sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Meidän Lumenemme

Vaikken olekaan mikään Lumene-fani, omistan yllättävän paljon kyseisen meikkimerkin tuotteita. No, yllätyskö tuo, sillä kaksi vuotta sitten olin vielä köyhä opiskelija tai vaihtoehtoisesti vieläkin köyhempi äitiyslomalainen. Sen jälkeen olen heivannut pois vain Lumenen poskipunat ja luomivärit, jotka ovat mielestäni turhan rapisevia ja vähäpigmenttisiä, ja huulipunat, jotka kuivasivat huuliani liikaa. Olen tosin huomannut, että huulipuna kuin huulipuna pakkaa olemaan huulilleni haitaksi.

Esittelen tässä kuvin lähes kaikki Lumeneni, mutta poimin tekstiin vain suosikkini. Lopussa vielä Lyylin tyylivinkki. ;)


Ensimmäinen ikilempparini on syväpuhdistava turvenaamio, jota olen käyttänyt vuosia. Ainoa sen miinus on suttaavuus: turvenaamiota löytyy esimerkiksi silmälasieni nenätyynyjen alta,  eikä sitä saa  sieltä rapsuttamallakaan pois. Enpä jaksakaan naamioida itseäni mutaan kuin hyvin harvoin, muutaman  kuukauden välein, juuri käytön hankaluuden tähden. Varsinaista suoraa vaikutustakaan en ole tällä  tuotteella havainnut olevan, mutta se fiilis, kun turve kovettuu iholle, on hauska ja ainakin hetken hoidon jälkeen iho tuntuu raikkaammalta.

Ehdottomasti täysin välttämätön Lumene on rauhoittava kosteusnaamio: sen avulla selviää pakkastalvestakin hyvin vähin ihovaurioin. Yleensä levitän tuotetta kasvoille illalla, enkä pyyhi ohjeen mukaisesti edes ylimääräisiä pois, vaan annan kaiken imeytyä yön aikana kasvoihin. Ihanaa herätä pehmeillä kasvoilla. Mielestäni edes illalla kasvoihin hierottu öljy ei toimi yhtä hyvin kuin tämä tuote.


Lumenen Sensitive Touch Mascara saa hehkutukseni, koska olen todennut sen toimivan aivan yhtä hyvin kuin esimerkiksi Cliniquen mascaran, ellei jopa aavistuksen paremmin. Ripsiväriä käyttäessä on mielestäni tärkeintä vaihtaa se tarpeeksi usein, noin kolmen kuukauden välein, koska väri kuin väri kuivuu ja saa pöpöjä sisäänsä, jolloin kalliskaan tuote ei toimi enää toivotusti. Juuri tämän takia en ole itse viitsinyt satsata mihinkään sen kalliimpaan ripsariin, jos kerran vuodessa kuluu neljä pötkilöä. Yli kolmekymppiä maksavat olisivat tuhluriluonteelleni liikaa, koska en kuitenkaan pystyisi säästämään summaa mistään muusta, kuten vaateshoppailusta. :D


Kaikesta tästä hyvin ylimalkaisesta sepustuksesta huomaa muutaman asian. A: En ole meikkiasiantuntija millään mittakaavalla. B: En ole myöskään jaksanut testata kauheasti läpi mitään tuotekavalkadia, kun asia ei minua juurikaan kiinnosta. Oikeastaan ihmettelen, että lähdin tekemään tällaista postausta, mutta syy siihen on seuraava:


Lyylin ainoa meikki, Lumenen Quick & Chic -kynsilakka, väriltään Matkalla jonnekin, on niin suloinen, samoin kuin hänen kaikki kirkkaanvihreässä Tupperware-rasiassa matkustavat korunsa. Tyttö on kovin kiintynyt näihin ja rakastaa lakattuja varpaankynsiään. Täytyy myöntää, että olen hiukkasen kateellinen hänen meloni-pinneilleen, mutta onneksi en voi sietää kyseisen hedelmän makua. Onnellinen Lyyli, äitinsä ei lainaa häneltä meikkejä tai koruja. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti