Otoksia viikon varrelta

Valon määrän lisäännyttyä olen intoutunut räpsimään valokuvia. Kuvausmateriaalia ovat lähinnä esineet; käytössä oleva linssi, 50 mm:n 1,4 F, tuntuu suosivan (korkeintaan) niitä. Tässäpä teille siis arkisia pienkohteita ja niihin liittyviä lyhykäisiä tarinoita. Pahoittelen kuvien utuisuutta; linssi on hankala.

Tee. Olen alkanut juoda teetä. Varsinkin tämän pressokannun löytämisen jälkeen olen innostunut touhusta entistäkin enemmän. Teestä tulee oikein haudutettuna vallan mainiota juomaa. Ikävin asia siinä taitaa olla kannun hankalahko pesemisoperaatio – mieheni, joka tiskaa muuten, ei koskaan tiskaa tätä "harvinaisen ärsyttävää" olentoa. 

Kynsilakat (hyllyllä). Sormien kynsiä ette minulla lakattuna näe. En kerta kaikkiaan jaksa tätä suhteellisen paljon aikaa vievää operaatiota vain todetakseni seuraavana päivänä, että kulunut lakkaus saa lähteä. Koska olen perfektionisti, en kestä lohkeillutta lakkaa, ja koska olen puuhaaja, lakkani ei koskaan kestä kauniina kahta päivää kauemmin. Kaikki mahdolliset päällilakat on kokeiltu. – Tällä viikolla julistin kevään saapuneeksi lakkaamalla varpaankynnet. Aah, lakatut varpaankynnet ja sandaalit. Odotus on alkanut!

Polarn o. Pyretin lastenvaatteet. Olen hurahtanut raitaan. Kävin siis törsäämässä sekä kuluttamassa jouluksi hankitun lahjakortin Po. P:n Kampin liikkeessä. Mukaan tarttui raitapaita, leggarit ja se farkkuhame, jota olin jo kuolannut. Täytyy myöntää, että kovin monia lähes kolmenkympin leggingsejä tyttö ei tule saamaan; sillä rahalla ostaisi Huuto.netistä vähintään kolmet upouudet Lindexin lähes vastaavat byxat, jollaiset yhdet huusinkin heti Po.P-keikan jälkeen. Nyt sitten vertaillaan, miten kestävät kulutusta 6,55 maksaneet Lindexit ja 24,50 maksaneet Polarn o. Pyreet. Ruotsalaisia molemmat. ;)

Roijuvyö. Niin arkea kuin joku voi olla. Tietyllä tapaa kaunistakin. Ihan joka päivä en jaksa kerätä näitä lelulaatikoihin, mutta useimmiten kuitenkin. Kevään kurien myötä siivoustahti on kaksi kertaa viikossa, joten sikäli Lyylinkin on melko usein imurihirviön takia ryhdyttävä äidin apuriksi. :)

Viiniä ja juustoja. Testasimme lähimarketin pehmeät juustot. Hyllyillä notkuivat tasan tarkkaan nämä kolme, jollei mozzarellaa ja fetaa lasketa. Brie on henkilökohtainen suosikkini lähes aina; mies toivoi Mustapekkaa. Saksalainen chilillä maustettu savujuusto oli myöskin erittäin nautittavaa, tällä kertaa se voitti allekirjoittaneen mielestä myös kuivuneen Brien. Palanpainikkeena toimi portugalilainen punaviini Carm, erittäin juotava ja sattumalta juustoihin hyvin mätsäävä tapaus. Aion ostaa vastakin. Plussaa myös luomuleima. 

Pyykit. Sitä touhua riittää. Nykyisin tosin pyykkään korkeintaan kaksi kertaa viikossa ja useimmiten vain kerran. Tänään toinen pyykkituvan koneista teki tepposet: Se jähmettyi kahdeksi tunniksi paikoilleen, koska olin ollut epätarkka lämpötilavalitsimen asentamisen kanssa. Asennin oli noin kolme milliä vinossa. Onneksi seuraava pyykinpesijä oli ainakin olevinaan ymmärtäväinen. – Lopulta jaksoin kuitenkin ripustaa Lyylin harvat pyykit värijärjestykseen. Huvinsa kullakin. Sittenhän sitä voi tietysti ihmetellä, että mihin se viikonloppu hurahtaa...

Laskiaispulla. Itse täytetty pakastealtaan peruspulla. Namskista! Tuhkakeskiviikkona alkanut sokerilakkoni on toiminut hyvin, koska sunnuntaisin, Herran päivänä, on lupa herkutella. Aamuni alkoikin tietysti heti herkkurahkalla, ja lounaan jälkeen väsäsin näitä pullaherkkuja. Ainoa moka oli täyttää pullat lämpiminä – kermavaahto suli. Ensi sunnuntaina uudestaan, vaikka laskiainen meni jo. Olen nimittäin löytänyt itsestäni taas pullahiiren...

Hiljaista on, sekavaa on, jossain keitetään teetä

Pitkittynyt flunssa vaivaa edelleen, eivätkä aivonikaan ole siten oikein vireessä. Kirjoitusideat ovat poukkoilleet päässäni sekavana vyyhtinä, enkä ole jaksanut alkaa niitä selvittää. Sen sijaan olen tarttunut lankakerään: aloin pitkästä aikaa uuden kunnon käsityön, villatakin neulomisen. Nyt kun ei oikein urheillakaan jaksa, vaikka sitä lähes joka toinen päivä kokeilen. Flunssani on ihmeellisen aaltoilevaa tyyppiä.

Välillä olo tuntuu jo melko normaalilta, seuraavana päivänä olenkin taas ihan puolikuollut. Lämpimikseni olen sitten virkeämpinä päivinä puuhastellut jotain pientä, kuten raivannut olohuoneen kirjahyllyn turhista opuksista, toiminut hiihtokisatoimitsijana räntäsateessa juosten, pyykännyt oikein olan takaa ja muuta hyödyllistä. Aivan töötteinä päivinä olen vastapainoksi nukkunut ja hereillä ollessani hörppinyt perinteiden vaalimana portviiniä. Suosikkiani Taylorsia meiltä ei nyt viinahyllystä löydy, joten korvikkeena on saanut toimia niin Nieportin makeahko Ruby sekä Kopken kymmenvuotias tujumpi viinas. Pidän enemmän Nieportista, joskin Kopken pullo on tyylikkäämpi, klassisen yksinkertainen hyllynkomistus. 

Teetäkin on talven mittaan alkanut kulua. Kirjamessujen yhteydessä olevilta Viini, ruoka ja hyvä elämä -messuilta löysin mitä mainioimmat teesihdit ystäväni suosituksesta sekä tarjouksesta Forsmanin erilaisia irtoteitä. Niitä aloin hörppiä, kun vatsa päätti painaa en tykkää -nappulaa päivän neljänsien kahvikupposten kohdalla. Talveni makuja ovat olleet niin Russia Samovar Blend kuin Mate - kuuma tanssikin. Kauppojen teehyllyiltä olen metsästänyt kuitenkin ihan eri merkin teetä, johon rakastuin näytepaketin myötä: Twiningsin Voyage Russian Taiga kuitenkin vain loistaa poissaolollaan.

Kertokaa flunssaiselle, jos löydätte tätä venäläistä taikaa jostain. From Russia, with love.

Tänään otetaan...

 ... pikkasen hörppyjä, tässä tapauksessa ainakin sherryä, sillä flunssa on jälleen etsimässä minusta majapaikkaa. C-vitamiinin yliannostuksen lisäksi sekä sherry että portviini ovat mielestäni parasta lääkettä höpsöille viruksille ja bakteereille. Tänään taistelin pöpöjä vastaan myös aloittamalla astangajooga-kurssin. Siitä seurannut ihana mielentila tehköön koko viikonlopustani nautittavan pakkauksen. Illalla ystäviä tulossa tekemään ja syömään ruokaa meille. Ihanaa hengailumeininkiä!

Kuva: jacQuie.k

Mukavaa, syksyn sävyttämää täyteläistä viikonloppua myös teille, arvon lukijat, joita tuolta tilastoista joka päivä kuumeisesti katselen. On hauskaa tietää kirjoittavansa muillekin kuin itsellensä. Osan lukijoista toki tiedän ystävikseni ja tutuikseni. On ihanaa, että luette paitsi minua muuten, myös juttujani. :) Lisäksi on mielenkiintoista ajatella, keitä muita elämäni arki kiinnostaa. Kovin arkiseksi jutusteluksi tämä nimittäin on nyt urautunut, ja siinä ehkä blogini punainen lanka onkin. Jos täytyy profiloitua, olkoon se näin. Lyyli on se kivijalka, jonka vierestä arkeani katselen. Nyt hän onneksi nukkuu, eikä näe äitinsä päivätissuttelua. ;) Nousen arjessa arjen yläpuolelle! Kippis sille!

Kuva: Ryan Opaz

Syksyä ja viinejä

Syksy todellakin tuli, ja nopeasti. Muistan vielä, kuinka muutama viikko sitten sai tukahtua öisin kuumuuteen ja hikoilla päivisin sortsinsa ja toppinsa suoraan pesuun. Nyt piti ulkona käyttää kaulahuivia – Lyylillä oli ekaa kertaa välikausiasu päällä ja pipo päässä ja silti sormet jäässä. Puoli tuntia jaksoin nuhanenänä kyykkiä takapihan hiekkalaatikolla, ja sitten tulimme lämpimään kylpyyn ja suihkuun. Lyyli on nyt kylpenyt joka ilta, koska en ole flunssani takia jaksanut ulkoilla. Vedessä pläträäminen on hänestä niin kivaa tekemistä, että siinä uppoaa puolikin tuntia.

 Kuva: Jairo BD

Lyylin kuumeilu loppui onneksi lyhyeen, mutta minä olen vieläkin ihan tööt ja tukossa. Olen hoitanut itseäni paitsi lepäämällä myös portviinin voimin – ja sen loputtua sherryllä. Syksyn tultua maistuu taas lämpimät ja tummat maut, ja oli vaihteeksi kiva juoda myös jotain makeampaa. Kuitenkaan en pysty ajattelemaan mitään sen parempaa juomaa kuin kunnon punaviini on. Suosikkini – tai suosikkimme – tältä vuodelta on Miss Harry, australialaisen mutkaton, mutta täyteläinen ja marjaisa punaviini. Toinen vielä täyteläisempi, ehkä myös astetta vaikeammaksi osoittaunut tuttavuus on Barón de Ley Reserva, espanjalaisen Riojan alueen kypsä ja tamminen punkku.

Kuva Miss Harryn etiketistä: Alegrya

Kesän ainoalla ulkomaanmatkallamme Tukholmaan hankin kalleimman ostamani viinipullon, Masi Costasera Amarone Classicon, jota tosin saa Silja Linen tax free -myymälästä huomattavasti Alkon hintaa halvemmalla (34,90 vs. 22,90); itse vielä satuin ystävänkaupan myötä saamaan Siljalta henkilökunta-alennuksen, ja hintaa pullolle jäi 18 euroa. Joimme arvokkaasta pullosta pari lasia pumpulihääpäivää juhlistaessamme, mutta viini oli parempaa vasta parin päivän päästä siitä, kun se oli saanut kunnolla ilmaantua (tyhjiöpumpattuna tosin). 

Seuraavaksi kun eksyn laivalle, hankin ehdottomasti tätä Masia ainakin yhden pullon, jotta pääsen ajan ja rauhallisemman mielen kanssa maistelemaan herkkua. Hääpäivämme juhlinta nimittäin sattui illalle, jota seurasivat ystäväni polttarit, joissa kaason ominaisuudessa minulla oli joitain velvollisuuksia. Olen sen tyypin ihminen, etten pysty tällaisessa odotustilanteessa rauhoittumaan tarpeeksi avautuakseni viinin ihmeellisyydelle.

Nyt ovat ystävän häätkin onnellisesti ohi, ja morsiuspari kävi juuri katsastamassa mieheni ottamia valokuvia heistä, punaviinipullo tuliaisinaan. Mikäpä sen parempi tapa aloittaa syksy kuin ystävien ja punaviinipullon kera. – Totuuden nimissä kerrottakoon kuitenkin, että joimme tänään häistä ylijäänyttä kanisteripunkkua, joka sekään ei ollut hullumpaa. Käytännöllisyys voittakoon! Etenkään kun en aio tissutella kaikkia avattuja pulloja ensi viikolla ihan samaan tahtiin kuin viime päivien flunssassa... Joten tuliaispullon avaamme todennäköisesti korkeintaan ensi viikonloppuna. Jokin roti pitää olla, eikö, vaikka syksy vähän yllättikin viileydessään.

Kuva: misswired