Uudenlainen aamiainen ja tositarinoita meikkaamisesta

Marjoja tulee syötyä ihan liian vähän. Viime viikkoina olen kuitenkin säännöllisesti tsempannut kaupan valmismarjapusseja pakkasesta jääkaappiin. Puolen vuorokauden sulattelun jälkeen puolesta pussillisesta kokoaa rahkan ja vaikkapa appelsiinin kanssa maittavan ja terveellisen aamupalan. Maistuis ehkä sullekin?

Järkevämpää juteltavaa saapuu blogiini loppuviikolla, sillä olen Karkkipäivän inspiroimana hullaantunut meikeistä ja tehnyt muutamia meikkikokeiluja. Kynnetkin on pitkästä aikaa lakattu, ja uusia lakkoja on tilauslistalla. Eipä ihme, että aikuisiällä meikeistä ensimmäistä kertaa kunnolla hullaantuneen opettajan oppilaiden kommentit ovat hauskaa kuultavaa:

Nelosten tunnilla:
Kaksi tyttöoppilasta: Hihihihi, sä oot alkanut meikata!
Ope: Häh, ainahan mä meikkaan.
Tyttöoppilaat: Sä oot ihan varmaan ihastunut! 

(Spekulointia siitä, kehen koulun miespuoliseen opettajaan. Spekulointi päättyy, kun kerron, että suurin osa on naimisissa ja/tai minua vuosia tai jopa kymmeniä vuosia vanhempia. Keskustelu jatkuu spekulointina eri opettajien i'istä. Lopulta oppilaat päätyvät siihen, että eräs suunnilleen ikäiseni opettaja on ihan varmaan 21-vuotias. Jään tyytyväisenä myhäilemään. Varmaan he luulevat minuakin nuoremmaksi, sillä perinteisesti lasten mielestä neljänkymmenen ikävuoden jälkeen koittaa kuolema.)

Vitosten kanssa syömässä:
Poikaoppilas, ohimennen: Ekaa kertaa meikannu?
Tyttöoppilas: Onks sul tekokynnet?
Toinen poikaoppilas: ?? (Ei tiedä mistä puhutaan.)

Lapset kyllä huomaavat aina kaikki muutokset ja uskaltavat ottaa ne esille. Mukana on tietenkin pientä nauramista ja hölmistystä, mutta usein myös aitoa mielenkiintoa. Yhtä nopeasti kuin monet keskustelut alkavat, ne kuitenkin myös laantuvat. Toivottavasti samoin ei käy omalle innostukselleni, joka tällä kertaa sattui osumaan meikkeihin. Olisi sääli olla pääsemättä syvemmälle kaunistumisen saloihin, vaikka en oikein usko löytäväni meikeistä kuin kuvataiteellisen puoleni toteuttamista käytännönläheisessä muodossa. Mutta tarvitseeko muuta niistä löytääkään? 

Ja arvatkaapa vain, millä tavoin houkuttelen neljäsluokan tyttöjä lukemaan tietotekstejä. No tietenkin oikeantyyppisten tekstien avulla! Meikkitekstistä löytää varmaan ihmeen helposti myös adjektiiveja ja verbejä, luulen minä. Pojille sitten jotain ihan muuta. (Mutta mitä? En ole inspiroitunut autoista, rakentelusta, lennokeista, tekniikasta...)

Ikuisen haluamisen taakka

Ainainen dilemma: tahtoo ostaa jotain uutta, tahtoo olla omistamatta mitään liikaa. Tahtoo olla kaiken lisäksi ekologinen.

Asunto, jonka laittaminen pyörii kaiken aikaa mielessäni, vaatii kuitenkin nyt veronsa. Sinne on pakko upottaa kaikki ylimääräiset pennosensa: turvalukko, säilytysjärjestelmät (vähän Elfaa ja vaaterekki!), sälekaihtimet, pesukone. Ne vain on pakko saada. 

Paljon mieluummin tietysti haaveilen asunnon sisustukseen liittyvistä hankinnoista: eteismatto, pöytävalaisin, astiastot, lakanat. Erityisen himokkaasti surffailen netissä lakanoiden perässä, sillä Finlaysonin vuodevaatealet saivat minut liikkeelle. Jospa sortuisin kuitenkin jo nyt. Saanko? 

Lakanoissa ongelmani on nähdä, mikä sopisi verhoihin ja muuhun uuteen sisustukseen. En oikeastaan voikaan ostaa mitään vielä, sillä ensin on nähtävä asunto sellaisena kuin se tulee olemaan olemassaolevine huonekaluineni ja väreineni.

Pöydän ja tuolitkin olen muuten bongannut, mutta niihin minulla on varaa muutaman vuoden päästä, ehkä. 

Kunpa vain voisin olla haluamatta liikoja.

 Kaikki kuvat on poimittu Finlaysonin näpsäkästä verkkokaupasta.

Ps. Kertokaa te, mitkä lakanasetit sopisivat näihin verhoihin!

Toisen päivän puuhat

Lyyli heräsi toiseen pääsiäisaamuun yli 39 asteen kuumeessa. Kuumetta-alentavaa, ja tunnin päästä jo tehdään palapelejä, piirrellään, katsotaan telkkaria ja jutellaan. "Kolmas pääsiäispäivä" taitaa silti olla jo varma; tosin sen ohjelmaan kuuluu sitten lääkärileikkejä.

Lyylin äiti ajattelee, että voihan, sisäpäivä, mutta salaa samalla huokaisee: pelkkää ihanaa oleskelua kotona. Sitähän hän rakastaa!

Silti päivään on pakko keksittävä ohjelmaa, kuten Lyyli sen sanoisi. 

Äiti keksii: jääkaapista löytyy kolme päivää vanha avaamaton maito, ikkunalaudalta ylikypsiä päärynöitä ja kaapista ennen joulua vanhaksi meneviä puuroriisejä: päärynäriisipuuroa tottakai, omin maustein. Ristimme sen pääsiäispuuroksi.

Pääsiäispuuro
1 l maitoa
öljyä, jos maito on vähärasvaista tai rasvatonta
1,5 dl puuroriisiä
3 päärynää
hunajaa tai sokeria maun mukaan
ripaus suolaa

Kiehauta maito, lisää pestyt riisit ja suola. Keitä 15 minuuttia hämmennellen välillä. Lisää päärynät melko isoina lohkoina (ne möhjäytyvät kyllä sopiviksi), keitä vielä puolisen tuntia. Mausta hunajalla tai sokerilla, maista.

Itse lisäsin suolaa vielä aika tavalla lisää, koska puuro jäi mielestäni suolanripauksella mauttomaksi. Hunajaa käytin vain ruokalusikallisen.

Kuka se muuten on kertonut, että riisipuuro kuuluu nimenomaan jouluun?

Päivä jatkuu kaikilla mahdollisilla sisätouhuilla. Äiti sai onneksi muutamaksi tunniksi kahviseuraa, Lyylin nukkuessa vierailun ajan. Äiti tässä nimittäin eniten taitaa tylsistyä, vaikka kuulemma kuumeisellakin on niin tylsää aika ajoin. Sellaista se on kipeänä olo. Itse makaisin samoissa kuumeasteissa peiton alla koko päivän – tai sitten en... 

Lopulta pieni nukkuu monta tuntia kuumeen noustua uudelleen. Oivoi. Enkä voi mitään itselleni, että mitä tavallisimmankin flunssan kanssa muutun hermostuneeksi. Mitä jos se onkin jotain vakavampaa, mitä jos se aiheuttaa jotain liian pahaa? 

Mutta nyt hän heräsi. Iloisesti jutellen. Kyllä tämä tästä. 

Välipala

Lyyli vietti pääsiäisyön tädillään, jolloin äiti pääsi varhain pääsiäisaamuna vapaasti välipalalleen, jonne olisi muuten vienyt tytönkin. 

Mutta minne hän riensi? Seuraa kuvasarjaa. 

Pääsiäisen kunniaksi kassaluukulla annettiin kaupan päälle Kinder-muna. Sopivasti, sillä niiltä kahdelta R-kioskilta, joissa kävin, ne olivat loppuneet. Eikä pääsiäinen ole mitään ilman Kinderiä!

Suklaata toki on Kinderien kadosta huolimatta sujahtanut vatsalaukkuun. Syytäkin oli lähteä toisenlaiselle välipalalle. 1500 solahti, ja tuntui juuri niin virkistävältä kuin olin ajatellutkin.

Myymässä ja meditoimassa

Lankalauantai ja kirpparipäivä. Ennakko-oletuksistani huolimatta tavaraa meni kaupaksi mukavasti, eikä trokareitten aamuhyökkäystä ollutkaan. Olin jo ajatuksissani varautunut pahimpaan. 

Yksinään kirpparille suuntaamisessa on juuri se vaikeus, että kun tyhjentää autoa, saa pelätä, että pöydälle valmiiksi kannetut tavarat häviävät sitä mukaa – tai vähintään parhaat päältä. Kirpparikaameutta on sekin, jos kauppa ei käy, mutta tänään en tosiaankaan joutunut pettymään: neljänkympin edestä myin omia vaatteita ja roijujani ja kolmellakympillä Lyylin vanhoja tai ylimääräisiä. Pöytävuokran lisäksi jäi siis nelisen kymppiä käteen! 

Tosin en voi vieläkään lakata ihmettelemästä sitä, kuinka (aivan hirvittävän ruma) eteisnaulakko kököttää edelleen Veikon eteisen lattialla tai (ylimääräiseksi jääneet johdottomat perusmallia olevat) keittiövalaisimet herättivät tuskin ollenkaan kiinnostusta. Nehän minun piti myydä ensimmäiseksi!

Tavarasta eroon pääseminen on vapauttavaa, etenkin kun sitä voi pitää yhtenä harrastuksenaan. Viime vuonna kävin myymässä kolme kertaa, ja tänä vuonna edessä on vähintään kaksi keikkaa. Veikkaan nimittäin, että varastostani löytyy vielä paljon sellaista, jota en aivan välttämättä tarvitse ja halua pitää. Pieni asunto tulee asettamaan entistä tiukemmat kriteerit tavaralleni. 

Niin vähän todella tarvitsee, niin paljon omistaa. Kaikkein olennaisinta kun ei voi omistaa lainkaan, sen toiseksi olennaisimman ostaa ja syö, kolmanneksi olennaisimmat voi yleensä lainata, muutamaa kunnollista vaatekertaa ja kotitarpeita lukuunottamatta. Näihin viimeksimainittuihin sitten olenkin satsannut, jos en laadussa, niin tyylissä ja määrässä. Tavaraa on tullut nopeammin kuin on lähtenyt. On aika muutoksen.

Yksin kirpparointi antoi minulle myös mahdollisuuden vaipua hiljaa ja rauhassa mietiskelyyn, sillä asiakasvirrat tyrehtyivät aina sopivin väliajoin. Viereisellä pöydällä myi kantamyyjä kellojaan, jotka raksuttivat kuin mennyttä aikaa. Ihanan mummulamainen tunnelma ja seestynyt mieli järjestymään päin olevan elämäni kanssa vaivuttivat minut kohtalaisen onnentunteen valtaan. Hetken tuntui, etten ole mitään vailla, en elämäni rakkautta, enkä niitä suuria tuulia, jotka tuntuvat opiskeluelämän loppumisen myötä tyyntyneen. On vain tämä hetki, oma pääni, jonka kanssa jaksan taas elää ja ruumis, keho, joka vielä minua tottelee.

Parasta pääsiäistä aikoihin.

Pitkän perjantain piffit

Koska tämä perjantai on muita pitempi, päätin jaksaa väsätä kasvispihvejä. Mainio ohje löytyy Pastanjauhannan laadukkaasta reseptivalikoimasta, pienin mukailuin ja lisäyksin kirjaan sen ylös itselleni ja teille. :)

Piffit
2 porkkanaa
1 pieni sipuli
1 pieni kesäkurpitsa
2 dl Emmental-raastetta (punaleimaa)
3 munaa
1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl yrttitarhan mausteseosta tai provencen yrttejä
1/2 tl mustapippuria
1/2 tl suolaa
öljyä

Soosi (tsatsiki)
1/2 kurkkua
2 dl ruokajogurttia (turkkilaista)
1/4 tl suolaa
mustapippuria
muutama valkosipulin kynsi puserrettuna

Ensin kannattaa tehdä soosi tekeytymään jääkaappiin. Kurkku raastetaan (hienolla terällä), ja ylimääräinen neste valutetaan raasteesta pois. Raasteen voi tarvittaessa jättää valumaan talouspaperin päälle niin että ripottelee sen päälle hieman suolaa.

Meiltä oli turkkilainen jogurtti lähes loppunut ja jouduin turvautumaan maustamattomaan perusjogurttiin, minkä takia lopulta valutin suodatinpaperin läpi liian löysäksi jäänyttä soosia. Toimii näinkin.

Sitten piffien kimppuun! Porkkanat kuoritaan ja raastetaan, sipuli silputaan pieneksi, kesäkurpitsa raastetaan. Kannattaa käyttää karkeaa terää, jotta pihveistä ei tule liian lötköjä. Myös Emmental raastetaan karkeasti, raasteet yhdistetään. Munat ja vehnäjauhot vatkataan keskenään, lisätään mausteet seokseen. Muna-mauste-vehnäjauhot lisätään raasteisiin. Sekoitetaan. Paistetaan öljyllä mukavanruskeita pihvejä, muutama minuutti molemmilta puolilta. Käytin teflon-pannua, sellaista ihan tavallista, mutta varmastikin ohukaispannu olisi tähän paras!

Kannattaa muotoilla piffit tarpeeksi ohuiksi, etteivät hajoa niin helpolla. Pannu saa olla melko lämmin, niin että pinta ruskistuu, muttei kuitenkaan kärtsää. Meidän hella vaati alussa nelosen, jopa viitosen, mutta pannun lämmittyä kunnolla 2-3 riittivät.

Pihvit ovat tekemistäni kasvisruoista suosikkini. Tosin Emmentalin maku on niissä aika läpitunkeva. Ehkä voisin kokeilla ensi kerralla jotain muuta juustoa?

Rakas liikuntapäiväkirja: Kevättä!

Pienoinen kevätinnostus on kohdallani totta! Olen tanssinut uudella riemulla viime viikot useamman kerran viikossa, ja eilen kävin kauden ensimmäisellä hölkällä. Sekin maistui! Nyt vain täytyisi hankkia paremmat juoksukengät, sillä en usko koko kautta selvittäväni pelkissä FeelMaxeissani, niin hyvät kuin ne ovatkin. Jalkapohjani ovat nimittäin jo tanssituntien jäljiltä todella rasittuneet. Hiukan tarttisi olla joustoa vaimentamassa tärähdyksiä...

Sopivasti sunnuntain Hesarin välissä pilkotti juoksumainos. Aamupalapöytää somistivat myös sinne jääneet lenkkipaita ja sykemittari. On se nyt niin liikuntaa se elämä! Lyyli halusi syödä oman pöytänsä ääressä; äiti taisi olla liian levittäytynyt...

Olen ehtinyt liikkua luontevasti nelisen tuntia viikossa, mikä on tavoitteeni. Ennen tuntui, että sellaisen liikuntamäärän eteen piti todella suunnitella iltansa, mutta nyt kun olen jättänyt netissä roikkumista vähemmälle, liikkumaan ehtii vähemmällä suunnittelulla. Helpotuksen asiaan suo tietysti Lyylin hoitorinki sekä tanssisalin sijaitseminen kolmen minuutin matkan päässä. Ensi syksynä tilanne on toinen: tanssit täytyy sijoittaa "omille" viikoilleni ja Lyylin kanssa vietettävinä viikkoina harrastaa kotijumppaa, hyötyliikuntaa sekä saada toisinaan joku tuttu vahtimaan juoksulenkin ajaksi. Ehkä alan sitten juosta työmatkoja osittain!

Mutta mitäpä sitä nyt vielä suunnittelemaan: nyt tanssin kahdesti viikossa mm. iki-ihanaa reggaetonia aidon latino-open johdolla ja odotan kevään etenemistä. Muutto on suunniteltu toteutettavan neljän viikon päästä, ja silloin saan kaivaa varastoistani iPodin ja tahdittaa siitä edespäin lenkkejäni musiikilla tai äänikirjoilla. Jee!

Viime viikkojen kuntoilut ovat näyttäneet seuraavilta:

Vko 11: MA aerobic 40 min, zumba 40 min. TI reggaeton 1 h. PE astangajooga 15 min., venyttely 30 min. SU jumppa 15 min.

Vko 12: MA aerobic 40 min, zumba 35 min. TI reggaeton 1 h. KE kävely 1 h. TO soca ja reggaeton 1 h. LA kävely 30 min.

Vko 13: MA reggaeton 1 h. TI reggaeton 1 h. KE kotona reggaetonia 40 min, jumppaa 10 min. LA kävely 10 min, lenkkeily 40 min.

Viikon terveystuote: tyrnimehu. Alla sunnuntain asuntoilmoitukset... Mikäs niitä seuraillessa, kun ei ole enää pakko juosta asuntonäytöissä!