Minulla ei ole ollut mitään käsitystä Tukholman kaupunginosista, laajuudesta, rytmistä, muodoista, vaikka olen käynyt pääkaupungissa useita kertoja. Tiedättehän tunteen, kun ei hahmota kunnolla ympäristöä, vaikka tuntee osan sen yksityiskohdista. Kaupungin todellinen tunteminen ainakin omalla kohdallani vaatii sen, että käy siellä kymmeniä kertoja, kävelee sitä ympäri kartan kanssa ja paneutuu alueiden olemukseen. Useimmiten tämä onnistuu vain asuen, ja voinkin sanoa, että oikeasti tunnen vain muutaman kaupungin: Helsingin, Porin ja Uumajan – kaupungit, joissa olen asunut tarpeeksi kauan. (Espoota en laske, vaikka sitäkin tunnen, sillä mielestäni se ei ole kaupunki vaan lähiöiden sulattamo.)
Kävin Tukholmassa kesäkuun lopulla kierrellen vain Södermalmia, Tukholman keskustan eteläistä kaupunginosaa. Södermalm on varmasti monille suomalaisille ruotsinkävijöille tuttu vähintään siitä, että Vikingin laivat saapuvat sinne. Muuten alue on muodikas entinen työläiskaupunginosa, jossa on paljon freesejä kahviloita sekä ravintoloita, trendikästä designia, kirpputoreja ja gallerioita – ainakin kuulemma. Itse en keskittynyt puolipäiväisellä vierailullani tähän puoleen, vaan halusin katsella rakennuksia ja tarkastella luonnon ja rakennetun yhteiseloa.
Aloitin kävelemällä eteläistä rantaa pitkin: uusia upeita rakennuksia ja merta. Todella tyylikästä ja yläluokkaista: ei uskoisi, että ollaan entisessä "slummissa"! Lounastaukoa pidin Erikdalslundenin alueella jonkun purjehduskerhon kahvilassa edelleen etelässä. Oli hauska katsella merelle Årstavikenin yli toiselle rannalle, jossa näkyi muutamia kesämökkejä ja ihmisiä lekottelemassa nurmella. Tämä siis Tukholman kaupunkialueella!
Pääkohteeni kesäisellä retkelläni oli Koloniområden eli siirtolapuutarha-alue (oikeastaan monikossa, mutta mielestäni alue oli kohtalaisen yhtenäinen), joka oli todellakin viehättävän vehreä ja sijaitsi hauskasti eri tasoissa kuin hyllyillä. Kohtalaisen erilainen kuin täällä naapurissani sijaitseva Vallilan siirtolapuutarha, josta siitäkin kovasti pidän. Koloniområdenissa oli kuitenkin enemmän luonnetta, vähemmän laskelmallisuutta – varmastikin se on paljon vanhempi kuin Vallilan alueen ruutumainen puutarhakenttä.
Pidin myös Södermalmin rakennusten yksityiskohtaisesta tarkastelusta, ja loppuretken vietin Tukholman kaupunginmuseossa, jossa sopivasti sattui olemaan muutamia kaupunginosia ja niiden historiaa valottava näyttely, joka tosin mielestäni oli todella pirstaleinen, mutta ideana loistava. Ehkä voisivat kehittää siitä turisteille sopivan eri kaupunginosia valottavan perusnäyttelyn? Nyt punaista lankaa joutui hakemaan, kun seikkailtiin vain muutamissa osissa, nostalgioitiin niiden historiassa, mutta maantieteellisesti ei avattu sijaintia eikä kerrottu tyypillisistä piirteistä juuri lainkaan. No, ehkä tätä varten on turistioppaat...
Tuntui kivalta päästä hetkeksi aivan erilaisiin maisemiin, etenkin kun ilmat suosivat. Vaikka välillä mietin, että oltiin kuin Helsingissä: rakennukset olivat samantyyppisiä ja luonto sulautui kaikkeen kuten täälläkin. Ehkä Tukholma, etenkin Södermalm, muistuttaa hyvin paljon Helsinkiä. Siellä meren toisella puolen vain on kaikkea vähän enemmän ja pidemmältä aikaväliltä.
Seuraavalla kerralla joku toinen kaupunginosa, sillä olen päättänyt tutustua Tukholmaan (ja rakastua ruotsalaiseen).
