perjantai 30. heinäkuuta 2010

Kesän ruokatilitys

Kesän herkuista voisi tehdä pitkän listan, sillä rakastan listaamista. Aion kuitenkin tällä erää todeta lyhykäisesti, että lähinnä mieleeni ovat jääneet lukuisat grillaamistuokiot, joista ei aina selvitty riidoittakaan. Makkaraa, perunaa, vartaita ja - vielä kerran vartaita on tullut käänneltyä kylmenevien hiilien päällä. Tähän kohtaan totean ystäväni M:n serkun, sähkögrilliserkuksi nimeämämme nyt jo aikuisen miehen lapsuudenaikaisen haaveen ja toiveen, sähkögrillin, olevan varsin kätevä laite. - Olkoonkin, että noin 12-vuotiaalle pojalle sähkögrillin toivominen syntymäpäivälahjaksi voi olla aika - hmmm, sanoisinko "erikoinen tapaus".

Uusia tuttavuuksia tai harvemmin ennen grillauksen kohteeksi joutuneita herkkuja tänä kesänä olivat ananas, tomaatti ja vesimeloni, jota en voi sietää sen paremmin tuoreena kuin grillissä pöhöttyneenäkään. Mutta aivan ylivertainen oli herkku, johon oli yhdistelty näitä ja muita hedelmiä (no, tomaatti pois lukien, vaikka sekin taitaa todellisuudessa kuulua hedelmien sukuun). Banaania, ananasta, omenaa ja sitä vesimelonia. Kuvasta havaitsette, että ruokarajoitteiselle Sylville on tehty oma versionsa, jossa ei punaista näy:




Toinen kesästä mieleenjäänyt ruokaelämys oli lampaankielileivät, joita mieheni teki Lyylin 2-vuotissynttäreille. - Meillähän siis minä en kokkaa, vaan mieheni. Jos mieheni ei kokkaa, kaupan täti laittaa jotain suuhunpantavaa. ;) Hän ei olisi millään halunnut kertoa vieraille, mitä leipien päältä löytyi, mutta minä taisin paljastaa yllätyksen. Monen kohdalla paljastus tuli kuitenkin liian myöhään. Tosin mitäpä kielen syömisessä on hullua? Ihan tavalliselta lihalta se maistui, kunhan oli perusteellisesti keitetty, maustettu ja kuorittu. Tähän voisi tietenkin huomauttaa, että ihan tavalliselta hedelmältä se vesimelonikin maistuu...





Mielestäni parhaita herkkuja ovat yleensä yksinkertaiset, selkeänmakuiset ruoat, mutta pidän kyllä salaattisekoituksista ja keitoistakin. Kuuma kesä ja kylmät ruoat ovat yleensä hyvä yhdistelmä; oikeastaan harvinaisen vähän on tullut tänä kesänä jaksettua vääntää salaattia. Koska olen viettänyt tämän viikon omaa lomaa Lyylittä (ja miehettä), olen voimaantunut sen verran, että olen jaksanut pilkkoa perusruokasalaatin itselleni jopa parina päivänä: retiisiä, kurkkua, tomaattia, kik-herneitä, porkkanaa, parsakaalia - lähes kaikki kotimaista. Paha vaan, että eräänä kuumana päivänä olin vääntänyt jääkaapin liian kylmälle, ja kaikki salaattiainekset jäätyivät. 

Sanovat muuten, että kuumalla ilmalla kuuman syöminen ja juominen tekevät terää, koska ne nostavat ainakin hetkellisesti ruumiin lämpötilaa, jolloin lämpötilaero ilman ja oman kropan välillä tasottuu. Ihmettelen vaan, että koska lämpötilat ovat etenkään Suomessa yli 37-asteisia! Joka tapauksessa olen kesän aikana huomannut juovani ihan yhtä paljon ellen jopa enemmän kahvia kuin aina muutoinkin. Ja oloni on ollut mitä mainioin, huolimatta jatkuvasta 28 asteen lämpötilasta kotimme kaikissa tiloissa. Mutta yhden olen huomannut, toisen M-ystäväni välityksellä: tumma paahto tulee vatsan kanssa paremmin toimeen kuin perinteinen vaalea. Kesän tuloksena olen siirtymässä Juhla Mokasta kalliimpiin laatuihin kuten Presidenttiin. Kippis ja kulaus elintason nousulle, sillä olihan tämä kesä ensimmäinen palkallinen lomakesä meikäläiselle. 

Kupissa on vielä kahvia, joten siemaan sen. Täydellinen iltakahvin aika, klo 23.54.



Kuvat mieheni ottamia ja editoimia. Ehdotin, että hän voisi ryhtyä hovikuvaajakseni. :)

2 kommenttia:

  1. Toi tumman paahdon vatsaystävällisyys on niin totta! Ja vielä parempi on siirtyä kokonaan espressoon, se ei minua ainakaan närästä ollenkaan, toisin kuten suodatinkahvit.

    Kielikollega

    VastaaPoista
  2. Niinpä. Aloitan totuttelun Presidentillä, ehkä päädynkin pikkuhiljaa suodatinkahvista eroon... (Vaikka pelkään kyllä, etten laiskuuttani pysty).

    VastaaPoista