tiistai 17. elokuuta 2010

Vain pikkuväelle?

Meidän perheessä äidin lastenvaatesuosikkeja ovat Småfolkin ihanan värikkäät kuviopaidat. Niitä on meillä nyt kolme odottamassa Lyylin kasvamista. – Kokoluokitus 86/92 tuntuu näissä nimittäin vastaavan pikemminkin tuota 92-senttisen lapsen kädenmittaa.  No, mikäs tässä odotellessa, tosin vaatekomeroiden rajallisuus ja äidin jatkuva vaatteiden hamstraaminen tekevät odottamisesta joskus harmillista, kun vaatteita – lastenkirjojen ohella – tursuaa kaikista Lyylin hyllyköistä. 


Mutta Småfolkin puserot, kukapa näitä voisi vastustaa! Olisipa minullakin ollut jotain tällaista pienenä. Tai ehkä olikin, mutten muista siitä mitään. :) Mutta kuten nyt kirjoitusasusta huomaatte, ainakin näistä Lyylin vaatteista on tullut, jos ei nyt ihan koko perheen projektia, niin vähintään äidin intohimo. Äidinhän valitsemia vaatteita ne ovat, tosin tuskin minä pitkään aikaan vielä pääsen lainaamaan Lyylin vetimiä, kun Lyyli taas joskus jo nyt pukeutuu äitinsä kuteisiin.


Jatkan lapsen maailmaan siirtymisen utopiointia: Olisipa näitä isommissa koissa, vaikkapa nimellä Medelmåttfolk, hehheh. Tosin se voisi näyttää hiukan liian hauskalta! Joillakin lastenmerkeillä, kuten ruotsalaisella Plastisocilla ja suomalaisella Metsolalla löytyy myös aikuisten vaatteita samoilla lasten kuoseilla. Minulle taitaa todellisuudessa riittää se, että lapsella on iloista ja värikästä kuvapaitaa päällä.


Muitakin retrohtavia minikuteita on markkinoilla paljon: Katvig, Mala, Ej Sikke lej, joitakin mainitakseni. Aivan tuoreena, vähän vähemmän retrona tuttavuutena törmäsin Liloun postauksen kautta MiniRodinin syysmallistoon. Syötävän suloisia – etenkin tällainen tiikerihaalari. Minulla nimittäin sattui lapsena olemaan tiikeriraitainen puku, joka oli suuri suosikkini ja usein käytössä. Tämä voisi olla sen moderni päivitys!

Tyylikästä eläimen kuvaa voisin kuvitella kenties myös itse kantavani esim. hupparissa. Alkaako tästä siis (modifioitu) paluuni 90-luvun kuvapaitoihin, joista ihan ensimmäisenä saan päähäni Bridget Jonesin päiväkirjojen Mr. Darcyn hirvipaidassaan? Minulla ja siskoillani taisi silloin aikanaan olla äidin kutomina villapaitoina erilaisia eläinnaamakuviopaitoja, minulla heppanaamainen villis ja siskolla, ehkä kahdellakin nallenpääpaita. Korjatkaa, jos olen väärässä!

Ja kyllä, aloin himota aikuiselle itselleni ”selkeän naamakuvan eläinpaitaa”. MiniRodinia isona, kiitos!

Kuva ja paita: Oii Designers

3 kommenttia:

  1. En muista kyllä kelläkään nallea! Mutta kahdella nuorimmalla oli Mikki hiiret, ja mulla ja toiseksi nuorimmalla oli vissiin norsut, sulla ja keskimmäisellä joku toinen eläin (sellaisissa paidoissa joissa ne eläimet kulki jonossa), ja mulla oli kanssa hevospaitoja montakin kappaletta. Äiti varmaan muistaa nää paremmin!

    VastaaPoista
  2. Te unohdatte nyt ne kudotut leijona-villapaidat, vihreää raitaa ja harja vielä ulkoneva ! Iuh. Anteeksi äiti. Mutta onneksi en joutunut koskaan pukeutumaan kumpaakaan kokoon. Hiiriä, heppoja ja ruusuja fanitin kyllä.

    VastaaPoista
  3. Ei ollut nallea mutta leijonat oli samoilla kuin norsut. Jonossa kulkevat eläimet olivat kissoja, valkoisia kissoja sinisellä pohjalla, mutta eivät kulkevia vaan istuvia. Mikki hiiret oli kolmella! Eikä hevospaitoja ollut kuin kahdella ja kummallakin vain yksi paita.

    VastaaPoista