S2-materiaalia alakouluun

Iltani on vierähtänyt S2-materiaalia etsien. Nykyisessä työpaikassani sain ihan mukavansuuruisen rahasumman käyttööni uuden materiaalin hankkimista varten, olenhan palkattu projektiin, jossa S2-opetusta kehitetään. Tarkoitus on projektin aikana eli tänä lukuvuonna, jonka tässä työssä vietän, kerätä koululle jäävä materiaalipankki ja luetteloida se. Tarkoitus ei siis ole ostaa oppilaille niinkään oppi- ja tehtäväkirjoja kuin hankkia materiaalia, josta on iloa useammiksi vuosiksi.

Aivan mukavaa puuhaahan tuo kirjojen hankkiminen on, etenkin kun monet materiaalit ovat jo entuudestaan tuttuja. Mukavaa on myös tilata jotain uutta; tiedän, että tilauksen saapuessa tuntuu kuin joululta ikään!

Nyt kuitenkin kysyn teiltä hyvät opettajalukijani, sillä tiedän teitäkin nyt olevan, että josko haluaisitte kommentoida tekemääni listaa, lisäysten ja vinkkien toivossa. Samalla tietenkin toivon jakavani itsekin tästä jollekulle S2-materiaalien pulassa olevalle jotain uutta. Parastetaan!

Sen enempää en nyt kommentoi tuotteita, vaan toivon keskustelun jatkuvan kommenttiosiossa. Saa mielellään kysyä – lupaan kyllä vastata! Materiaaliahan voisi kommentoida loputtomiin, mutta luulen, että tarvitsen tässä vaiheessa taas hieman unta ennen huomisen koitoksia. Onneksi ollaan jo käymässä torstaita kohden! (Ja kello soi nykyään aikaisintaan varttia vaille kuusi!)

-->

Kirja/tuote	Tekijä	ISBN/mistä löytää	Hinta (noin)	Kelle?
Aamun laulut –CD (sininen ja punainen)	Lappalainen, Ulla; Perkoila, Mikko	978-952-13-3934-9 / OPH	18,50	esi-4
Aamun laulut – Virtahepo punttisalilla (keltainen)	Lappalainen, Ulla; Perkoila, Mikko	978-952-13-1328-8 / OPH	18,50	4-6?
Aamu-lukemiston kuuntelutehtävät (punainen)	Lappalainen, Ulla	978-952-13-3820-5 / OPH	46,00	2-5?
Aamu-lukemiston kuuntelutehtävät (keltainen)	Lappalainen, Ulla	978-952-13-3818-2 /OPH	46,00	4-7?
Avainsanoja, S2, opettajanopas	Gyekye, Marjaana; Kurki, Riikka; Muukkonen, Minna	978-951-31-5052-5	75,00	esi-3
Bee-Bot-oppimisrobotti alustoineen		Tevella	100,00	1-4
Esitys alkaa – teatterisatuja: pöytäteatteri		Nukketeatteri Sampo	30,00	2-4
Juhlasta juhlaan – tapojen tarinat kuvin, sanoin ja sävelin	Kerola, Kyllikki; Hulkko-Haavisto, Terhikki; Kallio, Anja	952-13-2434-1 / OPH	58,00	1-9?
Junior Alias –sananselityspeli			18,00	1-6
Kike – kielellisen kehityksen diagnosoiva tehtäväsarja S2-opetukseen	Nissilä, Leena (toim.)	952-13-2579-8 / OPH	31,00	2-9
Kultaiset juhlat	Murto-Mentula, Päivikki	978-951-26-5004-0	53,00	1-4
Kulttuurit tutuksi	Bottas, Outi	978-952-13-3999-8 / OPH	29,00	?
Lauran päivä – S2-kartoitusaineisto esiopetusikäisille	Laitala, Maija	978-952-13-3145-9 / OPH	30,00	esi-1
Opettajan aarrearkku	Asikainen, Katja	978-951-792-413-9	39,00	2-9
(Opikatti) Kiehtovat kirjaimet	Vesander, Carita	978-952-67191-6-0  5 / Opikatti	62,00	1
(Opikatti) Kielen kannalla	Vesander, Carita	978-952-67191-1-5 / Opikatti	62,00	2-6
(Opikatti) Lauseilla lentoon	Vesander, Carita	978-952-92-4282-5 / Opikatti	62,00	1-2
(Opikatti) Levottomat lauseet	Vesander, Carita	978-952-67191-4-6 / Opikatti	62,00	1-3
(Opikatti) Mustavalkoista	Vesander, Carita	978-952-67191-0-8 / Opikatti	62,00	4-6
(Opikatti) Sanoista sekaisin	Vesander, Carita	978-952-67191-3-9 / Opikatti	62,00	1-2
(Opikatti) Tassut tarinoilla	Vesander, Carita	978-952-92-2464-7 / Opikatti	62,00	1-2
(Opikatti) Tavuilla taikoen	Vesander, Carita	978-952-67191-2-2 / Opikatti	62,00	1
Sanaluokkapeli (Kirjakujan)	Komulainen, Milena	9512650681 / SanomaPro	25,00 Ei saatavilla?	3-6
Satu ystävältä	Salmela, Anna Liisa	951-719-662-8 / OPH	18,50	1-5
Takatasku E1	Kilpimaa-Lipasti, Nina; Kotilainen, Hanna	978-951-26-5533-5	58,00	1-3
Takatasku E2	Kilpimaa-Lipasti, Nina; Kotilainen, Hanna	978-951-26-5534-2	58,00	2-3
Takatasku 1	Kilpimaa-Lipasti, Nina	978-951-26-5243-3	40,00	1-3
Takatasku 2	Kilpimaa-Lipasti, Nina	978-951-26-5244-0	40,00	2-3

Mysliä ja kasvovettä

Monelle lie tuttu Noora Shinglerin blogi Kemikaalicocktail. Jotkut ovat kenties lukeneet myös blogin kirjoittajan tekemän opuksen Marjoja ja maskaraa – kuinka hylkäsin turhat ruoka- ja kosmetiikkakemikaalit. Itse löysin viimeksi mainitun noin kuukausi sitten, ja luin sen parhaat palat hujauksessa. Vaikka olin siihenkin asti elänyt suhteellisen terveellisen, maanläheisen ruokavalion kanssa, tajusin, kuinka paljon lisäaineita ja jopa vaarallisia kemikaaleja kuitenkin päivittäin nautin. Niinpä päätin vielä hiukan kohentaa ruokavaliotani ja päivittää kauneudenhoitotuotteitani – jaksamiseni ja taloudellisen kestokykyni puitteissa.

Myslin tekoon: Kuivattujen hedelmien pesu edellisenä iltana ja kuivatus yön yli

Siirryin ostamaan luomua niin pitkälle maitotaloustuotteissa, hedelmissä, pähkinöissä, viljatuotteissa ja lihassakin kuin suinkin vain päivittäistavarakauppojen ja Ruohonjuuren avulla pystyin. Meikkipuolella olin jo tätä ennen ollut pikkuhiljaa siirtymässä luonnonkosmetiikan syliin. Kertarysäyksestä en nytkään uusinut meikkipussukkani sisältöä, mutta päätin lakata hiusten värjäämisen toistaiseksi kokonaan ja siirtyä jossain vaiheessa ekokampaajan asiakkaaksi kääntyen kenties jälleen luonnonvärien pariin. Ja meikkituotteiden loppuessa päätin hankkia tilalle vain ekotuotteita. 

Mittasin hiutaleet, siemenet ja pähkinät valmiiksi jo illalla odottamaan aamun tositoimia

Huomasin kuitenkin hyvin pian, että luomu ja luonnollinen on kallista ja jossain määrin hankalasti saavutettavaa. Esimerkiksi luottotuotteeni, apteekista ostettava Eucerinin peruskasvovesi maksaa noin kymmenen euroa. 200 millilitran pullo kestää käytössäni keskimäärin puolitoista kuukautta. Vastaavankaltainen, kehuttu Esthelle & Thildin kasvovesi maksaa puolet enemmän, noin 20 euroa, vaikka pakkauksen koko on vain 150 millilitraa. Minulla tuollainen määrä kasvovettä kuluisi arviolta kuukaudessa, joten pelkästään kasvojen puhdistamiseen käytettävät kuluni kasvaisivat ekovaihtoehdon myötä 80 eurosta 240 euroon vuodessa. On hieman vaikeaa nähdä, että pystyisin tällaiseen muutokseen ainakaan kaikkien kemikaalieni osalta.

Hunaja ja oliiviöljy eivät olleet luomua – vanhan elämän rippeet käytetään kaapeista ensin pois!

Olenkin siis pyrkinyt löytämään jostain kultaisen keskitien: tärkeintä itselleni tuntuu olevan välttää ruoan lisäaineita viimeiseen asti, sillä viimeistään Shinglerin kirjan myötä olen alkanut nähdä, kuinka niitä on kaikkialla ja kuinka niiden vaikutuksesta kuitenkin tiedetään hyvin vähän. Sitäpaitsi lähes päivittäin nauttimani kouluruoka on todellinen lisäainepommi, joten mielestäni on sitäkin tärkeämpää syödä iltaisin ja viikonloppuisin lisäaineetta. Arvelen nimittäin, että lisääntyneet suolistosairaudet ja muut autoimmuunisairaudet voivat hyvinkin johtua liian pitkälle jalostetusta ja muokatusta ruokavaliostamme – mistäpä senkään tietää, minne oman homeherkkyyteni juuret ulottuvat.

 Aamulla ensimmäinen askel on lämmittää öljyn ja hunajan sekoitus

Ei kuitenkaan ole tarkoitus saarnata, vaan kertoa siitä, kuinka onnellinen olen ryhdyttyäni valmistamaan entistä luonnonläheisempää ruokaa. Vaikka kaikki sen ainesosat eivät olisikaan aina luomua, nautin siitä, että ruoka on tehty mahdollisimman alusta pitäen itse. Viime aikoina olenkin siis keitellyt mustikkakeittoa, tehnyt smoothieita ja paistellut mysliä. Olen harjoitellut salaattikastikkeiden tekoa ja lopettanut eineksien käytön 95-prosenttisesti.

 Mysli imeytymään öljy-hunajaan!

Niinpä haluan muistaa teitä näin viikonloppujeni hitaiden, itsetehtyjen aamiaisten kunniaksi Marjoista ja maskarasta napatun, makuuni muunnellun mainion mysliohjeen muodossa. Aamujeni uusi suosikki, olkaapa hyvät!

Odottelemassa uuniin pääsyä

Kotitekoinen mysli

1 litran annos:

5 dl (kaura)hiutaleita

1 dl murskattuja pähkinöitä

1 dl kuorittuja auringonkukansiemeniä

0,5 dl seesaminsiemeniä

0,5 dl pellavansiemeniä tai pellavansiemenrouhetta

0,5 dl oliiviöljyä

1-2 rkl hunajaa

1 dl rusinoita

2 dl kuivattuja hedelmiä, esim. sokerittomia taateleita, aprikooseja ja omenanrenkaita

Sekoita hiutaleet, siemenet ja pähkinät keskenään. Lämmitä kattilassa öljy hunajan kanssa, mutta älä keitä seosta. Lisää kattilaan hiutaleiden, siemenien ja pähkinöiden seos ja lämmittele hitaasti niin, että öljy-hunaja imeytyy kuiva-aineisiin. 

Levitä seos öljytylle uuninpellille ja paahda 175-asteisessa uunissa 13–15 minuuttia. Mysli palaa erittäin helposti loppuvaiheessa, joten hämmentele seosta välillä ja vahdi uunia tarkkana kuin porkkana!

Sekoita paahdettuun mysliin rusinat ja muut kuivatut hedelmät ja nauti vaikka lämpimänä maustamattoman luomujogurtin kanssa. Luomuluonnonjogurttia löydät kaupasta yhtä halvalla kuin tavallista!

Valmista tuli!

Uudelleen auennut sydän

Elämä ei onneksi ole aina yhtä vakavaa kuin torstaina. Perjantaini alkoi paljon paremmalla tuulella, ja vaikka korkkasinkin viikonlopun jyskyttävässä päänsäryssä, tunsin todella nauttivani elämästä istuessani ystävän kanssa Tokoinrannan leikkipuiston nurmella intiaanikesässä lapsiemme leikkiessä iloisesti keskenään. Puhuimme Elämästä isolla E:llä; niistä haaveista, joita 35 vuoden rajapyykin ylittäneillä yhden lapsen töihin väsähtäneillä äideillä on. Tuntui, että sai jakaa syvimmät toiveensa ihmisen kanssa, joka ymmärsi ajatukseni. 

Olenkin miettinyt ystävyyttä, lukenut siitä artikkeleja, poiminut havaintoja. Viimeksi tänään tuoretta Koti ja keittiö -sisustuslehteä selaillessani havahduin ajatukseen siitä, kuinka ystävyys on lainaa vain. Mietin ystäviä, jotka olen menettänyt ja ystäviä, jotka ovat vasta hiljattain tulleet elämääni. Uskon lehden päätoimittajan tavoin siihen, että ystävyyttä, kuten vanhoja esineitä, voi vaalia. Kaikella on kuitenkin aikansa maan päällä – silti päättynytkin ystävyys on arvokas, sillä se on palvellut jonkin hetken tarvetta ja tuonut toivottavasti iloa molemmille. Kliseistä ja täälläkin usein toistettua, mutta muistoissa elävät ystävät ovat tärkeitä myös tälle hetkelle. Emme ehkä olisi juuri tässä nyt, emmekä ajattelisi samoja ajatuksia, jos emme olisi jakaneet elämäämme tiettyjen henkilöiden kanssa.

Vinodbahal: Friendship

Pohdinnoistani voisi arvella, että mietin viime joulun alla menettämiäni ihmisiä. Entisiä ystäviä, jotka pikkuhiljaa vuosien myötä ja lopullisesti eron jälkeisissä tunnelmissa lähtivät elämästäni. Ehkä minä olin lopulta se, joka halusin sysätä heidät uudelleen auenneesta sydämestäni pois, sillä koin ystävyyden monella tapaa päättyneen. Tajuan nyt, noin kahdeksan kuukautta tapahtuneiden dramaattisten vaiheiden jälkeen, että tämä olisi tapahtunut joka tapauksessa tavalla tai toisella. En tietenkään, enkä etenkään ajan huuhdottua kiukkuni pois, ole ylpeä siitä, millä tavalla ystävyydet päättyivät, mutta en toisaalta myöskään haikaile tai kaipaa niiden perään. En ole oikeastaan kiukkuinen, pettynyt, surullinen tai yksinäinen, vaikka en enää olekaan osa minulle ennen niin tärkeää porukkaa, kaverijengiä, jonka lähes kaikki jäsenet tavalla tai toisella menetin. Mietin usein, että olisiko minulla enää aikaakaan heille; näytän priorisoivan ihmisiä, joilla on lapsia, jotka ovat eronneet tai jotka ovat opettajia. Siis samassa elämäntilanteessa olevia, sillä siihenhän ystävyys usein perustuu: jaetaan paitsi samoja arvoja myös samaa elämäntilannetta toiveineen ja haasteineen.

Menneet ystävyyteni ovat kuitenkin sikäli kompleksisia, että välillä törmään kaupungilla kulkiessani heihin ja että tärkein menettämäni ihminen on sukulaiseni. En siis tietenkään täysin välty näkemästä heitä tai kuulemasta heistä. Toisaalta juuri kevyet viestit sukulaiseni elämän kulusta pitävät minut kiinni yhteisessä hyvässä menneessä, ja niiden kautta tiedän hänen elämänsä jatkuneen kenties jopa onnellisempana kuin ennen. En toivo hänelle kuin hyvää jatkoa, mutta ajattelen, että kenties hänkin on helpottunut, kun vaikea suhteemme on näin hiljentynyt sopivalle pienen tietämisen tasolle. 

Ehkä syy sille, miksi en enää kaipaa ja koe menettäneeni jotain ainutkertaista, kun menetin sen ainoan suuren ystäväjoukon, joka minulla oli, on se, että olen joka tapauksessa menettänyt niin paljon muutakin viime vuosien aikana, kuten kaikki elämänsä kuluessa joutuvat tekemään, että menettäminen on turruttanut. Toisaalta olen saanut tilalle nyt jotain aivan yhtä hyvää: uudenlaisen perhekuvion ja uusia ystäväporukoita. Ehkä pienempiä, ehkä löyhempiä, mutta kuitenkin. 

Luottamus elämään ei kuitenkaan ole palannut samanlaisena kuin se vielä viisikin vuotta sitten eli minussa. Sekin lienee yksi niitä elämän suuria opetuksia. Toiseen parisuhteeseen lähtee ensimmäistä epäluuloisemmin, vaikka toisaalta myös paremmilla työkaluilla varustautuneena, ja uusiin ystävyyssuhteisiin suhtautuu tietynlaisella keveydellä: ehkä tämä ei kestä vanhuuteen asti, mutta kestäköön nyt tämän yhteisen elämäntilanteemme ajan. Jos ammatti vaihtuu, lapset lähtevät eri kouluihin tai asuinpaikka muuttuu, ystävyyskin kenties kuluu pois, mutta ehkei sitä kuitenkaan enää jää samalla lailla suremaan, kuin niiden ensimmäisten lapsuudenihmisten valuttua elämässä toiseen suuntaan. 

Ystävyyksien muuttuessa iän myötä jollain tapaa pinnallisimmiksi, koen, että perhesuhteet, välit sisaruksiin ja omaan lapseen sekä myös lainalapsiin, joiden kanssa ehkä jossain vaiheessa jakaa oman kotinsa, ovat entistä tärkeämpiä. Toisaalta ilahduttavaa on ollut kokea myös palannutta ystävyyttä: ihmiset, jotka ovat elämäntilanteen muuttuessa kietoutuneet uusiin ystävyyssuhteisiin, joiden kanssa puhuu enää vain harvoin ja näkee sitäkin harvemmin, ovatkin yllättäen saattaneet hiipiä takaisin elämään ja tuntua aivan yhtä läheisiltä kuin silloin vuosia sitten. Se on hämmentävää ja syvää. Silloinkin tuntee todella jälleen elävänsä. 

 

Aftab Uzzaman: The destiny of friendship

Väsynyt valittaa, työurako uudelleen muovataan?

Viimeiset kaksi viikkoa olen ollut aivan poikki töistä. En ole jaksanut liikkua kunnolla, en miettiä, mitä suuhuni panen ja olen vedellyt myös päiväunia, mikä on minulle harvinaista toimintaa. Uusi työ on sittenkin alkanut ottaa veronsa, vaikka alku olikin leppoisa ja lupaili kevyttä vuotta.

Töissä rasittavat paitsi reagoimiseni sisäilmaan myös tilaongelma. Tiloja kun minulle ei oikein ole tarjota, sillä niitä ei yksinkertaisesti ole. Ja vaikka kestänkin pikkukoppini, opetustilani, ilman koostumusta pienissä erissä, tämä tila ei kokonsa puolesta sovellu opetukseen. Oppilaat eivät mahdu siellä kunnolla istumaan, puhumattakaan liikkumisesta; taulutyöskentely on hankalaa ja syntyy helposti kiukkua ja harmia, kun toiset tönivät ja hengittävät niskaan. Lisäksi koulun yläkerrassa on viime päivinä ollut aurinkoisista ilmoista johtuen niin lämmintä, että siellä sijaitsevassa luokassani on ollut tukalaa työskennellä. 

Ryhmien kanssa onkin ollut paljon yhteenottoja; kuherruskuukausi on ilmeisesti ohi, ja nyt haetaan rajoja. Joidenkin oppilaiden kohdalla kiukutteleminen vain menee yli: olen kuullut olevani rasisti, minua on syytelty ties mistä ja pisteenä i:n päälle puhetapa on ollut todella törkeä. Tällainen tyyli ei nyt tietysti ole mikään uutuus koulumaailmassa, muttei kuitenkaan mitenkään jokapäiväistä leipää ainakaan entisessä työpaikassani. Toki oppilaiden kanssa tuli inhottavia tilanteita sielläkin vastaan; olen useaan ottteeseen suuttunut niin, että oksat pois, mutta täällä tuntuu, että oppilaita kun on enemmän, yhteenottojakin syntyy useammin. Lisäksi epämääräisyys opetustilojen suhteen on selkeä negatiivinen tekijä, joka kiristää omia hermoja ja vaikuttaa siten välillisesti oppilaisiin.

Joten ei liene epäselvyyttä siitä, että keväällä olen jälleen työtä etsimässä. Entiseen kouluuni minulla ei ole mitään intressiä palata, sillä siellä vointini oli niin huono ja aamut totaalishokkeja viideltä soivine kelloineen. Tällä herkkyysasteella todellakin kaipaan jonkinlaista uutta työulottuvuutta, mutta tiedä sitten, mistä sellaista löytää. Toisaalta en jaksaisi vielä murehtia ensi lukuvuoteen asti, kun jokapäiväisessä arjessanikin on tarpeeksi huolta ja ärsytystä.

Krzysztof Pacholak: School

Viime päivinä olen miettinyt kovasti myös sitä, että miksi kärsin huonoa omaatuntoa siitä, että palkkani on alakoulun opettajaksi hyvä. Saanhan aineenopettajan palkkaa sattumalta vielä reiluilla ylituntikorvauksilla höystettynä eli tienaan tästä lystistä huomattavasti enemmän kuin luokanopettaja, jolla kuitenkin yleensä on luokkansa kanssa paljonkin enemmän hoidettavaa ja suunniteltavaa. Minulla toisaalta on sitten kannettavana tämä epämääräisyys: neljäntoista eri opettajan kanssa yhteissuunnittelu,  luokkatilattomuus ja ehkäpä juuri oppilasaines, jolla on enemmän tai vähemmän ongelmia. Hyvin pärjäävät S2-oppilaat nimittäin aika nopeasti poistetaan ryhmistäni omissa luokissaan opiskelemaan, jos he kerran menestyvät ilman lisätukea siinä kuin (pärjäävät) kantasuomalaisetkin. 

Välillä tuntuu, että omina eväinäni voisikin olla enemmän erityispedagogiikan opintoja, kuin mitä se ainoa pakollinen kirjatentti tarjosi. ;) Työ tekijäänsä kuitenkin lie opettanut. Ja pidän kyllä työstäni monessa mielessä, yrittäen kaiken aikaa kehittää itseäni opettajana. Tiedän myös varsin hyvin, että jokaisessa työssä on ne hyvät hetkensä ja huonot puolensa. Jotenkin vain harmittaa kevään kynnyksellä kuulla niiden ainaisten kateellisten sielujen suusta opettajien pitkistä kesälomista – sillä ryytymiskynnyksellä sitä toukokuussa seisoo, eikä jaksaisi enää pisaraakaan ylimääräistä huonoa mieltä. Siinä vaiheessa sitä on yleensä niin valmista kamaa, että on posahtaa uupumuksesta ja sosiaalisesta kuormituksesta. – Vuoden kaikki kirosanat painavat yhteensä aika paljon!

Mutta vastaan kyllä: lomaedut tässä työssä ovat kohdillaan – ehdottomasti eräs työn hyvistä puolista, mutta tervetuloa kadehtimaan myös tätä vihamielistä, aggressiivista, vähättelevää, töykeää, alentavaa, rasistista ja kaikin puolin vastenmielistä käyttäytymistä, jota opettajat niskaansa vähän väliä saavat. Tervetuloa painamaan toisinaan ympäripyöreitä päiviä opetusmateriaalien, kehityskohteiden, palaverien, vanhempaintapaamisten ja Wilma-viestin maailmaan. Ja tervetuloa sairastamaan huonokuntoisten koulujen jäljiltä loppuelämäksi. 

Tervetuloa näkemään myös se hetki, jolloin monen vuoden uurastuksen jälkeen yläkoulun kynnyksellä sanot näkemiin oppilaillesi, saamatta menneistä yhteisistä vuosista mitään palautetta. Luokanopettajat ehkä painavat pidempää ja raskaampaa työuraa huonoilla palkoilla, mutta saavat nähdä oppilaidensa ilonhetket, jakaa retket ja vastaanottaa kiitokset kukkineen kevätjuhlissa. Aineenopettajaa muistaa ne kaksi tunnollista tyttöä, joiden äidit ovat käyneet ostamassa myös suomen opettajalle kukat; jossain käytävällä ne tungetaan käteen. (Tässä vaiheessa sitä kannattaa sitten sillä paremmalla palkalla ostaa itselleen pari kukkaa lisää ja lahjakortti Stockmannille.) 

Mutta tämä ei ole luokanopettajien parjaamista tai kadehtimista, älkää lukeko sitä sinä, sillä nostan hattua heidän taakalleen, joka on omaani usein raskaampi; tämä on vain toteamus siitä, että koulussa opettajien roolit voivat olla hyvinkin erilaisia keskenään.

Ja valitan, että valitin, mutta välillä täytyy saada valittaa, ja kuunneltuani itse valitusta siitä, kuinka minulla on niin lyhyet työpäivät, paljon taukoja ja helppo työnsisältö, voin kertoa, että suomen kielen laitokselle voi kuka tahansa hakea lukemaan suomen kieltä ja kotimaista kirjallisuutta ja sitä kautta valmistua äidinkielen opettajaksi keskimäärin viidessä–kuudessa vuodessa, kuten itsekin tein. Sen jälkeen pääsee kuuntelemaan haistatteluita ja nauttimaan kesälomaeduista ja aineenopettajan palkasta sekä seitsen–kahdeksantuntisista päivistä. Eiväthän ne mitään lakimiehen kymmentuntisia päiviä tosiaan ole, mutta ei siellä opettajanhuoneessa kahvia useinkaan ehdi juomaan. Hyvä jos tavallisena päivänä vessassa ehtii pyörähtää. Ja alkava poskiontelotulehdus laittaa mielen matalaksi. Kuinka monta päivää on siihen seuraavaan kuuluisaan pitkään lomaan?

Theen Moy: School Hall

Ystävät, kirpputorit ja muita syksyni suuria

Taannoiset viikot olen viettänyt tiiviisti eri ystävien parissa. On ollut hienoa huomata, että pitkistä tauoista huolimatta ystävyys on säilynyt. Samalla pelottaa se, että jos elämä jossain vaiheessa muuttuu perhekeskeisemmäksi, aikaa ystäville jää vähemmän. Toisaalta ehkä moni muukin on silloin siinä tilanteessa, että ei enää ehdi lapsilta juomaan viiniä keskellä viikkoa!

Eräänä tiistaina söimme ystävän kanssa hänen luonaan maittavaa kotiruokaa (viiniä siis unohtamatta), mutta käsityön sijaan loppuillan vietin hänen kirpputorikassillaan. Olen aiemminkin saanut runsaasti hyviä vaatteita häneltä, ja nyt sain parhaat palat päältä ennen koko kaupungin siivouspäivää. Kaupungin kirpputorit jäivätkin kohdaltani eilen koluamatta, mutta noin kymmenen vaatekappaletta sekä koruja ja kengät ystävältä saatuani olin enemmän kuin tyytyväinen, etenkin kun tämän kaiken sain aivan yllättäen. Vaikka en epäile, etteikö ilta olisi ollut aivan mainio ilman lahjoitustakin!

Syksyn olen ajatellut pihistellä vaatehankinnoissa, kuten muutenkin viime aikoina, mutta kunnolliset talvikengät olen vihdoinkin päättänyt ostaa. Hyppysiä himottaisi kierrellä myös kirpputoreja. Enkä vielä noihin käsitöihinkään asti ole päässyt, vaikka kuinka kesällä suunnittelin. Suuri lankapussukka kutimineen on kuitenkin jo nostettu esille, joten olen lähempänä suunnitelmaani kuin aikoihin.

Ja voitte vain arvailla, mitä kuuluu espanjan opiskelulleni. Ehkäpä todelliset tarpeeni ja haluni ovat kuitenkin nyt jossain muualla kuin aivan uusissa jutuissa. Nautin tällä erää eniten kodin puunauksesta, sisustamisesta, ruoan kanssakin hääräämisestä, lenkkeilystä ja kirjoittamisesta. Ja usein uppoudun teksteihin, tunneiksi lukemaan ihan järkeviä juttuja netistä, joskus jopa kirjoista. ;)

Enempää en aio kuitenkaan nyt höpistä täällä, sillä siirrymme seuraavaksi miehen kanssa täällä Viikin "kodissamme" valmistamaan sunnuntaipäivällistä. Kaksi läheistä ystävää, toinen heistä yllämainittu kirpputorin pitäjä ja toinen vanha hyvä ystäväni kotipitäjästä, molemmat kaasoni, tulevat miehineen syömään. Koti on ensiesittelyssä, joten on pitänyt puunata sydämen kyllyydestä. Sillä sellainen olen, ja sellaisesta pidän. Miksi sitä itseään muuksi muuttamaan?