Viikonloppu kului kavereilla tuossa naapurissa. Lauantaina syötiin nepalilaista ja koristeltiin kuusta – mikä sointuva yhdistelmä! Sunnuntaina vietettiin amerikkalaista joulua kalkkunan, munatotin ja Christmas carrolsien seurassa.
Meille on opiskeluaikaiseen kaveriporukkaan muodostunut tapa juhlistaa joulua etukäteen jonkun teeman merkeissä. Tähän asti on ollut niin kansainvälistä, porvari-, aatelis-, lähiö- kuin wanhan ajan jouluakin. Viime vuonna oltiin ITE-hengessä opetuskeittiössä ja nyt siis siistit kuteet niskassa perunamuusin ja kalkkunan parissa. Jenkit nimittäin nauttivat jouluaterialla muusia ja esimerkiksi vaahtokaramellisalaattia, jonka sijaan meille oli tällä kertaa tarjolla coleslaw:ta – Jenkkilästä sekin salaatti. Jälkkäriksi isoja ja paksuja keksejä, joihin oli upotettu suklaakaramelleja, sekä juustokakkua ja saksanpähkinätorttua. Nams. (Jotenkin nuo jälkiruoat jäävät meikäläisen kohdalla usein paremmin mieleen ja tarkemman analyysinkin kohteeksi.)
Halusin asustaa itseni jälleen uudehkoilla tuotteilla: Michael Korsin käsilaukulla ja
punertavilla korkkareillani, jotka harkinnan jälkeen päätin sittenkin pitää itselläni – osin siitä syystä, että ne olivat ystäväporukkani 37-jalkaisille liian isot! Uudet NB Collectionin hopeakorvikset pääsivät neitsytmatkalleen; ne tarttuivat mukaani Helsinki10:stä, jossa vierailin ensimmäistä kertaa lauantaina. Samoilla vermeillä painetaan kaikki joulujuhlat, eihän täällä Veikon luona turhan paljon muita juhlavaatteita mulla mukana olekaan.
Joulusta on tulossa kummallinen. Monesta edellisestä vuodesta poiketen minulla ei ole minkäänlaista fiilistä kyseistä juhlaa kohtaan. Odotan vain lomaa, että pääsen hengähtämään – sanan monessa merkityksessä.
Ei tunnu kovin jouluisalta tämä asuntokaan vielä, mutta pienen kuusen ajattelimme kuitenkin hankkia. Ruokia ei ole suunniteltu, ei juuri siivoamistakaan. Ehkä kaikki hoituu viimeisten päivien aikana, kun Lyyli ja Veikko ovat lomalla pohjoisessa. Toivon, että jaksan sitten; toisaalta viime vuoden joulustressiin verrattuna olen nyt ihan lunkki kaikkien valmistelujen kanssa. Se tuntuu helpottavalta. Joulustressi tästä vielä puuttuisikin!
Kunhan on muutama lahja, suklaata ja hyviä dvd-settejä, niin päästään tunnelmaan. Aatoksi kirkkoon, ruokaa, lahjoja, joulupäivänä toivottavasti siskon perheen vierailu. Ihanaa tietysti olisi, jos sataisi lunta; pääsisi oikeaan tunnelmaan ja Lyylin kanssa hankeen. Iltaisin kynttilänpolttoa takassa, leffoja, värittelyä, lueskelua. Jälleen kerran huomataan sama totuus: vähällä pärjää ja on tyytyväinen.
Dags att lägga mig eller åtminstone börja planera detta evenemang, om jag vill sova minst sex timmar. Det har nämligen uppstått såna svårigheter angående mitt engagemang i sovandet att jag börjar ana att den här härliga kristiden med extralånga nätter är över. Ja, eller kanske fortsätter kristiden att gå sina egna vägar, och sovandet sina egna.
Sovit har jag mycket under hösten. Nu har det blivit dags att starta juletidens uppvärmning med sina fester, gåvor, postkort och det skräp man har kommit på att det ska finnas uppe under den här säsongen. För att understryka den verklighet jag lever i, är jag inte stressad på grund av julepyssel, utan tvärtom. Den här kommande julen har jag faktiskt inte alls något intresse för. Konstigt för en sån juleperson som jag är.
Det som jag har blivit helt trött på är att hosta och snyta hela tiden. Det är verkligen så att det ska bli någon förändring på hela detta. Oj, vad jag har varit arg på den här situationen, men så småningom börjar jag acceptera verkligheten; att det går inte alltid så som man hade planerat själv. Jag ska ba hålla med nu så länge jag orkar och börja titta runt samtidigt. Jag litar på livet fortfarande, och tror på det att man ska få det man verkligen behöver. Men för att få detta, måste man gå igenom svårigheter ibland även på bekostnad av sin hälsa.
Jag fortsätter att hosta, men det har man medicin för. God natt!
