Tyynytouhuja

Parhaat tyynyt syntyvät itse tekemällä. Tarvitset vain lakanakangasta ja superlonrouhetta sekä tietysti ompelukoneen lankoineen. Rouhetyynyt ovat mitä mainioimpia niskasärkyisille: ne ovat tarpeeksi mukautuvia, mutta samalla tukevia. Suosittelen ompeluhetkiä kaikille niille, joita huonot kaupan tyynyt ovat vaivanneet!

 Lyyli ratsastaa superlonrouhepussilla.

Minun kohdallani tyynyrakkaus tarkoitti tänä kesänä muun muassa kahta autoreissua Poriin ja takaisin: ensin kilo superlonia Etolasta ja 1,2 metriä kangasta Eurokankaasta, näistä kolme tyynyä maanantaina. Tiistaina uusi kierros: neljä kiloa superlonia (minun juna, sanoi Lyyli, sillä rouhepussilla oli kiva ratsastaa) ja metri lakanaa. Lopputulos keskiviikkona: valmiina yhteensä viisi tyynyä, jotka ovat muhkeita ja, sittenkin, täydellisen kokoisia. Nyt kelpaa paitsi itse nukkua, myös vieraiden yöpyä. 

 Lyyli täyttää tyynyjä.

Mutta ai niin, ensin muutto ja muut. Kovasti paljon nämä kesäpäivät pakkaavat kulumaan muuttoa suunnitellessa. Onneksi tuli edes tällainen pieni tyynyrumba väliin, niin sai energiaa purettua johonkin hyödyllisempään kuin ihanien sisustuskuvien katseluun tai verkkosisustusliikkeissä roikkumiseen.

Rouhetta oli kaikkialla. Tarkoitan: kaikkialla.

Huomenna on edessä tyynyjen pesua, sillä tuoksuvat vahvasti teknokemiallisille aineille. Etolan tuoksu, sanoi äitini. 

Mitäs sitten ompelis?

Bästa kuddar syr man själv. Det är bara att köpa lakantyg och superlon i små bitar. Oj, vad det stökar till, men vem bryr, när man får kuddar som är både mjuka och ergonomiska samtidigt. Kom och besöka oss, så får du pröva på!

Men vad ska jag syssla med sen? Mina tankar kretsar kring flyttandet, även om det är så många veckor tills detta. Jag kan inte heller låta bli att drömma om nya inredningsgrejer. Min mamma även beställde mig Avotakka, så jag får fortsätta med drömmarna året runt. 

Nu ska jag gå och börja med handarbetet, som har varit på hyllan för fem månader. Så länge med syarbetet, det är faktist inte alls min grej. Därför är jag mycket stolt över att jag lyckades föda fem fina kuddar utan större katastrofer. Vad som helst kunde ha hänt...

Sadepäivän pieniä

Kaikenlaista pientä sisähommaa täytyy keksiä, kun ilmat ovat sateisia. Ja kaikenlaista sitä tulee vastaan, kun Lyyli värittää päiviä. Esimerkiksi aamulla, kun palaat noin puolen tunnin aamupalatuokion jälkeen petaamaan sänkyä, löydät sieltä pienenpienet nukenhousut ilman omistajaansa. Ja leikkijän, ilman vaatteita. 

Toisinaan saattaa käydä niin, että Lyyli itkee suuria kyyneleitä, koska, äidin arvelun mukaan, on niin jäässä aamukylvyn jälkeen. Omasta mielestään hän itkee, koska kuulemma "jossakin asiassa on virhe". Niin, maailmassa on virhe, perfektionistille kova paikka.

Raejuustoa syödessä kuuluu kommentti "Voi että teitä!" kun raejuustoja tippuu syliin. Mansikkalautasen äärellä kyynelehditään, koska niissä on jotain vikaa eli se olemattoman kokoinen vihreä kannanpalan jämä, jota ei saa kuin veitsellä irti, leikkaamalla samalla äidin mielestä aivan liian ison osan mansikkaa hukkaan. Äiti ei siis suostu veitseilemään, joten Lyyli ratkaisee asian omalla tavallaan: jättämällä vihreät osat ympäristöineen syömättä. 

Hama-helmien parissa kuluu poikkeuksellisen pitkien päiväunien jälkeen iltapäivällä vähintään tunti. Lyyli haluaa täyttää äidille pienen sydämen, koska "äiti on minulle niin rakas". Sydäntä voitelevia sanoja. Aiemmin päivällä hän on luetellut pitkän listan ihmisiä, joita hänellä on ikävä. Yleensä, siis lähes aina, luettelo alkaa isillä ja mummulla sekä ukilla, toisinaan myös Angu-tädillä, mutta tänään hän yhtäkkiä kesken hiljaisuutta hihkaisee auton takapenkiltä: "Minulla on ikävä Aadaa" (tarhakaveria, nimi muutettu). Hassua!

Angu-tädille Lyylillä on myöskin ehdotus: Muumi-tyynyliinan nähdessään tyttö on sitä mieltä, että hän voisi nukkua samalla tyynyllä Angun kanssa. Niin, äiti kun ei tällaiseen suostu. Mutta samalla Lyyli toteaa, että hän haluaa uuteen asuntoon ison sängyn, koska hän on "pieni iso tyttö". Mummin kanssa palapeliä tehdessään neiti osaakin isojen tyttöjen lailla pomottamisen taidon: "Minä lepään tässä. Sinä voisit tehdä." 

Äidin sadepäivää on täyttänyt tyynyjen teko. Siitä enemmän ensi kerralla! (Tyynyistäkin muuten taisi tulla liian pieniä.)

Kynsien sopiva pituus?

Blogeissa käydään keskustelua niin kulmakarvojen väristä kuin irtoripsien tiheydestä, joten miksipä siis ei kynsien pituudesta. 

 Liian pitkät

Minä kun kärsin sellaisesta syndroomasta, etten voi kestää pitkiä kynsiä. Heti kun kynnet alkavat lähestyä sormenpään tasaa, olen kaivamassa esille kynsisaksia. Ja nimenomaan saksia, sillä leikkaan ensin saksilla ja sitten vasta viilaan. Tiedän, ettei se tee kynsille hyvää, mutten välitä. Ovat kuitenkin pysyneet ihan koossa, ja minä huomattavasti vähemmän ärsyyntyneenä kynsien lyhentämiseen. 

Sakset ja viila kulkevat aina mukana

Poikkeuksena pituudesta ovat peukalonkynteni: Ne tuntuvat kasvavan nopeammin ja ovat siksi aina melko pitkät. Ne myös kestävät kulutusta pitkinäkin, ovat aivan kuin eri kaliiperia muiden kynsien kanssa. Joskus jotkut oppilaani ovat kummeksuneet peukunkynsiäni; eräänkin mielestä ne olisi ehdottomasti pitänyt leikata, koska ne olivat hänestä niin noitamaiset. Niinpä. Mutta kun en voi sietää niitä lyhyinä, tuntuu kuin jotain puuttuisi ja toimintakykyni kärsisi. 

 Sopivat

Kynsisaksien ja mineraaliviilan lisäksi tärkeä, aina mukana kulkeva kynsien hoitoon liittyvä kapistus on kynsinauhaöljykynä. Yritän muistaa käyttää sitä joka päivä, mutta kesällä kun monet rutiinit puuttuvat, myös öljykynä jää usein vain kesäkassin kesäpussin pohjalle. Onneksi talvi-ilmaa kosteampi kesäilma pitää ihon ilman rasvojakin paremmassa kunnossa. Eiköhän ne kynsinauhatkin siis pärjäile lomakauden yli ilman erityishuomiota. Kunhan vain lakkaisin nypräämästä niitä...

 Kynsinauhaöljy

Ps. Ihailen muitten pitkiä ja hoidettuja kynsiä, paitsi tietenkin miesten. Lyhyemmätkin kynnet miehellä ällöttävät, jos ne ovat likaiset ja hoitamattomat. Mutta pitkät miesten kynnet ovat kyllä pahinta...

Porin kirpputoreilla

Maalla melkein pitkästyy! Olemme olleet täällä vasta viikon, meikäläisellä olisi vielä kaksi viikkoa edessä, ja olen nyt jo tekemistä vailla. Tiedän, voisi lukea enemmän... Illat kuluvat kuitenkin Mad Menin parissa. Pian olen katsonut kaikki tuotantokaudet; pelkään jo nyt tyhjyydentunnetta, jonka neloskauden päättyminen aiheuttaa. Tosin eihän sarja pääty, mutta koska viitoskausi on vasta käsikirjoitusvaiheessa, joudumme odottelemaan sitä tovin Suomen DVD-markkinoille. 

Onneksi päivisin voi käydä kaupungilla. Keskiviikkona lähdimme Poriin pakoon hulluja UV-lukemia, ja suuntasimme kirpparikierrokselle. Miten omaperäistä, mahtoiko olla jo neljäs kerta tässä kuussa, kun kierrän kirpparilla... Porin itsepalvelukirpputorit tosin eivät ole koskaan minua houkutelleet puoleensa, ennen kuin nyt vanhin sisareni sai minut innostettua tuohon ihmeelliseen sisätorien maailmaan. Hän oli netistä tsekannut netissä kaikki kohteet ja käynyt kiertelemässä muutamissa. 

Me kiersimme tällä kertaa kaksi keskeistä, Isolinnankadulla sijaitsevan Porin sisätorin sekä Paanakedonkadun Satakunnan superkirppiksen. Ehdottomasti kahlaamisen arvoinen on kuulemma myös Fiinitori. Ikään kuin joskus nuoruusvuosina olisinkin siellä käynyt. Mahtaako olla ihan samainen paikka? Pysyvätkö kirpputorit muka niin kauan pystyssä?

Superkirppis oli nimensä veroinen: ihanan tilava, valoisa ja täynnä oikeaa kirpparikamaa, ei mitään jälleenmyyntiroinaa. Myös henkilökunta oli ystävällistä. Suosittelen Porin kävijöitä tsekkaamaan! Näin ensikertalaisena sisätorikiertäjänä koin, että sisätorit olivat kuin Waltterin ja Uffin sekoitus: ei omia myyjiä, mutta toisaalta omat pöydät ja tavarat niillä sekalaisesti. Uffilla hyvää on selkeä vaatteiden ryhmittely ja värien mukaan erottelu. Täällä hyvää oli tilavuus ja paikan yleinen rauhallisuus. 

Hinnatkin olivat kohdillaan: enemmän kuin Waltterissa, mutta vähemmän kuin Uffilla. Tein lyhyessä ajassa mukavia löytöjä; toinen sisareni oli tosin syystäkin tuskastua, kun koiranpentunsa kärsi kuumuudesta, joka kaupungissa tietysti korostui. Olimme kuulemma kirpputoreilla ikuisuuden. Ei tuntunut siltä. ;)

Har nu varit en vecka på landet. Känns som en evighet, och jag är nästan uttråkad. Vad kan man göra här annat än leka med Lyyli, ligga under solskenet, simma, läsa, laga mat eller titta på DVD, vilket menar Mad Men för min del? Nåväl, man kan alltid göra en utflykt till Björneborg, citycentrumet och besöka flera loppismarknader. Det har jag inte gjort i Björneborg än längesen. Och självserviceloppis är en helt ny bekantskap för mig.

Den här gången besökte vi två av de tretton loppis, som finns listade på nätet. Superkirppis var det bästa: en stor, ljus och rymlig. Framför allt fanns där riktiga loppisgrejer, inte något återförsäljningsskräp. Hittade t. ex. en fin polka dot kjol, rutiga sommarbyxor och en 70-tals väska. Priserna var något mittimellan UFF och Waltteris; om jag hade haft mer tid, skulle jag ha hittat också några vas, som jag letar efter, tror jag. 

Måste säga att jag är mycket nöjd; numera känns det att det finns inget att köpa i Waltteris loppis, inte alltid i UFF heller. Kanske är varorna lite annorlunda utanför huvudstadsregionen?

Merihenkistä

Pitkästä aikaa meikän päivänasua. Kesäkausi on alkanut raikkaissa tai vähintään värikkäissä merkeissä, sillä Lumin kesäkassini on päässyt kovasti käyttöön. Siskospäivillä kannoin käsilaukkua uskollisesti mukanani, minne ikinä menimmekään, joogaamaan tai vaikka Kallon kallioille aamuiselle retkelle.

 

Syy käsilaukun tärkeyteen jäi hiukan kysymysmerkiksi, myös minulle. Ilmeisesti tarvitsin jonkun, josta huolehtia, sillä Lyyli roikkui tätiensä kimpussa. Tai sitten flunssaisena halusin turvautua laukkuun nenäliinojen läheisenä säilytyspaikkana. Välillä täytyi myös räplätä aurinkolasien ja normilasien välillä. Mihinkäs sitä nainen ei käsilaukkuaan voisi käyttää. Ajoi se ajoittain tyynynkin virkaa. :)

 

T-paita ja hame: Tommy Hilfiger

Laukku: Lumi

Kengät: Sebago

Kuvista päätellen: merihenkisissä tunnelmissa ollaan. Todellisuudessa kuvat ovat Espoon sisämaasta viime viikolla otettuja. Eilen kuitenkin oltiin meren äärellä täällä Länsirannikolla. Siellä eivät tuulimyllyt pyörineet, mutta itse rannikko näytti parhaita puoliaan: kirkasta, tyyntä vettä ja auringonpaisteisia kallioita. Kallossa olisi vain pitänyt olla aamiainen mukana, niin kaikki olisi ollut täydellistä. 

Lisäksi tajusin, että voisin ennen seuraavia siskospäiviä nukkua hiukan enemmän. Nyt on ollut pari kuukautta univelat päällä, ja siitä sitten syntyi päivän laulu: Kun mua niin nukuttais... Arvatkaapa vain, meninkö kuitenkaan illalla nukkumaan ennen yhtä... Heheh. Tämän päivän laulu on: Ottaisin päivänokoset, Silja Linen tunnusmelodialla. Kokeilkaa, se sopii!

Ihania kesäpäiviä muillekin!

Vilken lycka att få använda sin fina väska, även om jag själv tycker så. Den köpte jag ett halvt år sen från Lumi, och den passar mycket bra på mina gamla Tommy Hilfiger kläder och sommarstilen. 

"Havet" och flickan med sina klara färger. :) Lite konstigt att jag har så många märkekläder på i dessa bilder. Det är ju lite ovanligt, och kommer att vara. Jag blev nästan ledsen när jag tänkte, att jag inte kommer att få råd att köpa nya Lumi Accessories längre. Vilka fina orangeröda småväskor de har i butiken, även på rea. Kolla t.ex. den här!

Annars är allt så sommarligt, man har haft kul med systrarna vid havet, även om man är trött och pratar hela tiden om det. Och nu ska jag ta mig en lur. Ha det så bra där borta!

Nyt saa näyttää kolmea sormea!

Juhlimme kolme vuotta tänään täyttänyttä Lyyliä ensimmäistä kertaa jo viime viikolla kera karkkitikkujen, syntymäpäivälaulujen, kolmen kynttilän sekä kummi- ja kaveriseuran. Tänään oli vuorossa tätien seuraa isomummilassa: uimista, soutelua, joogaa, oleilua, hassuttelua. Kellon lyödessä 20.33 Lyyli heitettiin pari kertaa ilmaan, kuten perinne vaatii. Huomenna vielä syödään kakkua ja annetaan loput lahjat. Näin sitä iloisesti vanhennutaan!

Lyylin oikea syntymäpäivä ajoittui tänä vuonna äidin ja tätien ns. siskospäivien lomaan. Niiden ohjelmaan kuului tietysti olennaisena osana syöminen, jonka teemana oli tällä kertaa vähähiilihydraattisuus. Ollaan siis nautittu linssikeittoa, tofupihvejä, erittäin ohutpohjaista kanapitsaa, lihapullia, marjamunakasta ja erilaisia salaatteja. Ja mitä herkkua, kun sai (kuitenkin) jätskiä ja itsetehtyä pannaria! Nami. 

Niinpä Lyylin jutteluista hauskimmat ovatkin syntymäpäivänään liittyneet ruokaan. Niistä teille herkkupaloja tässä – kuvien kera palataan kenties myöhemmin, sillä itselläni ei ollut kameraa tänään häiritsemässä nautiskelupäivää. Postauksen kuvat ovat viime viikon synttäreiltä. 

Lyyli aamiaisella: – Mitäs äiti siitä ajattelisit, jos mansikan liemi vois olla pahaa? – Mitä sillä sitten tehtäisiin? Kaadettaisiin roskiin?

Lyyli päivällisellä: – Minun isillä on lyhyet hiukset. Hän on lyhyt mies, siksi hän osaa tehdä minulle kaikenlaista, vaikka tomaattikeittoa. Hän on siihen tarkoitettu.

Lyyli iltapalalla: 

Äiti: – Mitäs vielä söisit?

Lyyli: – Kaurapuuroa ja vaikka leipää ja pähkinöitä leivän päällä. 

Äiti: – No, jos ensin vain kaurapuuroa ja sit, jos mahaan mahtuu, niin leipää.

Lyyli: Ei, kaurapuuroa ja leipää. Kaurapuuro itkee muuten. 

Selvästi ruokatietoinen tyttö!

Lyylin hame, sohvia ja uusi asunto

Löytynyt virkattu kirkkaanoranssi puolihame. Vanha omistaja: Kukaan ei tunnusta. Uusi omistaja: Lyyli. 

Ai että. Mutta tais olla niin, että äiti oli ainut, joka ei tästä tykännyt. 

Mummilassa muuten on mahtavat kirjakokoelmat: olkkarin seinät täynnä kirjahyllyjä. 

Sohvapöydällä lepäävä pieni sohva hellyytti minut ja ajattelin, että siitäkö meidän uuteen kotiin kakkoskukkasohva. Minähän omistan vihdoin 33-vuotiaana sohvan. Se on kaunis. Se on kukallinen. Se on vuodesohva, jossa tullaan nukkumaan, eikös?

Myös uusi koti on löytynyt, läheltä. Sekin on kaunis. Se on 11 vuotta vanha. Siellä on sauna. Siellä on parveke. Eikä sieltä löydy hometta, eihän?

Någon hittade en kjol för Lyyli. Det är verkligen något, som syns.

Jag hittade ett nytt hem för oss. Det är verkligen något, som vi vill se. Vi vill se, om det kommer att funka. 

Nu har vi också en soffa. Äntligen som en 33-årig har jag en soffa. Den är så vacker, med sina blommor och fåglar. 

Jag orkar inte vänta på augusti... Då fär man provköra lägenheten - och soffan.