perjantai 17. syyskuuta 2010

Aamuja, iltoja ja viikonloppuja

Aamu-uniset Lyyli ja Sylvi ovat olleet männä viikolla myös iltaunisia: kahtena iltana sänkyyn on kavuttu jo ennen kymmentä! Sama tahti jatkukoon läpi vuoden! Päätös äidin kohdalla on myös seuraavanlainen: ei liikkumista kello kahdeksan jälkeen illalla. Se virkistää liikaa, koska unen valmistelemiseen täytyy jättää aikaa. Olen ollut huomaavinani, että se aika on pois nettailusta ja sosiaalisten suhteiden ylläpitämisestä. Kaveripiirit alkavat pikkuhiljaa kaventua myös siksi, että en vaan kertakaikkiaan sosiaalisen työn ohella jaksa ylläpitää opiskeluajan verkostoja. 


Aamuisin ollaan oltu myös aavistuksen "tukka pystyssä": monenlaista änkyttelyä ja vääntämistä, milloin heräämisestä, vaatteista, pakkaamisesta tai lähdön kiireestä johtuvasta paniikista. Lapsen kohdalla on keskusteltu siitä, voisiko "Miau" jäädä vaihteeksi kotiin, kun koko viime viikon tämä seurasi tyttöä tarhaan. Tänään harmia seurasi taas siitä, kun isi ei jäänytkään kotiin Lyylin lähtiessä tarhaan, vaan poikkeuksellisesti suuntasi töihin ennen äitiä ja tytärtä. Lyyli ehdotti, josko äiti sitten jäisi kotiin, että olisi joku kotivahtina ja harmistui, kun äiti totesi, että se ei taida sopia.

Äidin kohdalla seuraa kiire aamuisin kannoilla. Olen jo harkinnut, että alan herätä varttia yli viisi aamuina, jolloin töissä pitää olla kahdeksalta, mutta en ole saanut aikaiseksi. Onneksi niin aikaisia aamuja ei minulla ole viikossa kuin 2–3. Yleensä siis nukun puoli seiskaan ja Lyylikin yli seiskaan, jopa puoli kasiin. Enkä kertaakaan tällä viikolla ole juossut tarhaan johtavaa mäkeä ylös, joten kai tässä ihan normin rajoissa kuitenkin mennään.

Onneksi on nämä viikonloput! Nekin ovat tänä vuonna tosin sikäli harmistuttavia, että herätys seuraa vähintään kahdeksalta. Jos viikolla on valvonut tyylilleen uskollisesti kahteentoista, viikonloput eivät univelkaa kuittaa. Toisaalta aikaiset herätykset takaavat sen, että ehtii vaikka mitä, kuten viime sunnuntaina. Lähdimme koko konkkaronkka talleille; äiti ratsastamaan maastoon kera heppailevien työkaveriensa ja Lyyli iskän kanssa messiin. Oli siinä  hänelle näkemistä ja kokemista: villisika, koiranpentuja, kanoja ja kukko, hepoja – Sörkan Lyylille eksoottisia maalaiselämyksiä! Lopulta voiton vei hiekkalaatikko kera lapsikaverin. Kun äiti palasi maastolenkiltä, häntä tuskin tervehdittiin, kun oli leikit niin pahasti kesken!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti