perjantai 30. maaliskuuta 2018

Kevätlukemistoa

Narsissimme kuihtuivat ennenaikaisesti, eikä uusista rairuohoista itänyt kuin osa, ja eräänä yönä ne vähätkin itäneet korret olivat laonneet veden puutteesta johtuen. Niinpä ostin krookuksia tilalle. Ne veivätkin heti sydämeni. Tänä vuonna ei tulppaaneita tarvita pääsiäistä värittämään.

Eräänlaista väriä elämään tuo myös flunssa, joka iski meikäläiseen eilen, juuri sopivasti kuusi päivää ennen laskettua aikaa. Toivottavasti tässä vielä ehtii terveeksi ennen synnytyslaitokselle lähtemistä. Niinpä ainakin pitkäperjantaini menee sängyn pohjalla. Olen jo valmiiksi tylsistynyt, mutta ehkäpä Elena Ferrante vie mukanaan. Optimistisesti kirjoja on luettavaksi muitakin. Neljää en ehkä ennen vauvaa ehdi, mutta nuo kaikki on kuitenkin tarkoitus kevään aikana selvittää. :) 

Olohuoneen seinät ovat edelleen tyhjät, puolentoista vuoden asumisen jälkeen. Ehkä ne sellaisiksi jäävätkin: helpompi myydä rei'ittämättömiä pintoja. ;) Vähän orvon näköistä kuitenkin...

2 kommenttia:

  1. Mitä kuuluu?? Kerropas kuulumisia!

    VastaaPoista
  2. Kiitos huhuiluista, jotka huomasin tänään 22. marraskuuta! En ole ehtinyt tänne, ja kuten äsken kirjoittelinkin, lopetan tämän blogin. Ei riitä aika, eikä motivaatio, vaikka vähän haikeutta kuulen nyt äänessäni asian julkilausuttuani. Kiitos seuraamisesta! Vauvan kanssa on kaikki nyt hyvin, hän on vienyt sydämeni! Sellaista suurta äidinrakkautta, jota en uskonut enää kokevani, on sydämeni nyt täynnä.

    VastaaPoista