Värejä toukokuun

On ollut vaikeaa orientoitua kesälämpötiloihin, ja olenkin pysytellyt vielä keväisellä polulla. Sukkahousuista en ole luopunut taikka lyhyitä hihoja käyttänyt. Pessimisti minussa tietää: kyllä se takakevät vielä saapuu! Ei pidä siis innostua liikaa. 

Myssy (näkyy seuraavassa kuvassa): Fredrikson

Neulepusero: 2nd hand/Ralph Lauren

Farkkusortsit: Very Nice

Sukkahousut: Sokokselta, oisko Norlyn Trend?

Kengät: Vagabond

Laukku: Tiger of Sweden

Kaulakoru: 2nd hand

Värien puolesta olen silti antanut ilmoille toki hiukan periksi. Etenkään kun töissä ei pääse varsinaisesti paistumaan pohjakerroksen ollessa hyvinkin viileä, voi pysytellä tukevissa vaatteissa, mutta tuoda aurinkoa sisälle väreissä. Eihän keltainen minulle nyt aivan passeli ole, mutta kun tykkään! Uusi pinkki, vai miten se nyt oli? Hesarin kuukausiliitteessähän oli juttu pinkistä, tyttöjen väristä. Artikkeli loppui ajatukseen siitä, että loppujen lopuksi vaaleanpunainen kaikkine nyansseineen, merkityksineen ja latauksineen on suhteellisen sattumanvarainen väri. Ehkä keltainen voisi olla yhtä lailla tytöille merkitty, ehdottaa Veera Luoma-aho kirjoittamassaan jutussa.

 Potkii pois pinkkiä palloa?

Voisiko? En aivan usko ajatukseen. Keltainen on mielestäni universaalimpi, neutraalimpi voidakseen leimautua pelkästään tyttöjen tai naisten väriksi. Aurinko, kuu, hehkulampun hohde. Viljapelto, rypsiöljy, peruna. Leskenlehti, voikukka, narsissi. Pääsiäisen väri, kevään hehku. Keltainen kuuluu mielestäni kaikille, myös meille "keltaihoisille", vaikka meitä voisi hento pinkki pukeakin enemmän.

Onneksi on ruutusukkahousut ja hassu isolippainen hattu, johon katseet kiinnittyvät. Kukaan ei ehdi huomata, että olen kenties paitsi liian keltainen myös päivettymätön ja valonarka.

Pusero: Esprit

Farkut: Bandolera

Lohikäärme: Ikea

Pienen kodin säilytysratkaisuja

Olen lupaillut teille yhtä sun toista mielenkiintoista juttua. Eipä ole kuulunut Kallio-kierrosta: putiikkien katsausta tai leikkipuistorankingia. Yritän kuitenkin kesän aikana toteuttaa unelmani uskaltautua sisälle liikkeeseen ns. toimittavana bloggaajana. 

Tällä erää tarjolla on lupaamani pieni ote siitä, millaista on mahduttaa kolmen ihmisen tavarat 53,5 neliöön. Vaikeuksia tuottaa siinä kai lähinnä se, että vähintään yksi asuntoa asuttavista on kirja- ja vaatehamsteri. Toisenkaan solmio- ja paitakokoelmat eivät varmasti ole sieltä suppeimmasta päästä...

Kaiken a ja o on systemoida ja luoda toimivat säilytysjärjestelmät. Tavarat on myös syytä pitää omilla paikoillaan, sillä muutoin a) niitä ei enää löydä millään tavaramassojen joukosta b) koti muuttuu tavarasokkeloksi. 

Meillä on onneksi tarjolla Lyylin lukuisten vaatteiden ja lelujen säilytyspaikaksi parvi. Myös sen muuten melko vähälle käytölle jääneet alaportaat ja portaiden alus ovat saaneet toimia viime kuukaudet leluvarastona. Siellä lelut ovat kivasti poissa jaloista – ja sinne ne on helppo vain työntää imurin tieltä syrjään. 

 Lyylin "hyllyt" parven portaiden alla

Aivan korvaamaton on myös pieni kolmionmuotoinen varastohuoneemme eteisessä. Sinne mahtuvat niin ylimääräiset laukut, kengät kuin kodinhoitoon liittyvät tuotteet kuten silityslauta, pesuaineet ja -välineet ja pyykinhoitotuotteet. Kolmionmallisuus on aiheuttanut pieniä haasteita, mutta toisaalta huoneen kaksi syvää nurkkaa ovat myöskin oivallisia varastopaikkoja, jonne voi haudata harvoin tarvittavaa tarpeistoa. 

Kolmiohuoneen ylähyllyt

Kotonamme käytetään tietysti hyväksi yli kolmen metrin huonekorkeutta: parven lisäksi olohuoneen alkovin kaapistot mahduttavat sisälleen huomattavan määrän tavaraa. Huonona puolena tässä ylhäälle asti ulottuvassa säilytyskompleksissa on se, että lähes joka päivä tarvitsen lyhyenä ihmisenä jakkaraa aivan välttämättömimpienkin tavaroiden esille kaivamiseen. Esimerkiksi lakanat, pyyhkeet, reput, villapaidat sijaitsevat tilan puutteen vuoksi korkealla.

Keittiössä oli ennen erillinen jääkaappi ja pakastin omissa lokeroissaan upotettuina keittiökomerostoon. Heti tänne muuttaessamme hankimme isomman jääkaappi-pakastimen, ja kolot jäivät tyhjiksi. Keksimme mahduttaa tilalle laatikostot, jonne mahtuvat niin lasi-, metalli-, pullo- ja ongelmajäte sekä sekalaista pientä siivous- ja keittiökamaa Lyylin vaatteiden lisäksi. 

 Keittiön kierrätyslaatikosto ja Lyylin vaatelaatikot

Olen tottunut pienissä tiloissa asumiseen ja asioiden mahduttamiseen hyvinkin nafteihin komeroihin. Pikkuhiljaa alkaa kuitenkin mitta tulla täyteen. Eikä vaihtelukaan olisi pahitteeksi. Viimeisestä muutosta tänne on jo nelisen vuotta! Mutta eipähän neliöt paljonkaan isompaan voi vaihtua, jos Kallioon sittenkin haluaa jäädä... Paras siis osata paitsi organisoida kotinsa hyvin myös luopua ihan kaikesta turhasta.

Kierrätyslaatikostossa löytyy laatikot myös kokkausvälineille sekä pienille siivoustarvikkeille

Tänään luotu

Mallailin huvikseni huomisen asua sängyn päälle. Harvoin jaksan alkaa vaatteita tällä tavoin asetella, mutta nyt inspiroiduin leikkimään jonkin sortin taiteilijaa myös ajatuksissani. Iltapäivän hiljaisuudessa, kellon viiden kahvin jälkeen, Veikon nukkuessa ja Lyylin kopsutellessa omiaan olen ihanan rauhoittuneessa mielentilassa. 

Mikäpä tässä siis tehdessä jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Mielessä tietenkin siintävät hyvin arkiset askareet: jumppaaminen ja silityspuuhat, mutta en anna niiden vainota mieltäni liikaa. Keskityn nyt hetkeksi siihen, mitä rakastan: luon jotain ennen olematonta – kirjoitan, sitten ehkä luen Lyylille vähäsen. 

Sunnuntai-iltapäivä on puhdas, seesteinen. Mielessäni toivon: tulkoon kesä, joka olisi suruton ja hyvä.

Karkkipäiväkuteita ihanille tytöille

Tulin juuri Tallinnasta ja – uskomatonta mutta totta – en ostanut sieltä mitään materiaa. Vain viinejä ja väkeviä eksyi matkaan laivalta. (Eikä unohdeta purukumia, sillä olen taas näemmä sortumassa takaisin sen käyttäjäksi, vaikka olenkin ollut onnistuneesti purkkalakossa jo, hmmm, vuosia.)

Kuva: Polarn o. Pyret

Heti sitten, kun pääsin kotona tietokoneen äärelle, keksin tsekata sähköpostiini tulleet Polarn o. Pyretin kesäkuteet. Olihan minun päästävä jossain hiukan kauppoja kiertelemään, vaikken mitään ostaa aikonutkaan. Ja Popilla olisi taas kuolattavia, sen arvasin. Lähinnä mielessäni siintelivät Lyylin syksyisempien vaatteiden hankinnat, sillä arvelen, että pärjäämme kesän kyllä niiden yhdentoista–kahdentoista sortsi/puolihameviritelmän sekä lukuisten mekkojen avulla, joita on jostain ilmaantunut. 

Päätin silti haaveilla nimenomaan näistä kesäkuteista, sillä kesä on yhtä harvinaista herkkua kuin karkkipäivä ja turha kai tässä on terveyspäiviä ajatella, kun ne makeammatkin ovat vielä edessä.

Kuva: Polarn o. Pyret

Eikö näitä ihanuuksia katselemalla tulekin juuri karkkipäivä mieleen? Ainakin mulle tulee. – Ostankohan siis karkkia väärin perustein, ihan ulkonäkösyistä vain? En nimittäin ole mahdottoman sokeririippuvainen kuin henkisesti: tapojeni orja, ajatusriippuvainen. Olen siksi harkinnut jättää karkit ja mahdollisimman pitkälle myös muun sokerin kokonaan ruokavaliostani pois, mutta todennut, että ehkä se ei sittenkään ole sen väärti. Silloinhan menettäisi myös karkkipäiväajatusmaailmansa. Että on yksi (ilta)päivä, jolloin kaikki on vain hyvin, koska silloin saa karkkia. 

Kuva: Polarn o. Pyret

Onneksi on käynyt myös niin, että vaikka olen shoppailuholisti, olen myös järkevä. Ostan karkkia kerran viikossa ja nautin näistä kesävaatteista nyt vain virtuaalisesti. Jäävät karkkikauppansa hyllylle tällä kertaa. Palaan alennusmyyntien aikaan asiaan, ehkä silloin makeanhimoni on ylitsevuotavainen.

Karkinväristä äitienpäivää kaikille äideille ja aivan kaikille sopivan makeaa sunnuntaita!

Ei-päiviä

Lyylin kanssa on toisinaan hiukan negistä. Neidillä on vahvoja mielipiteitä asiasta kuin asiasta, mikä sinällään on myös hyvä juttu. Eipä taida olla omena kauas puusta pudonnut; joskus neiti kuulostaa yllättävän paljon äidiltään. 

Seuraavia keskusteluja on käyty viime päivien aikana. Vaikka ne ovatkin vähän ei-sävyisiä, lähinnä ne hymyilyttävät. Eihän tämä ole uhmaa, vaan elämän erittelyä!

Äiti kokoaa Lyylin pääsiäismunan sisältöä.
Äiti: Tää ei kyllä oo mikään lastenkoottava.
Lyyli: Ei, se on naistenkoottava.

Isi ja Lyyli katselevat kuvia edellisen päivän ravintolavierailusta.
Isi: Oltiin Bellevuossa.
Lyyli: Ei se ollut pellepuvussa.

Lyyli leikkii isin kanssa. Äiti lukee blogeja.
Lyyli: Missä äiti on?
Isi: Verkossa.
Lyyli: Eikä, ei äiti ole hämähäkki.

Mielipiteitä on. Olemme lisäksi taistelleet useana aamuna vihreiden sukkien parissa. Lyyli ei halunnut niitä asuunsa, koska ne eivät hänen mielestään sopineet violetteihin housuihin – "Ne on ihan pahat." Luovutin ja vaihdoin sukat violetteihin, koska ne olivat vielä puhtaina hyllyssä. Voivottelin vain itsekseni, että tuleekohan näille vihreille "poikasukille" nyt lainkaan käyttöä. Olin jo nimennytkin uutukaiset niissä oleviin näppäriin valkoisiin nimikohtiin. 

No, seuraavana päivänä uskalsin ehdottaa viheriäisiä toisten, oranssien housujen kaveriksi. Kelpasivat – ja riemulla! "Ne on hyvät." Ilmeisesti kysymys ei ollut laisinkaan värien sukupuolittumisesta, kuten äiti virheellisesti tulkitsi. Vaikka kuulemma muumimamma ei tykkää vihreästä; "se ei ole minun juttu", oli loppukaneetti.

Hameviikko

Arkea monelle, päänvaivaa minulle. Ihan joka päiväksi en löytänyt hametta uutta, mutta kokonaisuudet olivat joka päivä täynnä pientä erilaisuutta.

Ihan mukavaa oli pukeutua hameisiin viikon ajan; sen huipennukseksi ostin säärten somistajan: uudet sukkikset. Havaitsin nimittäin, että kynsillä voi rikkoa paksuakin sidosta.

Viikko alkoi toisena pääsiäispäivänä näillä releillä – päivitin vain ensimmäisen pääsiäispäivän asuani korkkareilla. 

Lyyli poseeraa iskän hankkimissa harmaissa: duffelissa, mekossa ja trikoissa.

Rakastan batiikkihameeni kellohelmaa, lantiottomalle sopii ja kelpaa!

 Tiistaina siirryin opetätitunnelmiin – ja niihin sitten ainakin henkisesti jumahdettiin.

Keskiviikkona leikin värikästä rangaistusvankia – tai lastentarhasta karanneita kankia.

Inhoan olla kuvattavana, ja sen kyllä jäykkyydestä huomaa.

Torstai ja tummissa taas, robokorua tanssitetaas.

Lyyli on puettu Polarn o. Pyretin väreihin.

 Perjantain ja vapunkin asu. Kengät taisivat olla töissä astetta mukavammat, mutta muuten yhtä tanttarallat. En tästä diggaa, alushamekin kun alta vilkkaa.

Ja mikä on lopputulos: hän tahtoo sittenkin hameista ulos. (Nähtyään nämä kuvat.) Taitaa siis painua lenkille, housuissa tietenkin!

Iloista toukokuuta!

Keväisimmän kevään alkua juhlin mielessäni, en niinkään vappua. Aurinko paistaa sisään ja luo miltei virheellisen mielikuvan ulkoilman lämmöstä. Jollei mittari roikkuisi auringossa, voisin jo hihkua ilosta. Kesä siis mielessä!

Viikko on ollut vähäuninen, mutta suhteellisen rauhallinen. Ensi viikolta odotan hitaampia aamuja, ikkunanpesijöiden saapumista, kahvilailtaa, jota en ole vähään aikaan viettänyt. Mitähän sitä lukisi? Työprujuja? Romaaneita on kesken, mutta en saa tartuttua. Tietotekstit houkuttelevat nyt enemmän.

Kotia komistavat neljä iloista hahmoa: Nalle Puh, Pikku Myy, Hello Kitty ja – jostain syystä nenätön – Muumi. Isi oli poikennut onneksi vain Citymarketin kautta. Siellä heliumpallot maksoivat 5,90. Torillahan niistä saa pulittaa kaksikymppiä.

Tänään olisi mahdollisesti tarkoitus suunnata Ullikselle. Toinen vaihtoehto on ottaa eväät mukaan ihan tavalliseen leikkipuistoon. Ei sekään pöllömpi vaihtoehto. Aloitin jo piknikjuustojen syömisen aamupalalla. Ruisleipää ja homejuustoa, ah. 

Iloista toukokuuta, kevään huipennusta kaikille!