Kirja vastaa kysymykseen, mitä islam on Suomessa ja miten sen harjoittaminen näkyy arkipäivässä, esimerkiksi kouluissa. Kirja olisi hyvää luettavaa kaikille maahanmuuttajien kanssa tekemisissä oleville, sillä se ei uuvuttanut historiallisilla selityksillä, vaan pureutui nykyhetkeen.
Muhammed esittelee teoksessaan puheenvuoromaisesti muslimien elämää ja uskonnon arkea. Kirjassa esitellään esimerkiksi rukoushetkien toteuttamiselle erilaisia ratkaisuja, kerrotaan ruokarajoituksista ja pohditaan sitä, miten muslimilasten elämä muotoutuu koulussa. Muhammed ottaa kantaa käytäntöihin: hän on muun muassa sitä mieltä, että muslimioppilaiden olisi hyvä tutustua valtaväestön perinteisiin, mutta kehottaa opetushenkilökuntaa tuomaan kouluissa enemmän esille myös muiden uskontojen perinteitä.
Suomalaisten perinteiden vaalimisesta Muhammed kirjoittaa: "Suomalaisten kouluperinteiden kohdalla kyse ei ainakaan enää nykyisin ole kaikkien oppilaiden sitomisesta kristinuskoon. Koulujen aamunavauksissa oppilaita evästetään elämänohjeilla ja viisauksilla, joilla yritetään auttaa oppilaita kasvamaan vastuullisiksi kanssaihmisiä kohtaan. --- Joulujuhlissa kuvataan muun ohella muslimeillekin tärkeän Jeesuksen syntymää. Jumalan armoa ja ihmetöitä ylistävässä Suvivirressä taas ei ole mitään, mitä kuka tahansa uskovainen muslimi ei voisi allekirjoittaa."
Päällimmäiseksi islaminuskosta jääkin hyvin joustava mutta toisaalta ristiriitainen kuva. Islamia voi siis verrata monessa mielessä kristinuskoon: lukuisten erilaisten mielipiteiden ja tulkintojen summa, vyyhti, jota on vaikea purkaa suoraksi langaksi. Käsitys siitä, että kaikki muslimit olisivat yksimielisiä Koraanin tai uskonoppineittensa tulkinnoista, romutetaan teoksessa täysin.
Kirja tuo rohkeasti ja jopa huutaen esille sen yksinkertaisen, jopa liiankin helpon tosiasian, että muslimeja on monenlaisia; kirjailija muistuttaa, että Länsimaissa asuvat muslimit ovat niin etnisesti kuin uskonnollisesti usein hyvinkin kaukana toistensa maailmoista ja että muslimien tulkitsemista ns. puhtaiden oppien kautta on pystyttävä välttämään. Onhan moni paennut Länsimaihin tullessaan nimenomaan oman maansa uskonnollista johtoa.
Nautin Husein Muhammedin tuoretta teosta lukiessani paitsi tiedon helposta omaksuttavuudesta myös tekstin sujuvuudesta, mutta liiallisen toiston takia olin välillä väsähtää sen pariin. Muhammedin ote oli muutenkin aika idealistinen; jäin miettimään, josko todellisuus sittenkin on vähän toinen. – Kunpa kaikki islaminuskoiset olisivatkin yhtä liberaaleja mielipiteissään kuin Muhammed!
