maanantai 18. lokakuuta 2010

Psykopaattia metsästämässä

Olimme miehen kanssa leffassa, toista kertaa tänä vuonna. Aikalaista taantuneisuutta, kun sentään entisessä elämässäni kävin leffassa noin kerran kahdessa viikossa, minimissään. Aikansa kutakin, voisi sanoa, enkä ole oikeastaan ehtinyt edes kaivata leffailtoja, mutta nyt alkoi vähän kutisuttaa, kun teattereissa pyörii parikin kiinnostavaa henkilökuvaa  (Prinsessa sekä Mr. Nobody). Pidän nimittäin ehdottomasti eniten henkilödraamasta, kuten tämän illan valintakin osoitti.

Tappaja sisälläni ei ehkä noin päällisin puolin olisi korrektein leffavalinta perheenäidille ja opettajalle, mutta koska olen kovin kiinnostunut ihmisten muotokuvista – etenkin niiden outojen ja omituisten – päädyimme tutustumaan Casey Afflecin huippusuoritukseen ihan tavallisena pikkukaupungin sheriffinä, josta kuoriutuu kylmäverinen tappaja. Leffa toi elävästi mieleeni toisen suhteellisen tuoreen psykopaattikuvauksen, Oscar-voittaja Menetetty maa -elokuvan, jossa psykopaattina taituroi Javier Bardem. 

 Kuva: Kat...

Epäilen, että psykopaatin mielen syvyyksiä on edes elokuvaohjaajan mahdotonta nähdä, mutta pintaraapaisukin riittää näyttämään vähintään sen, kuinka viallinen maailma heidän päähänsä on piirtynyt. Afflecin  psykopaatti oli elokuvan alussa osin epäilevä, katuvakin, tunteita näyttävä olento, mutta elokuvan kuluessa jäykistyi ja turtui, alkoi kuin nauttia uudesta roolistaan tappajana. Bardemin parin vuoden takainen tappaja taas oli kylmempi, suoraviivaisempi ja ehkä toimintasankarimaisempi. Hänestä tulee mieleeni Stieg Larssonin Millenium-trilogian Ronald Niedermann, panssarintorjuntarobotiksikin kutsuttu congenial analgesia -tautia poteva jättiläinen. Afflec suloisen näköisenä nuorena miehenä ei ehkä sopisikaan aivan tällaiseen rooliin, ja osa roolin moniuloitteisuudesta liittyi hänen kaksijakoiseen olemukseensa. Miten tavallinen ja luotettava naapurinpoika muuttuu pedoksi? Vai synnytäänkö sosiopaateiksi?

Vastenmielistä oli elokuvan raaka väkivalta, joka tuntui saavan psykopaatinkin aluksi kyyneliin. Käänsin pääni pois valkokankaalta pahimpien kohtauksien ajaksi, joten mieleni jää onneksi nyt vain askartelemaan poikkeusyksilön elämänvalinnoilla. Miksi teit sen, Afflec? Hän rakasti sinua, ja sinä halusit aluksi kostaa ja ikään kuin sovittaa syntisi, koska petit naistasi hänen, prostituoidun kanssa. Olitko siis sittenkään puhdasverinen psykopaatti, koska olit periaatteessa hyvän puolella, mutta menit solmuun kostosi kanssa?

Lisää pohdintaa Tappaja sisälläni -leffasta mm. Nytissä, Film-o-holicissa ja FilmiFIN:ssä.

Kuva: Kat...

Kat...:n kuvilla ei ole mitään varsinaista tekemistä elokuvan kanssa. Ne ainoastaan kuvittavat tuntojani, leffan synkeyttä ja muistuttavat vanhasta ajasta, johon elokuva sijoittui.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti