Arvonnan voittaja...

... on henna.p! 

Otathan yhteyttä, niin saat valita parin kirjan välillä. 

Mukavaa oli saada kuulla lukijoiden kulutustottumuksista; huono omatuntoni on jyllännyt uusia kenkiä hankittuani, mutta toisaalta nyt oli pakkorako: vanhoja kenkiä on lähtenyt tai lähtee kavereille ja kirppikselle oikein urakalla: vähintään kymmenen paria olen hävittänyt vuoden sisään!

Tein tällä viikolla myös pikaisen kirjahyllyn siivouksen, ja päätin luopua useammastakin opuksesta. Siten myös sisko ja kaveri saavat valita täällä tänään pistäytyesssään kainaloonsa romaaneja, jos mielivät, ja jämät lähtevät alakerran "kierrätyspisteelle". Meillä on nimittäin taloyhtiössä postilaatikko, jonne voi jättää huoltoyhtiölle terveisiä. Luulenpa, että terveisiä sinne ei juurikaan kerry, mutta postilaatikon päälle ihmiset jättävät aina silloin tällöin kamaa toisten otettavaksi. Itse olen vienyt sinne ties mitä, aina vedenkeittimestä suolasirottimiin asti.

Siitä seuraa niin kiva fiilis, kun saa kamaa tavalla tai toisella kiertoon.

Nyt palaan tämän aivan tavallisen lauantain tunnelmiin ja lukuhaasteen pariin. Päivän 30 sivua on vielä aloittamatta. Ensimmäisellä lukuhaasteviikolla päivittäin kului vähintään 26 sivua, parina päivänä enemmänkin. – Orhan Pamukin Lumi on loistava.

Tällä hetkellä ajatus poukkoilee. Olen juonut taas liikaa kahvia... ;) Parempi siis lukea vähän ja jatkaa vaikka illalla kirjoittamista. Mutta ensin kuppi kahvia rauhoittuakseni. (Jälleen kerran noidankehä on valmis.)

Neljäs kuppi kahvia ja mitä sen jälkeen tapahtuikaan

Se viimeinen kuppi kahvia perjantaina oli sittenkin liikaa, etenkin yhdistettynä lasilliseen viiniä ja levylliseen suklaata. Makasin eilen kahdeksan tuntia sängyssä toipumassa vatsakrampista, mihin voimakas närästys minulla johtaa. (Illalla tosin lähdin ystävän kanssa glögille ja viinille, heh.)

No, tulipahan luettua. Olettehan kuulleet Lukuhaasteesta? Yllytyshulluna lähden mukaan kaikkeen mahdolliseen, usein hyvinkin tunnollisesti, kuten kesäkuussa lähdin vatsalihaksia päivittäin harjoittamaan. Yleensä haasteeni ovat itsekehitettyjä, mutta tällainen kollektiivinen haaste on tätäkin mukavampi. Tosin rikon heti sääntöjä: Lukuhaasteessa lukea pitäisi joka päivä, eikä saisi ahmia sivuja ns. varastoon tai paikkailla lukemattomia päiviä. Mutta minä niin aion lukea etukäteen, koska joka päivä en millään taivaan ihmeelläkään ehtisi tarttua romaaneihin. Sen verran priorisoin muuta hyvinvointiani, joten nukkuminen ja liikkuminen minulla kyllä menevät lukemisen ohi, etenkin jos lukemista on tullut esimerkiksi edellisenä päivänä harjoitettua. Järki kädessä. 

Kuukauden tavoitteeni on kuitenkin se 900 sivua, mitä kolmenkymmenen sivun päivätahdilla yhteenlasketuksi summaksi tulisi. Siihen mahtuu muutama kirja, joista yksi on Luotaajia varten luettava 532-sivuinen Orhan Pamukin Lumi. Muita en ole vielä päättänyt; tällä erää yksi kerrallaan.

Vatsakrampissa ollessa tuli elettyä sellainen harvinainen päivä, jolloin en pedannut lainkaan petiä! Pellavalakanoissa: lehtipinot, päiväkirja, Lumi ja kauratyyny kavereina. Jopa nukuin niiden vierellä, kun en jaksanut alkaa perata sänkyä illalla väsyneenä. Aamu alkoi tänään sitten sillä, että huudahdin, että ei kai ne vaan olleet silmälasit. Kyllä, silmälasit putosivat ensin kirjan päältä lattialle, sitten kirja putosi niiden päälle ja sitten melkein minä. Mitään ei rikkoutunut. – Sopivasti olen kuitenkin ensi viikolla menossa silmälääkärille ja sen jälkeen uusia laseja hankkimaan.

Erinomaisen sunnuntain aloitti tuntemus siitä, että olo on melko hyvä, mieli levännyt ja edessä on paljon mukavaa, kuten shoppailuja Stockmannilla ja kirppiksellä. Päätin totutusti shoppailla marraskuussa veronpalautusrahoja, vaikka kuinka olisivatkin menot olleet tapissa viime kuukaudet. Tarvitsen uusia kenkiä ja kunnon talvitakin. Tarvitsen farkut ja farkkutakin. Jälkimmäisiähän minun on pitänyt metsästää jo vaikka kuinka kauan aikaa, mutten ole vieläkään jaksanut kirppistellä. Nyt aion jaksaa. Huomasin myös, että kaikesta tuhlaavaisuudestani huolimatta viime vuoden veronpalautusta on tililläni jäljellä vielä monta sataa, joten ei varmaankaan tarvitse tuntea nyt huonoa omaatuntoa siitä, että tekee taas hankintoja moneksi vuodeksi eteenpäin. Edelliset talvikorkokenkäni ovat olleet monen monta kertaa suutarilla paikattavana, ja muut vain ovat jääneet pieniksi, kun jalkani on viime vuosina madaltunut ja siten suurentunut.

Ilmeisesti koen huonoa omaatuntoa sekä lukemattomuudestani että shoppailemisestani, kun niitä pitää niin usein perkoa täällä. Olisikin mielenkiintoista tietää, miten paljon ihmiset yleensä käyttävät aikaansa lukemiseen tai rahojansa vaatteisiin. Ei tietenkään ole olemassa keskivertoihmistä; lukeminen kai riippuu käytettävässä olevasta vapaa-ajasta, koulutustaustasta ja harrastustottumuksista; kulutus taas käytettävissä olevista tuloista. Mutta kiinnostaisi nyt kuitenkin tietää esimerkkejä, joten blogini lukijat, kommentoikaapa jotain.

1) Luetteko päivittäin?

2) Luetteko romaanin kuussa vai enemmän? Jos kyllä, kuinka monta?

3) Shoppailetteko joka kuukausi?

4) Kuinka monta talvitakkia omistatte?

5) Kuinka usein päivitätte takkejanne?

6) Kuinka monta paria kenkiä omistatte?

Vastaamalla yhteen tai useampaan kysymykseen osallistutte arvontaan, jonka palkintona on joku kirjahyllyni aarteista, josta maltan luopua. (Ai, kuinka houkuttelevaa...) Myös anonyymina voi osallistua! Toivon edes yhtä kommenttia. (Havaitsette epätoivoa ilmassa, te harvat, mutta sitäkin arvokkaammat lukijani!)

Vastaan itse lyhyesti omiin kysymyksiini:

1) En lue päivittäin. Luen ennemmin kerralla enemmän, muutaman kerran viikossa. Välillä on viikkoja, jolloin en lue kaunokirjallisuutta yhtään. Lehtiä luen joka päivä.

2) Luen keskimäärin romaanin kuussa. Tänä vuonna olen lukenut enemmän, etenkin jos lasken lastenromaanit mukaan. Tälla hetkellä mennään kai yhdeksännessätoista teoksessa, jos oikein muistan.

3) Kyllä.

4) Omistan kaksi ruskeaa villakangastakkia, joista toisessa on puolipitkät hihat ja joka on lyhyt; toinen on pitkä. Omistan kaksi kevyttoppatakkia, mustan ja vaaleanpunaisen. Omistan yhden ruskean, hyvin paksun ja pitkän turkistakin, yhden laskettelutakin (joka ei ole kovin lämmin) sekä yhden rumaksi menneen värikkään villakangas/toppatakin. 

5) Kaikki talvitakkini ovat tällä hetkellä vähintään neljävuotiaita, vanhimmat 70-luvulta. Ostan kevättakin noin kolmen vuoden välein (kun edellisestä on tullut silmissäni nuhruisen ja ruman näköinen), talvitakeista en oikein osaa sanoa. 

6) Tällä hetkellä omistan 30 paria kenkiä (joista osa on minulle liian pieniä, mutta survon ne silti toisinaan jalkoihini). 

Arvonnan voittaja

Lyyli poimi tänään aurinkolasikotelosta nimilapun, jossa luki Johanna. Onnea voittajalle! Kirjoitathan vielä s-postiosoitteesi, jotta voin olla yhteydessä Sinuun – tosin taidan tietää henkilöllisyytesi, mutta varmuuden vuoksi! ;) Kiitos kaikille osallistujille; oli mukavaa saada runovinkkejä, ja hauskaa huomata, että blogilla kuitenkin on edelleen uskollisia lukijoita!

Tänään lyhyestä virsi kaunis. Toukokuu on taasen kiireinen; illan puuhina testien korjaamista ja kesäleiriin valmistautumista. Siitä en ehkä ole kertonutkaan vielä? Olen nimittäin menossa kesätöihin, jälleen lapsien pariin! ;)

Äitienpäivä on muuten(kin) ollut mitä parhain kera ystäväpariskunnan ja Lyylinkäisen Nuuksiossa retkeilemässä. Nyt pyörivät savunhajuiset vaatteet pesukoneessa, ja valmistautuminen arkeen on alkamassa. Kuppi kahvia kuplivaan mahaan on kuitenkin pakkolääke, sen verran raukea on olotila, vaikka vatsani on tainnut tykätä hallaa viime aikojen syöpöttelyistä...

Hyvää alkavaa viikkoa!

Kevätarvonta

Vappu on alkujaan ollut paitsi kristillinen muistopäivä myös kevään merkkipäivä: se sijoittuu vuodenkierrossa kevätpäiväntasauksen ja kesäpäivänseisauksen puolenvälin tienoille, ja niinpä päivään on liitetty monenlaisia pakanallisia rituaaleja. 

Keski-Euroopassa vappua on pidetty myös kesän alkamisen päivänä, mutta itse leimasin vapun ainakin tänä vuonna, näillä leveysasteilla kevääni alkamisen päiväksi. Vappu aloittaa usein monenlaisia tapahtumia täynnä olevan ja kiireisen toukokuun, joka on kuitenkin samalla hento ja toiveikas kuukausi, yksi uusista kuukausisuosikeistani.

Juhlistaakseni tämän täyteläisen kuukauden alkamista arvonkin jo perinteisesti sisareni kirjallisen tuotoksen, tällä kertaa siis esikoisrunokokoelman Ohikulkijan tuoksun. Rakkausrunot sopivat kevääseen!

Osallistuhan siis arvontaan keskiviikkoon 7.5. mennessä kertomalla, mitkä ovat lempirunojasi; voit liittää myös suosikkirunosi mukaan! Jos et osaa kertoa tiettyä runokokoelmaa tai runoa, mainitse vähintään suosikkirunoilijasi. Unohtaa ei kannata myöskään yhteystietoja; sähköpostiosoite tosin tässä vaiheessa riittää. 

Nyt kun pikkuhiljaa on selvitty kevään alkamisen muistojuhlasta: kun on herkuteltu, valvottu, juteltu ja ostettu kengät, onkin aika siirtyä lukupuuhiin. Sisaren runot olen lukenut aikoja sitten ja huomenna suuntaan lukupiiriimme keskustelemaan niistä, mutta sitä ennen aion vaipua Pauliina Rauhalan Taivaslaulun pariin. Pitkästä aikaa tiedossa on kirjapäivä! – Yritän siis unohtaa vappulomalle tehdyt suunnitelmat pestä ikkunat ja olla hyödyllinen. Ehtii sitä siivota sitten kun se kesä alkaa. Kesälomaan on neljän työviikon päivät!

Leppoisaa, herkkää – ja lukuisaa – toukokuuta lukijoilleni! Lukekaa tekin siis muutakin; yritetään yhdessä!

Makeampaa elämää!

Saanen esitellä, ensimmäistä kertaa tämän blogin historiassa: blogiyhteistyö! Makea Elämä halusi piristää elämääni, ja niin kävi. Pari päivää sitten sain paketin mitä herkullisimman näköisiä tuotteita ja siinäpä teillekin piristettä, kenties jo joululahjaideoita! Makea Elämä on ilokseni kaiken lisäksi satakuntalainen yritys, joten pääsen vetämään tässä pisteitä vielä kotiin päinkin. 

Makea Elämä on mukana astubutiikkiin.fi-palvelussa, joka on koonnut siipiensä suojaan lähes 100 kotimaista yrittäjää. Kaikki palvelun tuotteet suunnitellaan ja valmistetaan reiluin menetelmin täällä Suomessa. Valikoimaan kuuluu niin kodin sisustusta, vaatteita ja asusteita kuin koruja ja kosmetiikkaa. Alun perin löysin tieni tykkäämään astubutiikista Facebookissa erään tuttavani kautta, joka on myös eräs palvelun yrittäjistä. Hän valmistaa todella hienoja neuleasusteita, ja niitäkin aion täällä myöhemmin kehua, kunhan saan hankittua omat kipaleeni.

Sain Makealta Elämältä lahjan: avainnauhan, korvikset ja pussukallisen vielä salaisuudeksi jääviä pikkumakeita

Tällä kertaa bongasin astubuutiikkiin.fi:n sivuja selaillessani kuitenkin ensimmäiseksi makeat korut: iloiset karkkikorut sokerihiirelle, mikäs sen sopivampaa. Tietenkin ajattelin myös oppilaitani näitä kuolatessani, lapset kun tykkäävät yleensä kaikesta iloisesta ja jujukkaasta, joten en voinut vastustaa kiusausta lakuavainnauhasta. Sellaista tarvitsee henkilö, jonka avaimet ovat jatkuvasti töissä hukassa!

Sain myös pienen pussukallisen jotain ihan muuta. Ajattelin jättää sen esittelyn myöhempään, ja ilahduttaa teitä nyt Makean Elämän pienellä yllätyksellä. Paketissa oli nimittäin mukana "ekstrana" lakukorvakorut, mutta ajattelin, että itse kun omistan noin kolmekymmentä paria erilaisia hauskoja korviksia, että te olette ansainneet tämän parin. Luovun hyvästä, mutta onneksi lisää makeaa löytyy parin klikkauksen päässä osoitteessa makeaelama.fi.

Korvikset! Näyttääpä kotini ankealta, kun olen tyhjännyt ikkunalaudan maalaamista varten.

Niinpä pystyssä on nyt arvonta, pitkästä pitkästä aikaa. Osallistuaksesi arvontaan kirjoitahan kommentti siitä, millä tavoin pienesti piristät arkeasi, kun elämä mylvii. Itsehän olen tätä piristystä viime aikoina tarvinnut aika lailla, ja välillä tuntuu, ettei riitä litran paketti jäätelöä, pari lasia portviiniä ja paketti valkohomejuustoa, kuten viikonloppuna tuli yritettyä, mutta ehkä nuo määrät olivatkin vähän suureellisia! Kerrohan siis pienellä tavalla, mutta suurella vaikutuksella piristäviä vinkkejä! Vastausaikaa on tämän viikon loppuun eli sunnuntaihin 3.11. klo 23.59 asti. Arvon voittajan viikon päästä maanantaina.

Jätä siis kommenttisi alle ja kerro samalla yhteystietosi. Makeaa viikon alkua!

 

Olemattomien liinojen kokoelma

Ota käyttöön ihmeliina, pyykki pysyy kauniina! 

Mutta mitä sinä hyvä ihminen teet pesun jälkeen näille värjääntyneille sieppariliinoille? Minä päätin säästää ne, en tarkalleen ottaen tiedä miksi, mutta ajattelin, että josko näille syntyisi kierrätyskäyttöä. 

Keksikäähän te, paras saa täällä mainetta ja kunniaa, mutta muuta makiaa en nyt saata luvata. (Säästökuukausi, tämä kuukausista lyhyin.)

Jokin arvonta kuitenkin suoritettakoon keväämmällä, sen verran paljastan. :)

oriental, teitä onnisti!

Huiman suosion saanut arvonta on suoritettu. Voittajaksi selviytyi nimimerkki oriental. Henkilö nimimerkin takana on tuttu, kuten kaikki osallistujat taisivat olla, joten palkinto toimitetaan Teille ensi viikonloppuna. ;)

Hassua muuten, että olin alkujen aluksi ajatellut tätä palkintovoittoa juuri nyt voittaneelle lahjaksi. Ympäri mennään, yhteen tullaan. Mutta tulipa saatua arvokasta tietoa blogini suosikkijutuista. En olisi kyllä uskonut, että minulle kyllä sangen tärkeät liikuntahöpinäni kauheasti kiinnostaisivat ketään muuta, ja hyvin iloinen olen myös ruokajuttujeni uppoamisesta, sillä tunnetusti en ole ollut ruokaihminen kuin syömisen suhteen, mutta nyt minuun on – ainakin satunnaisesti – ollut hiipimässä myös ruoanlaittoinnostus.

Näillä jatketaan sekä tietysti Lyylin sutkautuksilla. Eilen hän viimeksi pohti syvällisiä: "Millainenhan ääni minun serkulleni tulee, kun hän on aikuinen. Minua ihan jännittää tämä."

Kinder-munista kuoriutuneet Barbababat ja Lyylin niille askartelema koti. Syömme nykyään lauantaisin yhdet Kinderit neidin tanssitunnin jälkitunnelmissa. On käynyt tuuri, eikä ole tullut yhtään tuplabarbaa!

Nyt hyvää yötä ja huomenta. Siirryn vappulomalta pikkuhiljaa loppukevään viimeistä rutistusta vetämään. Kuukausi koulua, viimeiset kokeet, arvioinnit, juhlat ja järjestelyt odottavat muissa maailmoissa viipynyttä elämänmatkaajaa. Muutto on hyvin onnellisesti takana, tavarat jo purettu ja järjestetty, edessä tapaamiset niin rekinvalmistajan, sähkömiehen kuin teknisen isännöitsijän kanssa vielä edessä ja miljoona sisustusideaa toteuttamista (siis rahan kertymistä) vaille valmiina. 

Palataan viikon tai parin päästä, nyt aion pitää pakon eli työ- ja asuntokiireiden sekä muutamien kemujen edessä ihan oikean blogitauon!

Luonnonkosmetiikkaa ja -kosmetiikasta

Ihan ensin täytyy mainita, että yhdyssanojen yhdistäminen otsikon kaltaisella tavalla on useimmille oppilailleni hyvin vaikeaa, ja mikä kinkkisintä, en ole keksinyt asian opettamiseen kovin konkreettista keinoa, kuten tällä viikolla lauseenjäsennykseen. (Lause on kuin ryhmä ja lauseenjäsenet sen jäseniä. Kukin ryhmäni oppilas voi esim. esittää yhtä jäsentä.)

Toiseen aiheeseen: Tämä postaus sisältää tiedon arvonnasta. Nimittäin ostamani Laveran My Age Intensive -silmänympärysvoide kera muutaman samanmerkkisen käsivoiteen tahtovat hellivämpään kotiin. Täällä niille kerrottiin, että ne tuoksuvat pahalle. (Ja kyllä, tyhmyyksissäni tilasin ne netistä, en käynyt kaupassa haistelemassa. Syy: Missä Laveraa oikein myydään? Ei mitään hajua.)

Kolmas aihe lyhyesti: Siis olisi pitänyt arvata, että luonnonkosmetiikka ei sovellu meikäläiselle. Kammoksun kaikkia turhia tuoksuja ja etenkin sellaisia, jotka ovat jotenkin hirveän heinämäisiä. Voiteen koostumus vaikutti aivan mainiolta, joten uskon tuotteen olevan maineensa veroinen. :) Samoin lisänä seuraavien voiteiden, jotka sain itsekin kaupanpäällisinä. (Laveran kivipuuterin ajattelin pitää, ja tuomita vasta, jos huomaan sen aiheuttavan esimerkiksi ylimääräistä silmien vuotamista tuoksuilullaan.)

Siispä: Kerro, mitä haluaisit lukea blogistani ja mainitse, mikä tämän vuoden jutuista on ollut kaikkein kivoin. Perustellakin saa! Liitä mukaan s-postiosoitteesi nimimerkin lisäksi. Suljetun lippuarvonnan suorittaa perinteisesti Lyyli vapunpäivänä 1.5. klo 15. Vastausaika loppuu siis silloin. Voittajalle ilmoitetaan s-postitse.

Nyt sitten pitäisi vain löytää tuoksutonta luonnonkosmetiikkaa, jotta minäkin pääsisin toteuttamaan ekologista meikkailuhaavettani. Tosin tämänkin episodin jälkeen muutuin entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että minulle sopii nimenomaan Clinique. Esimerkiksi merkin silmänympärysvoide, jota sain muiden meikkiostosten päällisenä taannoin, ei aiheuta minulle mitään harmia, joten luulenpa siinä olevan seuraavan meikkiostokseni. Mutta nyt taidan pitää kokeiluissani taukoa. Synttärilahjaksi olen luvannut itselleni uusia luomivärejä vanhojen vedellessä viimeisiään, mutta siihen asti meikit jääkööt elämäni sivuseikaksi. ;)

Muutan muuten lauantaina kamppeeni varastosta uuteen asuntooni, joten tässäpä tämän muutenkin hyppelehtivän postaukseni neljäs aihe! Muutto saattaa aiheuttaa muutamien päivien, ellei jopa viikkojen blogitauon. Kenties. Joka tapauksessa seuraavat postaukset tulevat mitä todennäköisimmin käsittelemään uuden asunnon ulkomuotoa, sisustusta ja pölyntäytteisiä purkamisen ja ommöbleeraamisen hetkiä. Pieni paniikki tässä on päällä kaiken ehtimisen, jaksamisen, kustannusten paisumisen ja sen sellaisen suhteen. Siis ihan normaali muuttajan olotila! :)

Mutta nyt, hopihopi, osallistumaan arvontaan! 

Aihe viisi: Lyylin käsitys "luonnon"kosmetiikasta: Tussia kynteen, kun äiti ei suostu lakkaamaan sormien kynsiä. Kiinnijäämisen nopeus: 20 sekuntia. Kannattiko jäädä hipihiljaa istumaan työpöydän ääreen käsiä syliinsä piilotellen? Lähti onneksi pesien helposti pois. Taisi sittenkin olla luonnonmukaista tussia!

Arvonta Hampaat irvessä -blogissa

Tiedoksi minunkin lapsellisille tai lapsenystävälukijoilleni, että Nna järjestää blogissaan arvonnan Lilla Companyn tuoreen verkkokaupan siivittämänä. Osallistukaahan!

Lilla Company on kauppatieteilijä-äidin yritys, jonka tarkoitus on tarjota persoonallisia ja kohtuuhintaisia, mutta silti laadukkaita lastenvaatteita skandinaavisessa hengessä. Merkkeinä löytyy mm.  Maxomorraa, Katvigia, Molo Kidsia ja Bobo Chosesia, jota ei ilmeisesti saa muualta Suomesta.

Itse en tällä erää juurikaan kuolaa kuteita Lyylille, mitä nyt hiukan vilkaisin Polarn o Pyretin syksyn tarjontaa kaihoten. Shoppailuni kohdistuvat lähitulevaisuudessa vähän toisenlaisiin tuotteisiin, jos asuntoa täytyy vaihtaa omistusmuotoiseen... 

Tässä silti teille väripilkkuja PoPin syksyn tarjonnasta:

 

Kuvat: Polarn o Pyret

Lahjoja, lahjoituksia

Onnetar suosi Misua! Olisin halunnut muistaa molempia arvontaan osallistuneita, mutta sukkia on valitettavasti varastossa vain yhdet. Kovin hiljaista oli kommentointi tuolla osastolla, mutta ideat sitäkin mahtavampia. Ilmeisesti koko 36 on sen verran harvinainen, etteivät sukatkaan motivoineet. Itselläni on ollut sama ongelma, sillä kaveripiirissä 36-jalkaisia on vähän. Tosin siskoissa 35–36-akseli kyllä löytyy, mutta he ovat kutomisiani kylliksi kenties saaneet. Vai onko näin? On välillä vähän vaikeaa arvioida, kuinka mieluisia pehmoiset paketit edes aikuisiällä ovat. Pienenä varoituksen sanana kuitenkin kerrottakoon, että jonkin sortin omatekoista voi tänäkin vuonna ajautua pukinkonttiin. Muuten pyrin antamaan järkeviä lahjoja, kerrankin.

Kuva: maize//

Oma kirjeeni joulupukille:

Rakas pukki! 

Toivoisin hyvää hajuvettä; se voisi olla Dolce & Gabbanan Rose the One tai Christian Diorin Miss Dior Chérie. Ei sillä, että sitä varsinaisesti tarvitsisin, mutta toinen olemassaolevistani on loppumassa ja toinen muuten täydellinen, mutta kovin kesäinen ja kepeä.

Lisäksi voisin tykätä jostain kivasta hopeakorusta. Tai jostain massiivisemmasta, rockimmasta, esimerkiksi eräästä radikaalista gTien korusta. Mutta korun ei tarvitse olla kallis! Koruharakka tykkää kaikesta, mikä on viehättävää. Esimerkiksi Pupulandian Jennin esittelemät kangaskorvikset ovat mielestäni esteettisesti mahtavia, vaikka aiheeltaan ehkä minulle hiukan epäsopivia. Ja Katariina Guthwertin yleisurhoollisuusmitalleja en vaan voi olla kuolaamatta, vaikka tiedän ne pelkiksi koristeiksi. Harakan pesään sopiviksi! – Ehkä minun olisi syytä antaa yksi sellainen itsekin jollekulle...

Hyvää lukemista minulla on hyllyt täynnä, mutta joku osuva kirja tai sarjakuva lämmittää aina. Tykkään Krampeista ja nyrjähdyksistä, Tinteistä ja Viiveistä ja Wagnereista, joista viimeksi mainitut kyllä melkein kaikki jo omistan. Lisäksi Katja Tukiaisen ja Ville Rannan piirrosjäljet ja tarinat iskevät ja uppoavat. Romaaneissa luotan enimmäkseen ammattiarvostelijoiden mielipiteisiin, runoista klassiset ovat mieleeni. 

Kasseja rakastan, vaikka jo monta hyvää omistankin – etenkin niitä epäkäytännöllisiä ja erikoisia; käyttölaukkuja sen sijaan tarvitsisin useampia, eri värejä ja kokojakin. Mitäs pukki sanoisi tällaisesta metallisesta kierrätysclutchista? Sopisiko muorille?

Oikeasti en tarvitse mitään. Hyvä lahja on lahjoitus vähäosaisimmille. Tällä hetkellä elän sellaista elämänvaihetta, että voin ostaa itsekin sen, mitä todella tarvitsen. Joulussakin tärkeintä on yhdessäolon ilo, rauhoittuminen ja ihan vaikka vaan syöpötteleminen ja pelailu, niin kliseistä kuin kaikki tämä onkin. Itse taidan odottaa lomalta eniten sitä, että pääsen rauhassa tekemään käsitöitä ja lukemaan. Ajatella, monta päivää vailla sisäistä pakkoa lähteä edes tanssitunnille. Sopii minulle.

Kokonaista kolme

Lisäsin hetken mielijohteesta lukijat-palkin tuonne oikealle. Poistin sen aikoinaan blogin ollessa parin päivän ikäinen, koska oli kurjaa, kun lukijoita oli vain yksi. Nytkään virallisia blogini seuraajia ei ole kolmea enempää, ehkä johtuen siitä, että palkki on ollut piilossa.  On ollut kuitenkin mahtavaa huomata, että sinne on löytänyt tiensä teknisesti taitavia lukijoita, jotka ovat kaivaneet jostain lukijaksikirjautumispaikan, vaikka se on ollut niin piilossa, etten ole itsekään sen olemassaolosta tiennyt. ;)

Tarkoitus olisi siis hiukan houkutella väkeä tänne virallisemmin, silläkin uhalla, ettei heitä ilmesty. Itsensä lisääminen lukijaksi on  yksinkertaista, jos on kirjautuneena bloggeriin. Ja muutenhan se ei kai toimi laisinkaan, joten yksinkertaista monella tapaa. ;) (Olenpas tosi hyvä helpdesk.) Bloggeriin kirjaudutaan Googlen tilin kautta; sen voi tehdä täällä. Sen pidemmälle en osaa neuvoa, koska en onnistunut luomaan itselleni tuplatunnuksia. Mutta koska minä onnistuin silloin joskus luomaan blogin ilman todellista helpdeskiä, miestäni, onnistutte tekin tunnusten luomisessa. Ja mikäpä estäisi juuri sinua alkamasta kirjoittaa blogiakin, jollet jo sitä tee?

Kokonaista kolme naista – ei se määrä, vaan laatu! Lukijoita ilahduttaakseni olen lähtenyt monen muun blogin tielle arpomaan lahjoja uskollisille lukijoille, ja niinpä aion tehdä nytkin. Ilmoita itsesi ja keksi minulle hyvä joulupuuha, joka luo joulumieltä äidille ja lapselle ja on helppo laiskankin toteuttaa, niin voit voittaa kutomani villasukat, jotka tosin ovat suunnilleen kokoa 36. Kommentoi siis puuha/kulttuuri/joulumieli-ideallasi tätä postausta ja jätä yhteystietosi, kuten s-postiosoitteesi. Arvonta tapahtukoon isänpäiväsunnuntaina 14.11. klo 21. 

Arvonnan kohteena siis vasemmalla puolella olevat karamellisukat. Pienemmät sukat löysivät omistajan jo useita vuosia sitten.

Muumikulhomenetelmä ja muutama sana mukeista

Kiitos ihanista paljastuksista ja haaveiluista, joista toivottavasti tulee joskus tosia! 

Arpaonni suosi tänään nimimerkitöntä Sky people -yhteisöstä ja kuumailmapallosta haaveilevaa ystäväistäni, jonka kyllä tunnistin tekstistä... Joten ottanethan pikapuolin yhteyttä, ehkä ehdimme kaffeille tai olusille palkinnon luovuttamisen yhteydessä. 

L

Arvonta tapahtui perinteiseen tapaan suljetulla lippuarvonnalla. Onnettarena toimi Lyyli, joka nosti Muumimamma-kulhosta lapun aivan tohkeissaan. Olisipa hän nostanut niitä vaikka muutaman ylimääräisenkin, mutta harmi vaan, että kirjat pääsivät loppumaan – odotan vielä omaakin kappalettani mielenkiinnolla, sillä olen jo saanut kuulla muutamia paljastuksia kirjan sisällöstä. "Minutkin" sieltä kuulemma löytää, hieman merkillisessä valossa kuitenkin, ainakin sen perusteella, että kirjassa karkaan kotoani lesborakastajan mukaan. ;)

Valitsin tähän arvontaan nimenomaan muumikulhon, sillä olen todennut ainakin astioitteni suhteen olevani täystavis. Omistan juuri niitä tavallisimpia suomalaisten kaappien täytteitä eli Arabian muumimukeja ja Iittalan Taika-sarjaa. Oikeastaan minun piti kirjoittaa niistä ihan oma bloggauksensakin joskus, mutta totesin, ettei niihin liity mitään sen kummempia tarinoita tai muistoja. Ne vaan ovat niin kivoja ja kauniita, että hankin ja pyydän niitä lahjaksi. Ja annan niitä miehelleni ja Lyylille, jotta saan lisäihailtavaa itsekin, kun en kehtaa ihan ilman syytä aina ostaa. 

 Kuva: Breibeest

Lempimukini on kuitenkin ihan toinen, Heljä Liukko-Sundströmin kutovia pupuja esittävä kauniin sininen muki, joka on Arabian sarjaa sekin. – Olen muuten saanut  pupumukin kirja-arvonnan  voittaneelta henkilöltä! Pupuja löytyy sarjassa erilaisissa puuhissa: tanssimassa, sauvakävelemässä, saunomassa, vastaanottamassa ylioppilaslakkia, pyöräilemässä. Appivanhempieni kertoman mukaan tuotannossa on joskus ollut myös sellainen nörttipuuhissa oleva pupu, jota kyllä näyttää löytävän kirppareilta vieläkin. En kuitenkaan ole alkanut kerätä pupu-sarjaa, mutta ehkä tuo nörttikorva minun täytyy miehelleni ostaa, tekihän hän minulle kivat KeyNote-pohjat tämän päivän työesitelmää varten. 

Työmukinani toimii Hattivatti-muki, koska rakastan sen oranssia hipiää ja ehkä jopa samaistun hattivatteihin, jotka parittomina määrinä ajelehtivat elämässä, loputtomasti vaeltaen, vailla päämäärää. Sellaiselta nimittäin joskus tuntuu, ehkä etenkin töissä. ;) Mutta muuten hattivatit saavat kuuroina, mykkinä, tunteettomina, välinpitämättöminä ja toivottoman tyhminä olentoina elää aivan omaa elämäänsä.

Arvonta

Lukijani ansaitsevat vielä parempaa luettavaa aina silloin tällöin, ja päätin tarjota jollekulle onnekkaalle lisää lukemista blogini ohelle. :) Lisäksi olen kovin kiinnostunut siitä, onko minulla lukijoita, jotka haluavat lukea muutakin kuin blogeja. Tai onko minulla ylipäätään lukijoita! 

Tässä myös mahdollisuus mainostaa blogini olemassaoloa – sen osoitetta siis saa jakaa! – sillä kovin kipeästi kaipaisin lisää kommentteja postauksiini, jotta kirjoittamisesta tulisi entistä motivoivampaa. Lahjoittaessani lisää luettavaa jollekin toivon saavani lisää luettavaa itsekin, hieman erilaisessa muodossa kylläkin. No, halutessaan voi kommenttiboksiin jonkun lyhykäisen romaaninkin rustata!

 

Siksi pyydän teitä kommentoimaan tähän postaukseen nimellä tai nimimerkillä, s-postiosoitteella sekä – mikä tärkeintä – kertomaan jonkun asian, jota en teistä jo tiedä. Ajatuksenani on näin tutustua lukijoihini paremmin; oletan, että suurin osa, lähes kaikki ovat kavereitani, mutta siksipä olisikin hauskaa oppia teistä jotain uutta. Aivan yhtä kiinnostunut olen tietenkin niistä lukijoista, joita en todellisuudessa tunne! Kertokaa minulle itsestänne!

Jos ette jo ratkaisseet tämän pienen dekkarin arvoitusta, paljastan vihdoin teille, että palkintona on edellisessä bloggauksessani mainostamani kirja, Katriinan esikoisteos Minä, sisareni. Kirja, josta voi oppia ehkäpä kirjoittajastaankin jotain uutta, jos kirjoittajan tuntee. :) Toki emme halua ajatella, että romaanin minä-muotoinen päähenkilö (tai tässä tapauksessa päähenkilöt) olisi identtinen kopio kirjailijastaan, mutta joitain ominaisuuksia häneltä kenties on voitu lainata. Kuten eilen kirjanjulkistamisetilaisuudessa joku – kustantaja? – totesi, että Minä, sisareni kuvaa hänen mielestään neljää mahdollista elämää, jotka Katriina olisi voinut elää. 

Sen enempää en kirjasta halua paljastaa. Arvonta loppuu ensi viikon sunnuntaina 22.8. klo 22.