Aloin eräässä pienessä palaverissa nauraa höpsönä, kun löysin opekalenterin välistä tämän monta viikkoa sitten metromatkalla ylös kirjoittamani aamuisen keskustelun. Lyyli elää yhä muumivaihetta ja toivoo erikoisia. Vai?
Lyyli: Minä haluan muumipeikon minun kaveriksi.
Äiti: Muumipeikon... Sullahan on jo se pehmolelu...
Lyyli: Oikean muumipeikon!
Äiti: Ahaa. Haluaisitko siis, että äitin masussa kasvaisi sulle sisko tai veli?
Lyyli: ...Muumipeikon minun kaveriksi. Muumipeikko laulaa ja leikkii ja syö minun kanssa.
Äiti: Mutta kun muumipeikko on vaan satuhahmo. Ei sitä oikeasti ole olemassa.
Lyyli jatkaa haaveilujaan.
Äiti: Ja voi olla, ettei se muumipeikko haluaisi lähteä Muumilaaksosta. Ehkä se ei osaa meille.
Lyyli (hetken hiljaisuuden jälkeen): Angu-tädin mahassa kasvaa minulle muumipeikko. Angu osaa kasvattaa monta muumipeikkoa.
Voisinko viedä Lyylisen Muumimaailmaan kesällä? = )
VastaaPoista