sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Luotaamista

Meillä on lukupiiri nimeltään kirjallisuusryhmä Luotaajat. Kirjojen lukeminen ei ole ehkä lempiharrastukseni, mutta niiden luotaaminen yksi rakkaimpia kulttuuripuuhiani. Sosiaalista ja sivistävää, jotenkin täydellisen pysäyttävää, jopa zeniläistä. Jotenkin yhdistän luotaamisen uuteen liikuntalajiini, vielä melko pinnallisesti löytämääni astangajoogaan.

Tänään tapasimme Katriinan kirjan parissa. Esikoiskirjailija oli tietenkin paikalla kertomassa romaaninsa taustasta ja avaamassa meille ajatuksiaan, joita liitti luomiinsa hahmoihin ja heidän kehitystarinoihinsa. Keskustelua olisi voinut jatkaa vaikka myöhään yöhön, mutta valitettavasti aika loppui kesken, kun Lyyli kävi yöpuulle ja isäntä ja emäntä korjaamaan astioita pöydästä. Edelleen pari tuntia lukupiirin loppumisen jälkeen tuntuu kuitenkin siltä, kuin maanantai olisi jossain hyvin kaukana tulevaisuudessa.

Luotaajat on siitä ihana ryhmä, että koska emme ole (ainakaan kaikki) sukua toisillemme tai muutenkaan toistemme parhaita kavereita, keskustelut ovat joskus hyvin erityisiä: eksymme harvemmin niille reiteille, joille hyvien ystävien kanssa eksytään eli arkipäiväisyyksiin ja käytännön asioihin. Tällaisetkin keskustelut ovat toki tärkeitä, elintärkeitä, mutta joskus on hyvin puhdistavaa puhua intellektuellimmin, jopa pinnistellä keskustellessaan. Ja kyllähän luodattaessa kirjallisuutta havainnoidaan myös omaa elämää ja ihan sitä kaikkein arkisinta menoa – kirjallisuuden, sen herättämien havaintojen ja ajatusten läpi.

En myöskään väitä, etteikö syvällisiin keskusteluihin ajauduta myös parhaiden ystävien kanssa. Joskus siinäkin voi olla taustalla joku yhteinen kirjallinen tai kulttuurinen kokemus. Ehkä ystäväni, kaverini, luet seuraavaksi jonkun syksyn lukulistani kirjoista, joko sattumalta tai tarkoituksella?

Ajattelin viimeistään joululomalla kahlata läpi seuraavan pinon:


















Pauli Kohelo: Ohessa tilinumeroni
Italo Calvino: Koko kosmokomiikka
Joni Pyysalo: Parittelun jälkeinen selkeys
Tommy Wieringa: Joe Speedboat
Kari Hotakainen: Ihmisen osa

Vinkit näiden kirjojen hyvyydestä löysin INAhduksesta, jonka kevyt vinkahtelu sopii minunkaltaiselleni nytkähtelevälle, lyhyttempoista elämää viettävälle periaatteessa kirjoista pitävälle, mutta käytännössä niiden tärkeyttä uhmaavalle henkilölle. Pelottaakin hiukan tuo Calvino, josko saatan saattaa sen loppuun, kun en edellisestä Calvinosta, Paronista puussa, saanut kunnolla otetta, ehkäpä juuri keskittymiskyvyn puutteesta johtuen. Hmmm. 

Pinon haaste on kuitenkin otettu vastaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti