Kello raksuttaa kuluvaa aikaa, noin kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen jälleen ranteessani!
Alkutunnelmia: Kello puristi ja pyöri. Käsi tuntui painavalta.
Lopputulos: Pahat tavat nousevat jostain syövereistä uudelleen: Katson kelloa viiden minuutin välein. Kun joku kysyy jotain hankalaa, katson kelloa. Kun tilanne on kiusallinen, katson kelloa. Kun olen aloittamassa jotain, mitä en heti muista, katson kelloa.
Nyt muistan, miksi luovuin kellosta. Katsoin sitä väärin.
Hei mulla on ihan samanlainen tapa ! Viimeisen kelloni hihnakin hajosi siihen, että venklasin sitä kädessäni kun pelkkä turha tuijottelu ei auttanut. Ja tosiaan jos joku kysyi kellonaikaa kun huomasi vilkuiluni, ei siitä koskaan ollut edes aavistusta. Silti myös kaipaan rannekelloa takaisin, kun nyt sitä on niin riippuvainen kännykästä sen kellon vuoksi.
VastaaPoista-Angu
:D Mä taas huomasin, että kävelyllä ollessani katsoin kellonaikaa aina silloin tällöin kännystä. Olin unohtanut olevani rannekellollinen...
VastaaPoista