"Mie vielä pikkasen aikaa askartelen", tokaisee Lyyli, kun pitäisi lähteä jonnekin. Samanlaiseksi hitaaksi lähtijäksi osoittautunut kuin äitinsä!
Hassua on tuo Lyylin oma murre: mie tai pikemminkin miä on tytön itsensä keksimä puhekielinen muoto sanasta minä. Tarhassa jo eräs Itä-Suomesta kotoisin oleva äiti luuli tyttösen olevan myöskin sieltä päin kotoisin. :)
Taustalla se tavallinen kaaos (plus patjani, nukun nykyään yöni keittiön lattialla)... Minä olen liikaa tässä sopassa, emme enää mahdu Veikon asuntoon. Olen tosiaankin ykkösmalli hitaasta lähdöstä! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti