkaa. 

Joten hei vaan kaikki rinsessapikkarit, toivottavasti teidän aikanne on alushousuissa ohi. Mekoissa koreilkaa, sillä teitä eivät täällä haasta alusvaatteiden kiljuvat kuvat! 

 Hipsteri-malli on ollut tytölle mieleinen. Tosin jos olisin hankkinut jotain muuta mallia, olisiko hän huomannut eroa? Täytyypä testata ensi kerralla!

Alelaarista

Ostaisin lastenvaatteita vaikka joka päivä, jos siihen olisi rahaa ja tarvetta. Syksyn aikana, kun en juurikaan ole täydentänyt Lyylin vaatevarastoa, olen huomannut, että yllättävän vähällä sitä lapsikin pärjää, ainakin näin kun hän viettää yhden vaatelipaston antimien varassa vain joka toisen viikkonsa.

Lapsihan rakastuu tiettyihin vaatekappaleisiin – kuten ehkä vähän varttuneempikin – eikä paljon muita sitten noteeraa. Niinpä eräät kuteet ovat käytössä jatkuvasti, jotkut eivät oikeastaan lainkaan. Harmi vain, ettei etukäteen voi kuin aavistaa, mistä tulee niitä lempparivaatteita ja millaisia ei kannata laisinkaan hankkia.

Joskus otan tietoisen riskin, ja saatan siinä jopa onnistua – jos en välittömästi, niin ehkä vähän myöhemmin. Yllättäen muutama viikko sitten tyttö löysi jo kauan lipastossa maanneen turkoosinvärisen pitkän villatakin ja kelpuutti sen vakituiseen käyttöönsä. Pinkkiä ei silti ostoksia tehdessä kannata täysin vältellä, vaikka tavoitteenani onkin lisätä vaatevarastoon muita värejä. Usein onneksi riittää, että vaatekerran vaatteista joku on täyspinkki tai että hameen reunassa on pinkki reunus tai kuvio. 

Tälläkin kertaa olen siis valinnut paljon eri värejä tähän aleotokseen, jota kuitenkaan tuskin tällaisenaan hankin. Ehkä myös Lyylin on aika siirtyä uudenlaiseen aikakauteen, vaikkapa vain sitten vaatteiden muodossa!

Punavuoren peikosta nappaisin riemua ja sameutta:

Mini Rodinin jaguaari-svetari

Mini Rodinin terry-shortsit

Molon Gina-neule

Polarn o. Pyretistä voisi lähteä ostoskoriin hempeämpää:

Mekko

Aurinkohattu

No Added Sugar:sta voisin siirtää Lyylin vaatelipastoon raitoja tai syvää sinistä:

Star Listener

Vertical Stripes

Soft Touch

Nastoja värejä, eikös? Mini Rodinia ja Moloa löytyy toki monesta muustakin putiikista, mutta olen tykästynyt Punavuoren Peikon tarjontaan ja jämpteihin toimituksiin. Lastenvaatteet meille toimittaa Peikon lisäksi Polarn o. Pyret – toisinaan teen löytöjä Sokoksella tai Stockmannilla. Vähän rajoitettua, mutta hyvin ollaan pärjäilty tähän saakka. ;) 

Ja nyt klikkailemaan! Yötöiksi menee...

Hyvän mielen ostoksilla

Uuden työsopimuksen allekirjoitettuani lankesin maanantaina shoppailemaan, ja päätin, että käytän tähän ihanuuteen nyt osan tulevista kesälomarahoista. Osa jää sitten Oslon matkaa varten ja loput siihen, että heinä–elokuussa pitää elää puolitoista kuukautta yhden kuun palkalla, kun palkkapäivä muuttuu virkasuhteen vaihtuessa määräaikaiseksi.  

Sitäkin paremmalla syyllä kannatti nyt, kun vielä varantoja oli, tehdä ostoksia jopa syksyä varten: hankin uuden kevät/kesätakin, joka värinsä puolesta on pikemminkin syystakki. Lisäksi ostin lämmittävän pusakan lähinnä juhannusta varten sekä Lyylille kuuden euron paitulin. Kaikki muutkin tuotteet olivat alennettuja, lukuunottamatta postiautomaatista samalla hakemaani Polarn o Pyretin vaatepakettia. Sieltä löytyy ehtaa täyshintaista Lyylille syntymäpäivälahjaksi, joten paketti jääköön tässä postauksessa avaamatta. 

Mutta näistä alehaukan löydöistä haluan iloita kuvien myötä tarkemmin, sillä totesin taas ikuisen faktan: perusvaatteet kannattavat. Niin usein kaipaan tylsänväristä takkimallista paitaa jonkun mekon tai ohuen paidan lämmittäjäksi. Niin usein käytän vain perusväristä, pidemmänpuoleista takkia. Valkoinen lempitakkini on nyt lähes loppuunkäytetty, sillä sen kangas on alkanut kovasta pesemisestä johtuen hapertua ja lisäksi mustasta laukusta on jäänyt siihen tahroja, joita en ole saanut pesemällä pois. Takki asustaakin nyt tovin pesulassa – josko siellä onnistuisi? Tarvitsin kuitenkin joutuisasti tilalle korvaavan takin, mutta valkoista en löytänyt. Ehkä musta on se uusi valkoinen ja muuttuu yhtä mieluisaksi? Sen ostamalla sain dumpattua kierrätykseen myös mustan mokkanahkaisen pusakkamallisen takkini, jota olin alkanut inhota. Hyvä mieli tuli siitäkin, etenkin kun takki lähinnä roikkui turhanpanttina tilaa viemässä.

Takki: Esprit. Alkuhinta 139,95, nyt 97,96

Maanantai oli siis todellinen hyvän mielen ostospäivä, sillä laskeskelin, että olin tehnyt kevään aikana melko vähän vaateostoksia itselleni: yhdet housut, alusvaatteita, muutama kirppispaita ja yksi uusi collegepaita, nahkahansikkaat sekä sukkahousuja. Lähes kaikki ostokset olin sitäpaitsi tehnyt alelaareista, hansikkaita, sukkahousuja sekä joitain alusvaatteita lukuunottamatta. Ehkä olikin jo aika ostaa jotain isompaa, ottaen huomioon, että koko viime vuoden vietin vaateostolakkoa siinä vielä erinomaisesti onnistuen.

Neuletakki: Blended. Alkuhinta 39,95, nyt 27,96.

Mutta heinäkuusta tulee kuiva kuukausi ostelujen suhteen, sillä Lyylille olen säännönmukaisesti hankkinut tyyriitä ja kivoja lastenvaatteita, ja jostain täytyy elokuun palkanvaihtopäivää varten säästää. Lastenvaatteiden shoppailu kun on kuukausittainen harrastukseni. Viime aikoina olen tosin keskittänyt nämäkin ostokseni aletankojen tuotteisiin. Hyvää mieltä tuo kuitenkin myös se, että välillä pystyy olemaan sortumatta nettikauppojen selailuun tai nopeasti Sokoksen yläkerrassa käymiseen. Hyvää mieltä luo, kun tajuaa, että omistaa jo todella paljon tarpeellista ja vähän tarpeetontakin sen päälle.

Paita: W-kids. Alkuhinta 10,95, nyt 6,57.

Itseni tuntien totean kuitenkin ykskantaan, että sitä tarpeetonta vaatetta omistan kyllä hyvin vähän, sillä laitan sen nopeasti kiertoon. Ja jotkut vaatteet käytän riekaloitumispisteeseen asti, kuten farkkutakkini ja pellavahousuni. Niistä enemmän joskus jossain lempivaatepostauksessa!

Juhannusretki Tukholmaan alkaa kuitenkin tuliterissä kuteissa; ehkä sitten jossain vaiheessa juhannusyötä kaivan tuon niin rakkaaksi muuttuneen vaaleanfarkkuisen takkini esille. Mukaan se tietysti pakataan, kuten lukuisille kesäisille retkille ja mökkimatkoille niin monen vuoden ajan. Tällä kertaa on kuitenkin päällä jotain hyvin epäjuhannustamaistakin, sillä aion viettää juhannusyöni mustassa mekossa, vihreissä sukkahousuissa ja keltaisella kassilla varustautuneena. Tylsimys vai erilainen aikuinen, vai ehkä molempia? Tätä kirjoittaessa vielä arvon, pitäisikö hiukset ehtiä värjätä keskiviikkona ennen lähtöä punaisiksi. Saisi vähän lisää hyvää mieltä ja uusia sävyjä matkaan. Mutta tätä lukiessanne lienen jo laivan kannella ottamassa vastaan juhannuksen tuulia vailla huolia siitä, mitä vielä pitää ehtiä ennen h-hetkeä.

Hyvän mielen juhannusta kaikille! Muistakaahan ottaa juhlapyhien viettoon mukaan myös niitä lämpimiä vaatteita! ;)

Lyylin tyyli

Aamuna jonain, jolloin lähdimme tapamme mukaan aikaisin, mutta emme liian kiireessä, Lyyli sai pukea ylleen uudet pinkit housut. Olin varustanut vaatekerran illan suussa, kuten pruukaan, Lyylin valvovan silmän alla. Lyyli taasen levitti sen oman tapansa mukaan pukemisvalmiuteen lattialle, tietenkin keskelle olohuonetta. ;)

Vaatteita pukiessa olennaista oli, että valkoinen neuletakki jäi housujen alle. Näin pinkin näkymisen sai maksimoitua. Eikä mitään haitannut, jos oli vähän vaatekiertoa. Harvassahan se vaate on, joka ei vähintään saumoista vähän kieppaa. 

Lyylin päivänasu:

T-paita: Småfolk

Neuletakki: Lindex

Housut: Esprit

Sukat: ?

Nyt ovat Lyylille siis todistetusti housutkin taas alkaneet maistua, kunhan väri on se oikea. Itse olen siirtynyt huuto.netti-ostoista ja jopa nettiputiikeista vaatteiden alkuperäisille kanaville eli kauppoihin ja marketteihin. Pitää päästä näkemään ja käsin kokeilemaan, mistä maksaa.

huuto.pettymys

Olen huuto.netin ahkera käyttäjä: helppoa ja halpaa shoppailua. Etenkin lastenvaatteiden suhteen olen ollut enimmäkseen tyytyväinen saldooni. Vaan nyt harmittaa. Harmittaa myyjät, jotka myyvät kutakuinkin kunnollisia tuotteita kuitenkaan mainitsematta niissä olevia pikkuvikoja tai merkillisiä yksityiskohtia. Ja harmittaa palvelulla rahastaminen. Onko huuto.net muuttunut huijarien luolaksi?

Ostamistani kevään tuotteista kolme on ollut sellaista pettymystä, että olen päättänyt nyt vähäksi aikaa rauhoittaa nettishoppailut kokonaan ja ostaa vain näkemääni. Rahallisesti ei takkiin ole tullut kuin pari-kolmekymppiä, mutta mielestäni sekin on liikaa, etenkin kun ostoksia olen tehnyt reilusti alle satasella yhteensä. 

Kun saan tuotteen, jonka kuva on ruma, en kai voi juuri valittaa. Näinhän sen kuvan ostopäätöstä tehdessäni. Mutta kun kuva on netissä vähän erisävyinen, se ei näytä niin rumalta.

Tai entä selkeästi b-luokan veluuria oleva paita? Ei näytä lainkaan kivalta, kun värikkään veluurin läpi pilkottaa valkoinen pohja. Tai mitäs sanotte törkeälle homeelle haisevista leggareista? Niihinhän ei peseminen juuri tehoa.

Hyvää tuuria huonon tuurin joukkoon: Paita, jossa Hello Kitty on harmaa ja kuva ruma, olikin jämpti, lähes liian pieni Lyylille. Koska se ei ole susiruma, sen voi antaa eteenpäin. Eiköhän se vähintään kotipaidaksi jollekulle kelpaa! Veluurinen pallopaita taas joutui heti alkutöikseen onnettoman sattuman uhriksi: Lyyli avasi itse vaatepakettinsa ja yritti ottaa teippiä pois saksilla. Arvanette lopputuloksen: viiltoreikä läpi molempien puolien. Paitulista ei siis olisi kuin kotipaidaksi, vaikka se a-luokkaa edustaisikin. Nyt taidan yrittää vain myydä sen ompelutuotteeksi jollekin innokkaalle, huuto.netin kautta tietenkin.

Leggarit taisivat siis jäädä ainoaksi todelliseksi harmitappiokseni, eikä niihin uponnut kuin reipas kolme euroa. Nyt yritän poistaa homeenhajua pitämällä niitä pakkasessa. Olisiko muita vinkkejä? (Vaikka minun kai tässä homeasiassa pitäisi se ammattilainen olla...) Mutta ostolakko tästä silti seuraa, kun huomaan, että saan harmin väristyksiä esimerkiksi siitä, kun eräät tuolla huudossa myyvät alkuperäisillä hinnoilla alesta ostamiaan tuotteita, siitä että kaupasta kyllä saisi samat edullisemmin, jos sattuisi vaikka Lindexin kolme kahden hinnalla -päiville.

Ja se, mitä peräänkuulutan, on reilu peli: Kertokaa myyjät tarkasti, millainen tuote on. Jos se haisee, kertokaa se! Jos siinä on huomionarvoisia, erikoisia ominaisuuksia, kertokaa ne! Olkaa tarkempia kuin tarkat ostajat. Hinnat sitten sen mukaan, millainen tuote on. Kyllä hyvästä tuotteesta maksaakin, mutta jouduttuaan lievän vedätyksen uhriksi, ei voi oikein muuta kuin kirjoittaa positiiviseen palautekenttään nuivasti. Muuten saa itse kostopalautteena neutraalin tai negatiivisen. 

Kuva ei kerro edes tuhannen sanan vertaa, kun tällaisesta kaupanteosta on kysymys. Suoraselkäiset myyjät, onhan teitäkin vielä olemassa?

Illalla, kirkasvalolampun keilassa

Äiti, oli pakko laittaa tällanen yöpuku... kiiri kerran huuto. Ei aivan äidin mieleen, mutta hymyn huulille toi.

Näin meillä alkaa uusi viikko, kiireinen jälleen, veikkaan: Lyyli lähtee huomenna mökkilomalle isänsä kanssa, minä suuntaan pääsiäiseksi Kööpenhaminaan. Sitä ennen tarpeellisen yksinäinen alkuviikko terveysintoillen, matkaa valmistellen, tanssien ja toivottavasti kirjaa lukien. Terveysintoilusta lisää myöhemmin, olen jälleen keväthurahtanut!

Ja hurahtanut olen myös vaatteisiin: neidille metsästän tarjousvaatteita, kivoja uusia kevätpaitoja. Huuto.netti on sukellettu läpi ja kaikkien nettiputiikkien alelaarit. Löytyi. Nyt mietin, pärjääkö vuoroviikoin kanssani elävä pian viisivuotias viidellä t-paidalla? Eikös kuulosta siltä, että pärjää, kun lisäksi löytyy t-paita- ja narutoppimekkoja muutama? Koska Suomen kesä on useimmiten kylmä, hankin sen sijaan runsaammin pitkähihaisia paitoja. 

Mutta kertokaapa, mistä löytyisi lapselle laadukkaita täysvalkoisia aluspaitoja! En meinaa tavoittaa millään, ja kaipaisin ohuiden pitkähihaisten alle sellaista vaatekappaletta, joka ei huuda kuvaansa läpi. Edes Polarn o. Pyretillä ei tunnu olevan koossa 110 tai 116, mikä on outoa, sillä pienemmille ja isommille heiltä sellaisia aina varastoihin kurkistaessani löytyy. Olen metsästänyt nimittäin jo kauan.

Mini Rodinin kevättä: flamingo-teeppari, 28 €. Punavuoren peikolta.

 Mini Rodinin kevättä: shortsipuku lintuprintillä, 49 €. Punavuoren peikolta.

Kevään houkuttelevimmat kuosit taisivat löytyä Mini Rodinilta, mutten taaskaan ostanut kyseiseltä merkiltä mitään. Hinnat hipovat pilviä. Tosin jonkun edelliskauden koobrapaitoja saisi nyt edullisesti, eikä kai mikään ihme. Jopa minä melkolailla liberaali kammoksun koobraa lapseni päällä. Vaan olisiko tällainen pelkästään vinkeä tuulahdus koko lailla perinteisen kuvaston: kissojen, koirien, lintujen, pupujen ja bambien sijaan? Ainakin väritys olisi neidin mieleen.

Mini Rodinin vanhaa mallistoa: koobrapaita, 18 €. Punavuoren peikolta.

Kevättuuli toi

Meillä alkoi ajanlaskuni mukaan kevät perjantaina 1.3.13. Neiti L. ehti tarhasta hänet noudettuani todeta, että "tuuli on ystäväni" ja "tykkään tuulen lempeydestä", kun haistelimme kevään ensimmäisiä lehähdyksiä.

Tuulesta olen minäkin aina pitänyt, sen tuomasta raikkaudesta ja vaihtelusta, ja lempeän perjantaisen puhalluksen jälkeen jaksan varmasti vielä tovin tätä yllättäen uudestaan ilmestynyttä valkoista vaippaa. Sehän on kaunis, vaikka talven olen jo ajatuksen tasolla kokonaan kuopannut.

Tänä keväänä tuuli ei ole tuonut muutoksia elämääni, mutta sen sijaan olen antanut sen tuoda uusia raikkaita vaatteita neidille. Jotain aivan tavallista ja ihanaa, kaunista. Jotain, joka ei aiheuta sen suurempaa päänvaivaa saavuttuaan elämääni. 

Vaatteet, siksikö teitä niin rakastan? 

Neuletakki: Lindex

Hame: Polarn o. Pyret

Sukkahousut: Polarn o. Pyret

 Tunika: Lindex (siskolta joululahjaksi)

Sukkahousut: Polarn o. Pyret

 Paita: Småfolk

Housut: Lindex

Sukat: DPam

Kevätuutta ja villitsevää

Polarn o. Pyret teki sen taas: värikkäitä lasten perusvaatteita, jotka herättivät kevätvaatevarastojen täyttämishimoni. Asiaa edesauttaa se onnellinen seikka, että Lyyli kasvaa koko ajan. :D Lisäksi olen todennut, että lähes kaksi vuotta siten ostamani PoPin farkkukankainen puolihame on ollut meillä aikalaisella kulutuksella kulumatta kuitenkaan itse. Ja vielä se vaan mahtuu, 98-senttinen. Vaikka hameella taisi olla hintaa rapeat 30 euroa, eivät pennoset ole menneet hukkaan.

Paha vaan, kun tällä kertaa tiedän, että täällä uppoaisivat pääsääntöisesti vain pinkit, vaaleanpunaiset ja punaiset vaatteet. Minua itseäni himottaisi kyllä tuo vaaleanpunainenkin, mutta välillä saisi olla muutakin väriä. Sitäpaitsi viime hankinnat ovat olleet juuri niitä hempeitä ja toivottuja värejä. Miten magea olisikaan tipunkeltaisen kevättakin ja sinisten farkkujen yhdistelmä? Tai viherraitaisten sukkahousujen liitto farkkuhameen ja iloisenoranssin paitulin kanssa? 

Jatkan kuolaamista.

Kuvat Polarn o. Pyretin uutuuskorista.

Oho, sehän on laadukas!

H&M:n vaatteita meillä ei paljon käytetä, mutta muutamia sentään on eksynyt kaappeihin kirpputorien tai huuto.netin kautta. 

Yksi näistä on Lyylin Hello Kitty -aluspaita, jonka ostin viime kesänä. Sitä on käytetty kohtalaisen ahkerasti, ja yllätyksekseni paidan kissaprintti on kestänyt jopa lukuisat 60-asteiset pesut muuttumatta miksikään. Printti on kaiken lisäksi sellainen kova, kelmumainen, jotka yleensä tuppaavat murenemaan jo muutaman pesun jäljiltä. 

Muistaakseni toinenkin Lyylin Hello Kitty -aluspaita on kestänyt yhtä vahingoittumana jo yli vuoden käyttöä. Kyynikkona mietin, että mitähän myrkkyjä näihin sitten käytetään... Hinta–laatusuhde on paidassa kuitenkin loistava: viitisen euroa tästä muistaakseni postikuluineen huuto.netin myyjälle pulitin. Tuskin hinta liikkeessäkään päätä huimasi.

Tällaisia sunnuntai-ihmettelyjä.

Mitä eroa?

Minkä eroavaisuuden allaolevista kuvista löydät?

Lyylin päivänasu:

Paita: Lindex

Hame: H&M

Sukkahousut: DPam (sukkahousuvertailussa!)

Käsilaukku: isovanhempien tuliainen Pariisista

Villasukat: mummin kutomat

Sisäkengät: second-hand/huuto.net, merkki ei tiedossa

Tietenkin se "virheellinen" kuva on sattuman kaupalla valoittunut tasaisemmin, voi tekniikka sentään!

Sukkahousuvertailu

Lastenvaatteisiin taas hurahdettuani innostuin ostamaan myös erilaisia sukkahousuja, monia monia. Tapahtumien vyöry eli sortuminen yhä uusiin sukkikseen sai alkunsa, kun olin ostanut Polarn o Pyretin kalliihkot valkoiset sukkahousut ja onnistunut sitten heti ensimmäisessä pesussa värjäämään ne hiukan vaaleanpunaiseen taittaviksi punasomisteisten uusien valkoisten pikkuhousujen päästettyä väriä veteen.

Suutuin itselleni huolimattomuudesta ja halpojen pikkuhousujen huonosta laaduista, yritin poistaa väriä kaikin keinoin, onnistumatta siinä, ja samalla aloin pohtia millaista käsittelyä nämä sukkahousut oikein edes kestävät. Joskus nimittäin tuntuu, etteivät ainakaan halvat sukkahousut kestä edes lasten normaalia peuhuamista muuttumatta järkyttävän kulahtaneen näköisiksi. 

Niinpä syntyi tarve sukkahousuvertailulle. Mukaan on kerätty syksyllä ostettuja muutamia sukkahousuja eri valmistajilta ja eri hintaluokista. Polarn o Pyretiltä on kahdet housut, sillä nämä valkoiset jo mainitut värjäytyneet ovat mahdollisesti jonkin verran kärsineet kovasta käsittelystäni (värjäytymien poistoaineessa lionneet sekä kloriitilla pestyt) eivätkä siten ole ihan vertailukelpoisia muiden vasta käyttöönottopestyjen sukkisten kanssa.

Välihuomautuksena mainittakoon, että nykyään en enää pese pyykkiä ilman värinsieppaajaliinoja!

Sukkahousutiedot:

Polarn o Pyret: valkoiset perussukkahousut 13,90 €
- 80% puuvillaa, 3 % polyamidia, 14 % polyesteria, 3 % elastaania
- pesu 60 asteessa, ei silitystä
- valmistettu Etelä-Koreassa

Polarn o Pyret: oranssit perussukkahousut 14,50 €
- 80% puuvillaa, 3 % polyamidia, 14 % polyesteria, 3 % elastaania
- pesu 60 asteessa
- valmistettu Etelä-Koreassa

Citatin sukkikset kera uuden Småfolk-paidan

Citat: vaaleanpuna-oranssi-pinkki-lila-tummansini-raitaiset sukkahousut 4,95 €
- 65% puuvillaa, 17 % polyamidia, 15 % polyesteria, 3 % elastaania
- pesu 40 asteessa, ei silitystä
- valmistettu Kiinassa

Finnwear: valkoiset perussukkahousut 5,95 €
- 74% puuvillaa, 23 % polyamidia, 3 % elastaania
- pesu 40 asteessa
- valmistusmaa ei selviä tuotteen pakkauksesta

Finlaysonin sukkiksien kanssa kävi jo köpelösti, kun oli uitu tarhan lattialla

jny: pinkkipohjaiset tähtisukkikset 15,20 €
- 80 % puuvillaa, 17 % nylonia, 3 % elastaania
- pesu 40 asteessa
- valmistusmaa ei selvillä

jny:n tähtisukkahuosut ovat todella kapeat!

DPam: harmaa-luonnonvalkeat kissasukkahousut 10,90 €
- 75 % puuvillaa, 22 % polyamidia, 3 % elastaania
- varovainen pesu 30 asteessa
- valmistettu Italiassa

Sukkahousut ovat nyt siis otettu käyttöön lokakuun aikana, ja palaan aiheeseen toista kertaa muutaman kuukauden päästä, kunhan ne ovat päässeet neidin kovaan kulutukseen. Meillähän käytetään lähinnä hameita ja näin ilmojen jo kylmennyttyä myös housujen alla sukkiksia, joten sukkahousut ovat päivittäistä kulutuskamaa ja tytön yksiä lempivaatteita. Leggings-ilmiötä ei meidän huushollissa tunneta. 

Yritän saada kaikki sukkahousut yhtä tiheään käyttöön, jotta vertailusta tulee mahdollisimman luotettava. Kivaa saada tietää, miten hyvin pennosensa on käyttänyt. Kannattaako siis kalliiden sukkiksien osto vai ei! Entä mitkä mallit sopivat millaisellekin lapselle. Muutamien kanssa on jo tapeltu, miten pukea ne päälle, kun ovat niin kapoisia...

Ps. Kaikista sukkahousuista ei ole vielä kuvia, mutta postailen niitä kyllä projektin edettyä.

Raikasta ilmaa

Huomenna neiti alkaa viikon kuumailmapallokuvioissa. Äiti jatkaa vähän vähemmän raikkaassa ilmassa. Tosin päätös työpaikan vaihtamisesta on viime viikkojen kuumeilujen ja niveloireiden myötä kypsynyt täyteen mittaansa: Minäkin aion lähteä uusiin tuuliin ensi vuonna. Tammikuussa ilmestyviä uusia virkoja siis odottelen ja kuukausia kesälomaan lasken. Harmikseni, sillä olin jo juurtua työn sisällön sopivuuden vuoksi.

Mutta raikkauden ajan on tultava. Jännittää ihan, mistä sitä sitten itsensä löytää, josko koulumaailmasta enää lainkaan? Niinhän kai kuumailmapalloillessakin pieni jännitys laskeutumispaikasta pysyy yllä koko matkan ajan. Vaikka päämäärätietoisesti ja kokemuksella palloa ohjailtaisiinkin. Onneksi on tälläkin matkalla joku viisaampi ohjaaja mukana. Kiitos siitä ja näkemiin!

Lyylin maanantain päivänasu: H&M:n huppari, Ej Sikke lej -teeppari, Lindexin housut ja jotkut sukat. Kaikki muuten hankittu Huuto.netistä.

Lastenvaatekivat

Taas minä höpötän lastenvaatteista! Ja hamuan lisää, lisää. Samanlainen ilmiö kuin karkkia syödessäni. Syön, kunnes pussi on tyhjä, teki pahaa tai ei. Nyt kun lompakon pohja näyttää kovin tyhjältä alias tilin kate alkaa uhkaavasti painua lähelle nollaa, alan rauhoittua.

Ehkä me siis tästä 110-kokoisten vaatteiden kaudesta selviämme jo olemassa olevilla kuteilla, ainakin talven yli. Tosin itse ulkovaatteet on vielä ostamatta, mutta niitä en himoa, koska ne ovat tylsää ostettavaa... Mekot ja värikkäät paidat ovat niin paljon kivempaa shoppailukamaa! 

Onneksi on tämä blogi ja voin virtuaalishoppailla! Tällä kertaa haluan mekkoja ja paitoja – kaikkea värikästä kuvioilla yhdistettäväksi perussukkiksiin ja -hameisiin tai -housuihin. Yhdet perusfarkut, sellaiset sopivan väljät ehkä jopa tarvittaisiin pehmoisten Lindexistä hankkimieni velourhousujen ohelle. Mutta nyt olen luvannut vain leikkiä ostavani, sillä säästän pennosiani lukuisten sukkahousujen shoppailuun toteuttaakseni sukkahousuvertailun! Sitä odotelkaatte tosin vielä tovi...

Näistä himoamistani vaateherkuista olen ottanut kustakin merkistä vain yhden vaatekappaleen, sen kaikkein eniten kuolaamani. Huomaatte, että lastenvaatepainotukseni sijaitsee sekin tuolla naapurimaan puolella: Polarn o Pyret, Duns, Småfolk, Mini Rodini, Nova Star: kaikki ruotsalaisia yrityksiä!

Polarn o Pyretin mekko

Duns:n mekko Punavuoren peikosta

Småfolkin teeppari vaikkapa Metsolasta

Mini Rodinin mekko Punavuoren peikosta

Nova Star:n farkut Babyluxista

Äidin ehdotus ja muita vaatehömpötyksiä

Jos ei saa ostaa itselle vaatteita, ostaa niitä taatusti sitten jollekulle muulle. Kuten Lyylille. Neiti on saanut jo monen monta kesämekkoa henkareilleen odottamaan ensi vuoden lämmintä aikaa, kun äiti on innostunut nettialennusmyynneistä. 

Ja onpa äiti hullaantunut myös ihan täyshintaisista lastenvaatteista – niidenkin shoppailu kun on netissä niin helppoa. "Ja kun ne vain ovat niin ihkuja, ja kun mulla nyt on vain tämä yksi lapsi, niin enkö mä nyt kuitenkin sais ostaa tällaisia vähän kalliimpiakin vaatteita, kuten Småfolkia, Dunsia ja Polarn o Pyretä?" Antakaa äitille lupa tai jonkin sortin synninpäästö, jookos?

No, tietenkin jossain mielessä hullua ostella ihania sinisiä, punaisia, vihreitä kuteita, kun tietää, ettei neiti kuitenkaan niitä käytä. Pinkkiä sen pitää olla! Sen verran fiksu olin Småfolkin paitojen kanssa, että molemmat, ensin aivan liian iso koko ja sen jälkeen vähän pienempi koko, ovat vaaleanpunataustaisia. Ja musta-valkoiseen mekkoon on tarkoitus yhdistää pinkit sukkahousut.  Jouluna toivottavasti kelpaa punaisen yhdistely esimerkiksi luonnonvalkoiseen.

Olemassa oleva, itseväritetty lempihame vain ei satu olemaan millään tapaa punasävyinen. Niinpä eräänä päivänä tein vaate-ehdotuksen: jospa vaihteeksi yhdistettäisiin tähän hameeseen vihreä paita ja oranssit leggingsit? 

Arvatkaa, menikö läpi! Ei. Leggingsit hyllytettiin heti, paita sai yhden illan olla käytössä ja seuraavana päivänä palattiin normaaliin päiväjärjestykseen: pinkki paita ja pinkit Niiskuneiti-sukkahousut lempihameen pariksi. Argh. Äidin väri- ja tyylisilmää värisytti, mutta minkäs teit. Pieni puettava palleroinen on nykyään itsenäinen – tai -päinen – pikkuneiti. Ainakin vaatteiden suhteen. 

Ps. Eikä muuten ole yksi tai kaksi kertaa, kun olen löytänyt neidin päältä tuplapikkuhousut. Kun ei ole kuulemma jaksanut ottaa likaisia pois. Vastauksena: "Kun minä tykkään tehdä näin." Jepsistä.

Kuulin kutsun vaatteiden

Muistattehan, että aloitin joulukuun alussa vuoden kestävän vaatteidenostopaaston? Varmaan epäilitte, koska epäilin itsekin, että mitähän moisesta hulluudesta seuraa tällaisen shoppaholikin ollessa kysymyksessä. Kahden kuukauden rajapyykin saavutettuani voin todeta, että hyvää on seurannut: en ole ostanut vaatteita, eikä ole tehnyt edes mieli! (Sukkahousujahan ei laskettu; oli pakko päivittää itsensä vihdoin eilen pakkasia varten...)

Syynä tähän tosin saattaa olla moninaiset muut päätä tällä hetkellä vaivaavat ajatukset, se, että joulu ja joululahjashoppailut olivat kuitenkin sallittuja ja lopulta vielä sekin, että sain kaveriltani jälleen aivan mainioita vaatteita matkalaukkuelämäni kompaktin vaatevaraston piristämiseksi. 

Nyt kun olen kuitenkin malttanut näinkin monta kuukautta olla tuhlaamatta viimoisia pennosiani yhtään mihinkään vaatteisiin, olen antanut itselleni luvan ostaa muutamia ihanuuksia Lyylille. Olemme nimittäin ensi viikolla menossa Me&I-kutsuille ensimmäistä kertaa elämässämme. Nuoruudesta minulle ovat tuttuja vain Tupperware-kotikutsut, ja koska koen, että yhtä hyviä ellei parempia muovikulhoja löytää helpoiten ihan tavallisesta lähikaupastakin, assosioin kotikutsut mieluummin vaategenreen – tällä kertaa senkin tekosyyn varjolla, että tarvitseehan kasvava lapsi pehmeän paketin viimeistään syntymäpäivälahjaksi. 

Me&I tai Meandi on minulle suhteellisen tuntematon merkki, mitä nyt muutama irrallinen huutiksesta ostettu paita meillä on pyörinyt. Tällä erää isänsä on hoitanut pääosan vaatehankinnoista, ja minä olen tyytynyt järjestelemään ja nimikoimaan vaatteita sekä hankkimaan irrallisia puuttuvia osasia kuten peruspaitoja tai sukkahousuja. Nettisivujen perusteella Meandin vaatteet muistuttavat muita retrotrendimerkkejä, kuten Polarn o Pyretiä tai Småfolkia, joista pidän kovasti, joten ehkä on tullut minun vuoroni ostaa neidille vaihteeksi jotain erityisempää kuin pelkkiä peruspooloja. ;D

On siis aika testata, millainen hinta–laatu-suhde Meandilla onkaan. Tuskin maltan odottaa, vaikka täytyykin myöntää, että shoppailulakkolaisena oleminen ei ole yhtään sen hullumpaa, sillä kauppakeskusten kiertämisen ja tavaran järjettömän kaappeihinraijaamisen sijaan voi käydä vaikka leffassa paljon halvemmalla rahalla myös henkisesti enemmän kokemuksesta rikastuen. Olen palautumassa normaaliin ostotilaan(i), hurraa!

Kuvat lainattu Meandilta markkinointitarkoituksessa, olkaapa hyvät!