torstai 23. joulukuuta 2010

Tukkatemppuja

Minulla on huono, pinttynyt tapa. Nypin hiuksiani. Nytkin kun kirjoittelen tätä, haron jakauksen lähellä olevia yksittäisiä hiuksia. Niin kauan, kunnes ne ovat sormieni välissä. Yleensä teen tätä ollessani keskittynyt, mutta olen huomannut myös hermostuneisuuden lisäävän nyppimistä. 

Tapa ei muuten olisi paha, mutta arvatkaapa vain, miltä hiuspehkoni yleensä näyttää. Juuri siltä kuin siihen olisi tarttunut purukumi, joka olisi täytynyt leikata irti. Joskus jossain kohden päätäni nimittäin kasvaa sen verran epätavallisen paljon uutta, samanpituista hiusta. No, ehkä tämä on hivenen liiottelua, mutta kuvitelkaapa vain jakauksen seutuni. Uusien innokkaiden töröttävien pikkuhiuksien takia tosin vaihdan jakaukseni paikkaa puolelta toiselle säännöllisesti noin vuoden välein.

Nyt olen kuitenkin ottamassa varaslähtöä uuden vuoden lupauksiin. Jo loman aikana yritän saada siirrettyä nyppimistottumukseni johonkin uuteen, vähemmän tärkeään kohteeseen. Ehkä hankin tekopään hiuksineen. Tai yritän muuttaa sormien nyppimistapaa nypläilytavaksi: otan käyttööni rukousnauhan tai stressipallon. Tavalla tai toisella yritän alkaa säästää hiusparkojani, sillä haluan kauniin tasaiset hiukset. Eräänlaista hiusten kasvattamisprojektiakin kun tässä haudon.

Mutta kertokaapa vain miten pinttyneestä tavasta pääsee eroon! Se voi olla mahdotonta. Olen yrittänyt jo vuosia, vuosia. Yhtä asiaa tähän liittyen kiittelen: onneksi en aikoinaan ole tarttunut tupakkaan. Olisin nyt ehkä hiusten nyppimisen sijaan tupruttelutavan orja. Ehkä kehoni ei nyppimiseen romahda.

Palkinnoksi tapani parantamisesta annan itselleni sitten jossain vaiheessa luvan käyttää kuvan  XZ-hiustenhoitotuotteita, joista suurimman osan olen saanut äidiltäni. Tarkoitus oli alunperin alkaa harjoitella kampausten tekemistä itselleni. Ehkä SE olisi kuitenkin liikaa vaadittu. Askel kerrallaan parempaa huomista kohti.


2 kommenttia:

  1. Myös minä revin hiuksiani, mutta paras keino repimistä vastaan on pitää hiukset poninhännällä. Opiskeluaikanani revin joskus stressin alla niin, että syntyi paljaita pälviä. Niitä joku kampaaja ihmettelikin. Kämppäkaverini virkkasi minulle myssyn, jota en kylläkään käyttänyt, sillä mitä silloin olisin nyppinyt?
    Kai tuolla nyppimisellä on joku yhteys keskittymiseen, sillä useinhan ankaraan pohdintaan liitetään päänahkan raapiminen!

    VastaaPoista
  2. ensinnäkin, en mä oo huomannut, että sun tukka näyttäis erityisen pahalta :)

    toiseksi, mulla on paha tapa repiä ihoa sormista kynsien ympäriltä. hyi. näyttää tosi rumalta! :/ stressiin liittyy mullakin vissiin. mä pääsin jo keväällä 2009 päättöharjoittelun aikaan (!!huomhuom!!) eroon tästä tavasta, mutta nyt se on tullut takas. iuh. pitää opetella uudelleen eroon. tahdonvoimaa se vaatii.

    VastaaPoista