Tänään täällä tuokion turisemassa

Niinpä se kolme viikkoa vierähti blogistaniatta. Oikein odotan paluuretkeäni Karkkipäivään, Buttermilk Bisquitsiin ja Pupulandiaan ja ennen kaikkea toiselle remonttimaata kuvaavalle eli Kaikki mitä rakastin -blogin tontille. Mutta ensin pari sanaa hermostuksen päätyttyä (?).

Onpas olleet viikot. Kaiket illat puolilleöin valvoen: poraten, siivoten, järjestäen. Mitä se muutto nyt tuokaan tullessaan. Ei muuten mitään liiallista, mutta pitääkö ihmisen olla perfektionisti? Kyllä siitä sellaiset vinon hyllyn kohtaukset saa, että ei nuku, pohtii vain, miten korjaisi asian ja lopulta korjaa niin, että asiat ovat entistä huonommin: vinoksi jää ja kaiken lisäksi huonoon kohtaan. Mutta enempää ei auta tällä erää korjata, koska silloin menee koko seinän maalaamiseksi. Nyt selvisin pelkällä pikkupaklauksella. Alla kuva vaiheesta kaksi: hylly vinossa, mutta hyvässä paikassa. Nyt se on siis pari senttiä korkeammalla (mikä varmaan tuntuu ihan sopivalta ei-niin-perfektionistista ja minustakin varmaan pian, kun silmä vaan tottuu, siis myös siihen pikkuvinouteen...). 

Sitten positiivisiin. Koti on juuri sitä mitä haluan: valoisa, siisti, kauniskin, käytännöllinen, viihtyisä ja toimiva, lisäksi sijainti on sopiva ja näkymät ikkunasta mukavat: vehreyttä, valoja ja kotikoivussa linnunpesä. Ja kaikki tänne mahtuu, mitä tarvitsen. Eniten olen riemuissani värien harmoniasta: keittiö on kuin toffeekarkki beigen, ruskeiden ja harmaiden sävyineen; eteisen syvä punaisenruskea ovi ja 50-luvun harmaa, osin kuparinen lamppu muodostavat kehyksen vaaleille eteiskalusteille. Odotan tosin vielä vihersävyistä räsymattoa sinne saapuvaksi. 

Kylpyhuone on toinen karkki: välillä värikkäitä pyyhkeitä harmaansävyisten kaakeleiden kontrastiksi, välillä aion sortua sinisyyteen mahtavien Missonin pyyhkeiden muodossa. Huoneessa taas on pieniä huomiovärikohtia ja harmaata, kuten ennenkin. Täällä minua hymyilyttävät eniten iso ikkuna, kaunis lattia, rekki täynnä tarpeellisuutta ja sopivuutta, laukkutaulu ja valkoisten massiivisten huonekalujeni komppi. Kirjahylly tosin ei kuulu joukkoon, mutta se asustaakin eri seinää. Uusin hankintani, Huuto.netistä löydetyt 60-luvun pikkupöytä ja matalat pinnatuolit odottavat loman alkamista ja maalikäsittelyä. Eilen jo intouduin puuliimailemaan. 

Hyvin pitkällä siis ollaan. Mahdollisuuksien mukaan sorrun vielä muutamiin muunteluihin, mutta jos tyydyn elämään talouspaperitta sekä saan jonkun kiinnittämään palohälyttimen kirjahyllyn nurkalta kattoon, voin todeta, että valmista tuli. (No, jossain vaiheessa tarvitsen ne sälekaihtimet, jos haluan nukkua.) Ja sellainenhan minä olen, että sitten ei kymmeneen vuoteen muuteta mitään. Mitä nyt seiniä vähän maalaillaan. 

Että parasta ottaa ilo irti nyt ja kuvata kaikki. Sitten siirrytään Lyylin vierelläkin taas niihin tuttuihin juttuihin eli kuntoilemaan ja tarkastelemaan kirpputorien saldoja. ;) 

Hassua muuten, että tuntuu kuin olisin asunut täällä jo ikuisuuden, vaikka vasta kaksi viikkoa tuli täyteen. Olo on kohtalaisen hyvä, vaikka täytyy myöntää, että allergioitta en ole selvinnyt. Syyt lienevät kuitenkin keväässä, uusissa materiaaleissa, stressissä ja ilmassa olevissa jämissä. Niistä nyt ei varmaan kannata huolestua, vaan ennemminkin omasta jaksamisestaan. Hysteerisia raivokohtauksia, parkumista, huimaamista ja huonoa oloa on riittänyt.

Joten nyt aion kerrankin mennä ennen puolta yötä unille, ja uskonpa jatkavani blogihiljaisuuttakin vielä tovin, kunnes kevään puserrus on ohi. Muuten saatatte kärsiä tällaisesta oudosta juttelusta; kesällä taas on aikaa enemmän analysoitua. ;)

Ihania toukokuun hetkiä teille! Älkää te tehkö niin hätäisesti kuin minä teen, vaan nauttikaa. Minäkin taas pian!

oriental, teitä onnisti!

Huiman suosion saanut arvonta on suoritettu. Voittajaksi selviytyi nimimerkki oriental. Henkilö nimimerkin takana on tuttu, kuten kaikki osallistujat taisivat olla, joten palkinto toimitetaan Teille ensi viikonloppuna. ;)

Hassua muuten, että olin alkujen aluksi ajatellut tätä palkintovoittoa juuri nyt voittaneelle lahjaksi. Ympäri mennään, yhteen tullaan. Mutta tulipa saatua arvokasta tietoa blogini suosikkijutuista. En olisi kyllä uskonut, että minulle kyllä sangen tärkeät liikuntahöpinäni kauheasti kiinnostaisivat ketään muuta, ja hyvin iloinen olen myös ruokajuttujeni uppoamisesta, sillä tunnetusti en ole ollut ruokaihminen kuin syömisen suhteen, mutta nyt minuun on – ainakin satunnaisesti – ollut hiipimässä myös ruoanlaittoinnostus.

Näillä jatketaan sekä tietysti Lyylin sutkautuksilla. Eilen hän viimeksi pohti syvällisiä: "Millainenhan ääni minun serkulleni tulee, kun hän on aikuinen. Minua ihan jännittää tämä."

Kinder-munista kuoriutuneet Barbababat ja Lyylin niille askartelema koti. Syömme nykyään lauantaisin yhdet Kinderit neidin tanssitunnin jälkitunnelmissa. On käynyt tuuri, eikä ole tullut yhtään tuplabarbaa!

Nyt hyvää yötä ja huomenta. Siirryn vappulomalta pikkuhiljaa loppukevään viimeistä rutistusta vetämään. Kuukausi koulua, viimeiset kokeet, arvioinnit, juhlat ja järjestelyt odottavat muissa maailmoissa viipynyttä elämänmatkaajaa. Muutto on hyvin onnellisesti takana, tavarat jo purettu ja järjestetty, edessä tapaamiset niin rekinvalmistajan, sähkömiehen kuin teknisen isännöitsijän kanssa vielä edessä ja miljoona sisustusideaa toteuttamista (siis rahan kertymistä) vaille valmiina. 

Palataan viikon tai parin päästä, nyt aion pitää pakon eli työ- ja asuntokiireiden sekä muutamien kemujen edessä ihan oikean blogitauon!

Luonnonkosmetiikkaa ja -kosmetiikasta

Ihan ensin täytyy mainita, että yhdyssanojen yhdistäminen otsikon kaltaisella tavalla on useimmille oppilailleni hyvin vaikeaa, ja mikä kinkkisintä, en ole keksinyt asian opettamiseen kovin konkreettista keinoa, kuten tällä viikolla lauseenjäsennykseen. (Lause on kuin ryhmä ja lauseenjäsenet sen jäseniä. Kukin ryhmäni oppilas voi esim. esittää yhtä jäsentä.)

Toiseen aiheeseen: Tämä postaus sisältää tiedon arvonnasta. Nimittäin ostamani Laveran My Age Intensive -silmänympärysvoide kera muutaman samanmerkkisen käsivoiteen tahtovat hellivämpään kotiin. Täällä niille kerrottiin, että ne tuoksuvat pahalle. (Ja kyllä, tyhmyyksissäni tilasin ne netistä, en käynyt kaupassa haistelemassa. Syy: Missä Laveraa oikein myydään? Ei mitään hajua.)

Kolmas aihe lyhyesti: Siis olisi pitänyt arvata, että luonnonkosmetiikka ei sovellu meikäläiselle. Kammoksun kaikkia turhia tuoksuja ja etenkin sellaisia, jotka ovat jotenkin hirveän heinämäisiä. Voiteen koostumus vaikutti aivan mainiolta, joten uskon tuotteen olevan maineensa veroinen. :) Samoin lisänä seuraavien voiteiden, jotka sain itsekin kaupanpäällisinä. (Laveran kivipuuterin ajattelin pitää, ja tuomita vasta, jos huomaan sen aiheuttavan esimerkiksi ylimääräistä silmien vuotamista tuoksuilullaan.)

Siispä: Kerro, mitä haluaisit lukea blogistani ja mainitse, mikä tämän vuoden jutuista on ollut kaikkein kivoin. Perustellakin saa! Liitä mukaan s-postiosoitteesi nimimerkin lisäksi. Suljetun lippuarvonnan suorittaa perinteisesti Lyyli vapunpäivänä 1.5. klo 15. Vastausaika loppuu siis silloin. Voittajalle ilmoitetaan s-postitse.

Nyt sitten pitäisi vain löytää tuoksutonta luonnonkosmetiikkaa, jotta minäkin pääsisin toteuttamaan ekologista meikkailuhaavettani. Tosin tämänkin episodin jälkeen muutuin entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että minulle sopii nimenomaan Clinique. Esimerkiksi merkin silmänympärysvoide, jota sain muiden meikkiostosten päällisenä taannoin, ei aiheuta minulle mitään harmia, joten luulenpa siinä olevan seuraavan meikkiostokseni. Mutta nyt taidan pitää kokeiluissani taukoa. Synttärilahjaksi olen luvannut itselleni uusia luomivärejä vanhojen vedellessä viimeisiään, mutta siihen asti meikit jääkööt elämäni sivuseikaksi. ;)

Muutan muuten lauantaina kamppeeni varastosta uuteen asuntooni, joten tässäpä tämän muutenkin hyppelehtivän postaukseni neljäs aihe! Muutto saattaa aiheuttaa muutamien päivien, ellei jopa viikkojen blogitauon. Kenties. Joka tapauksessa seuraavat postaukset tulevat mitä todennäköisimmin käsittelemään uuden asunnon ulkomuotoa, sisustusta ja pölyntäytteisiä purkamisen ja ommöbleeraamisen hetkiä. Pieni paniikki tässä on päällä kaiken ehtimisen, jaksamisen, kustannusten paisumisen ja sen sellaisen suhteen. Siis ihan normaali muuttajan olotila! :)

Mutta nyt, hopihopi, osallistumaan arvontaan! 

Aihe viisi: Lyylin käsitys "luonnon"kosmetiikasta: Tussia kynteen, kun äiti ei suostu lakkaamaan sormien kynsiä. Kiinnijäämisen nopeus: 20 sekuntia. Kannattiko jäädä hipihiljaa istumaan työpöydän ääreen käsiä syliinsä piilotellen? Lähti onneksi pesien helposti pois. Taisi sittenkin olla luonnonmukaista tussia!

Käsveska kakkonen

Niin siinä kävi, että ykkönen otti ja hajosi. Lopullisesti. Kaksi kertaa sitä käytiin Stockalla korjauttamassa tai vaihtamassa aiemminkin, mutta tämänkertainen metallikiinnikkeen murtuminen puolentoista vuoden käytön jälkeen oikeutti palauttamiseen. 

Lunastin sitten pienellä lisärahalla uuden. Muuten ihanan tosimusta ja napakka, mutta A-nelosta tuonne ei mahdu. Niinpä on tästä lähtien tehtävä paperityöt töissä. Mutta ei kai se haittaa. Useimmiten sitä tuntuu kantavan papereita ja kirjoja edestakaisin aivan turhaan. Tokkopa siirtyvät edes laukusta illan ajaksi pois...

Täytyy kyllä myöntää, että Stockmann on aina Stockmann. Sain todella hyvää palvelua, vaikka mielessäni jo pelkäsin, että ohjaavat minut kiltisti suoraan erikoislaukkukorjaamoon. Olihan laukun ostamisesta kulunut jonkin verran aikaa. Toisaalta merkkilaukun kyllä tulee kestää, oli se ostettu mistä tahansa, joten kaipa laukkukauppa kuin laukkukauppa tämän olisi reklamaationa ottanut. Stockmannissa asia vain hoitui niin näppärästi, että edes kuittia ei tarvittu, sillä ostotiedot löytyivät kanta-asiakaskortillani. 

Uuden käsveskani merkki on Okay's ja kaikeksi ilokseni se on suomalaista – ja vieläpä satakuntalaista – käsityötä! Muut merkin tarjolla olleet mallit olivat ehkä aavistuksen vanhemmille suunnattuja, mutta tässä minua puhutteli persoonallinen, nuorekkaampi lukko ja laukun napakkuus. Enää ei tarvitse kaivaa laukunpohjille uponneita nenäliinoja, kyniä, paperilappuja. Nyt niille on enemmän lokeroita, eikä laukku ole laisinkaan niin upottavan pussimainen kuin edellinen.

Minulle peruslaukussa ovat tärkeitä helppo avautuminen sekä olallakannettavuus. Tässä toteutuvat molemmat. Olen oikein tyytyväinen. Kunhan nyt vain sopeudun siihen, etten voi kantaa yhdeksäskymmenesyhdeksäsosaa  omaisuudestani mukanani, vaan on tyydyttävä siihen sadasosaan.

Mukana kulkee muuten tällä hetkellä Harry Potterin ykkösosa! (En siis ole ihan niin keskiluokkaistunut ja/tai -ikäistynyt kuin kassiostokseni ehkä antaisi osviittaa.) Potteriin olen osin koukuttunut, osin kaipaan lukiessani Narnian syvää tunnelmaa, jota en Potterista vielä ole löytänyt. Vai olenkohan nyt vain liian kriittinen aikuislukija? 

Joka tapauksessa luen mielelläni ykkösosan loppuun ja pohdin vasta sitten, haluanko jatkaa sarjan lukemista vai en. Aika paljonhan siinä on sivuja käänneltäväksi, jos ei innostu. Tosin ihan yleissivityksen vuoksi kirjaan tartuin; pakkohan sitä on tietää, mitä on huispaus ja keitä kaikkia sinne Rohelikkojen tupaan kuuluu. ;) Ehkä samalla tiedonjanolla kahlaan koko helppolukuisen mielikuvitusmaailman läpi.

Halvat huvit

Tämä on se postaus, joka koskee kosmetiikkaa. Uusin uppoamiseni liittyy siis meikkien maailmaan, kuten maanantaina mainitsin. 

Sain muuten eilenkin kehuja viidennen luokan vasta meikkaamisen aloittaneilta tytöiltä. Onks kivaa olla idoli? – No on! 

Mutta ei se halpaa ole. Siksipä luotan myös halpiksiini, jotka olen joko itse tai toisen käden tiedon kautta ottanut tänne ilosanomaksi. Halpa ei tosiaankaan ole aina huonoa, mutta senhän me kaikki naistenlehtien ystävät jo tiedämmekin. (Eihän ole naistenlehden vuosikertaa, jossa ei olisi meikkivertailua halpis vastaan luksus. Viimeisimmän luin tänään helmikuun Oliviasta.)

Kolme tämän kerran hyvää halpaa ovat seuraavat:

1. Great lash -ripsiväri. Sisareni suosittelema kymmenen euron tuote. Tämän tunnistaa pelkästä huomioväristä, ei tarvitse muistaa edes merkkiä. (Enkä ostaessani muistanutkaan, eikä kiinnostanut, mutta tiedonjanoisille: May be it's Maybelline.) Ei allergisoi ainakaan meikäläisen silmiä, pysyy, ei kokkaroidu kuten Lumenen huomattavan paljon kalliimpi samankaltainen markettituote. Tykkään! (Ja ulkonäkökin on piristävä!)

2. Baby oil, merkki olkoon nyt vaikka tämä Natusan hajuttomuutensa ansiosta. Olen käyttänyt välillä muitakin merkkejä, tuoksuilla ja ilman, ja kädet tykkäävät. Joka ilta öljykerros juuri ennen nukkumaanmenoa. Tepsii, tosin sen jälkeen kaikki, mihin kosket on rasvaista. Nimimerkki kämmenenjälkiä kuin taideteoksia lakanassa.  – En muista, mitä maksaa, mutta ei varmaan viittä euroa enempää. Löytyy ihan supermarketeista.

 3. Karkkipäivän suosittelema seitsemän euron puhdistusvaahto Kicksistä. On mulla vielä kokeilussa, mutta nautin kyllä jo parin päivän käyttökokemuksella sen öljymäisestä olemuksesta. Silmämeikin poistoon ei minulla ihan ideaali, joten luulenpa, että tämä siirtyy käytössäni niihin vähemmän meikattuihin päiviin. Jos rakastat vaahtoja, kokeile! Hyvää ja edullista vaahtoa on nimittäin mielestäni vaikea löytää. (En on vastaus kysymykseen, että käytänkö erillistä silmämeikinpuhdistusainetta. Pitäisi varmaan löytää sellainen – halpis.)

Loput halpikseni majailevat aitiopaikalla vessan kaapin ylähyllyllä. Kun säästää puhdistus- ja hiustenhoitotuotteissa, voi nyt aikuisemmaksi tultuaan satsata paremmin pysyviin luomiväreihin, laadukkaisiin pohjustustuotteisiin sekä kunnollisiin kynsilakkoihin. Tällaista on minun kosmetiikkapolitiikkani. Olette varmaan tunnistaneet halpislinjani: Lumenesta Lemon Juice & Glycerinen kautta tänne Erisan-osastolle. 

Ensi kerralla on luksuksen vuoro, lupaan.

Kevätjuhla lähestyy, vaikka kevät näyttää jääneen nukkumaan

Suunnittelen jo kevätjuhla-asua. Ihan niinkuin ei olisi muuta tekemistä. Remonttihan on ollut melkein loppusuorilla jo viikkoja: olen ravannut asunnossa, ostoksilla, mallailemassa, kaiken muun kiireellisyyden keskellä. Ja kevätjuhlaan on sellaiset kuusi viikkoa. Kiirehän tässä ihan selkeästi tulee.

Tietenkin sellaiseen viikkoon, jolloin muutenkin käy jo ihan ylikierroksilla, sattuu sellainen ylimääräisyys, että oikeastaan ainoa järkevä Veikon luona majaileva laukku hajoaa, ja tulee ihan pakottava tarve korjauttaa laukku heti! (No, lopulta käy niin, että harminkappale reklamoidaan liikkeeseen takaisin, sillä laatulaukussa pitää olla sen verran laatua, että hihnan metalli kestää kantamista edes muutaman vuoden...)

Ja tietenkin käy myös niin, että pää pimahtaa siinä suhteessa, että kaiken ylimenevän ajan haluaakin käyttää lehtien lukemisen, nukkumisen tai muun rauhoittumisen sijaan siihen, että suuntaa Hulluille päiville etsimään tytölle kenkiä (ja itselle uutta laukkua, mutta siitä lisää myöhemmin.) Tai lakkaa kaiket illat kynsiä, katselee kaikki mahdolliset tosi-tv-ohjelmat yömyöhään ja ihmettelee, miksi silmiä särkee iltapäivällä omituisesti, vaikka on herännyt ihan normaalisti kuudelta.

En minä ihan normaali taida olla, mutta on se vaan hyvä. Eikös? (Tosin valvominen taitaa olla nukkumista normitetumpaa, ja olihan siellä Hullareilla muutama muukin!) Sen verran fiksu päätin kuitenkin olla, että kevätjuhlissa pärjään niillä asusteilla, jotka minulla on viimevuotisen syntymäpäivälahjaksi saamani polka dot -mekon kanssa yhdistää. 

Kun lopulta aloin luoda vaihtoehtoisia asustemalleja, punaiset ballerinat vaihtuivat pinkkeihin korkokenkiin, musta-punaiset korvakorut kultaisiin korvarenkaisiin, peruspunainen huulipuna liilaan ja kynsilakka samoin. Kaikki olemassaolevia tuotteita! Ja lähes kaikki, joita alunperin ajattelin tarvitsevani, olemassaolemattomia. 

Ehkä ensi vuonna voi sitten päivittää samaa mekkoa, mutta nyt yritetään selvitä näin. Sopisko yhteen? 

Passar de för varandra? Vad säger ni? Jag hoppas så för att kunna undvika några ekstra shopping kvällar. Jag är ju helt otrolig vad gäller shopping. Det tar en och en halv timme medan jag har bränt flera hundra spänn – även om jag försökt spara, shoppa endast det som behövs. 

Ja, men jag har nog lyckas att inte shoppa nya kläder. Eller kanske är det så att jag blivit så entusiastisk över sminkprodukter, att kläderpynt känns lite gammaldags. Mina kläderdagar är kanske förbi, för gott.

Eller är det en fråga om beslutsamheten: om jag eksplisit bestämmer något, följer jag noggrant mina egna, ofta strikta regler. Kanske. Vänta inför kommande jul! Vilka typ av kläder skaffar jag då, när det blir "möjligt" igen? 

De visa säger att när man skaffat bostadslån, slutar man shoppa. Man glömmer sina vilda dagar med alltid växlande häftiga (second hand) modekläder, (billiga nations)kvällar ute, kanske hoppar över även några (självarrangerade) utlandsresor. Man blir en vanlig (nästan medelålders) inomhusperson, som drömmer om nya gardiner och ommöblering, och då yttrycker man sin mogenhet, sitt nya vuxenliv genom att beställa Avotakka eller Koti ja Keittiö. Man vet om finska design mer än man visste om utbildningsvägar för tio år tidigare eller även mer än om något så väsentligt som sin egna yrkesinriknings svåra frågor. Svåra eller de lite lättare, tuffa frågor. 

Man bryr sig mindre, för att man ser det väsentliga, och flera år efter universitets sista år, blir det så att man inte är så inne i det innehållet, förstås. Det har blivit mer liv, mindre bokstavliga tankar omkring en. Och detta betyder ofta att det känns att man saknas något djupligt, att man blivit andligt lat och snål. Denna tomhet fyller man med, vad annat än, småshopping. Om inte kläder, blir det hemprylar. Är det inte helt naturligt bara? Så länge som det är möjligt, så länge pengarna räcker. Bostadslånet tar sitt, men så skulle hyran ta lika bra. (Och man får in så mycker mer i alla fall än tidigare!)

Shopping kanske aldrig dör helt och hållet. (Tyvärr och till ens lycka.) Men för idag räckte det att hitta en väska och ett par skor för tjejen. Inga röda skor för mig i år!

Uudenlainen aamiainen ja tositarinoita meikkaamisesta

Marjoja tulee syötyä ihan liian vähän. Viime viikkoina olen kuitenkin säännöllisesti tsempannut kaupan valmismarjapusseja pakkasesta jääkaappiin. Puolen vuorokauden sulattelun jälkeen puolesta pussillisesta kokoaa rahkan ja vaikkapa appelsiinin kanssa maittavan ja terveellisen aamupalan. Maistuis ehkä sullekin?

Järkevämpää juteltavaa saapuu blogiini loppuviikolla, sillä olen Karkkipäivän inspiroimana hullaantunut meikeistä ja tehnyt muutamia meikkikokeiluja. Kynnetkin on pitkästä aikaa lakattu, ja uusia lakkoja on tilauslistalla. Eipä ihme, että aikuisiällä meikeistä ensimmäistä kertaa kunnolla hullaantuneen opettajan oppilaiden kommentit ovat hauskaa kuultavaa:

Nelosten tunnilla:
Kaksi tyttöoppilasta: Hihihihi, sä oot alkanut meikata!
Ope: Häh, ainahan mä meikkaan.
Tyttöoppilaat: Sä oot ihan varmaan ihastunut! 

(Spekulointia siitä, kehen koulun miespuoliseen opettajaan. Spekulointi päättyy, kun kerron, että suurin osa on naimisissa ja/tai minua vuosia tai jopa kymmeniä vuosia vanhempia. Keskustelu jatkuu spekulointina eri opettajien i'istä. Lopulta oppilaat päätyvät siihen, että eräs suunnilleen ikäiseni opettaja on ihan varmaan 21-vuotias. Jään tyytyväisenä myhäilemään. Varmaan he luulevat minuakin nuoremmaksi, sillä perinteisesti lasten mielestä neljänkymmenen ikävuoden jälkeen koittaa kuolema.)

Vitosten kanssa syömässä:
Poikaoppilas, ohimennen: Ekaa kertaa meikannu?
Tyttöoppilas: Onks sul tekokynnet?
Toinen poikaoppilas: ?? (Ei tiedä mistä puhutaan.)

Lapset kyllä huomaavat aina kaikki muutokset ja uskaltavat ottaa ne esille. Mukana on tietenkin pientä nauramista ja hölmistystä, mutta usein myös aitoa mielenkiintoa. Yhtä nopeasti kuin monet keskustelut alkavat, ne kuitenkin myös laantuvat. Toivottavasti samoin ei käy omalle innostukselleni, joka tällä kertaa sattui osumaan meikkeihin. Olisi sääli olla pääsemättä syvemmälle kaunistumisen saloihin, vaikka en oikein usko löytäväni meikeistä kuin kuvataiteellisen puoleni toteuttamista käytännönläheisessä muodossa. Mutta tarvitseeko muuta niistä löytääkään? 

Ja arvatkaapa vain, millä tavoin houkuttelen neljäsluokan tyttöjä lukemaan tietotekstejä. No tietenkin oikeantyyppisten tekstien avulla! Meikkitekstistä löytää varmaan ihmeen helposti myös adjektiiveja ja verbejä, luulen minä. Pojille sitten jotain ihan muuta. (Mutta mitä? En ole inspiroitunut autoista, rakentelusta, lennokeista, tekniikasta...)