tiistai 14. kesäkuuta 2011

Ekologista ruokaa

Siirryin keväällä keventämään iltasapuskojani: popsin nykyään vähintään kolme kertaa viikossa iltasalaatin lämpimän ruoan sijaan. Näin kesälomalla teen salaatin melkein joka päivä toiseksi ruokalajiksi. Helppoa ja terveellistä, halpaa ei ehkä niinkään, puhumattakaan salaatin hiilijalanjäljestä, jos siinä käyttää juustoja ja mitä eksoottisempia lisiä. 

Espanjalaista parsakaalia, tanskalaista feta-tyyppistä juustoa, suomalaista naudanpaistia, Suomessa idätettyjä mungpavun ituja, suomalaista kurkkua ja hollantilaista paprikaa.


Älkäämme kuitenkaan suotta murehtiko ruoan aiheuttaumia ympäristönmuutoksia, sillä jos haluamme vähähiilistä ruokaa, on tarjolla siihen nyt tuore keittokirja: Tuuli Kaskisen Kausiruokaa herkuttelijoille ja ilmastonystäville tarjoaa ensimmäistä kertaa resepteille hiilijalanjäljet. Niissä paljastuu, kuinka paljon ruokalajin tuottaminen, tekeminen ja mahdollinen säilytys aiheuttavat ympäristöön haitallisia päästöjä. Kirjaan on tietenkin valittu nimensä mukaisesti niitä vähäpäästöisiä ruokalajeja. Avainsanana kausiruoka, joka ainakin näin kesällä on mahdottoman helppoa ja mukavaa. Uusia perunoita takapihan kasvimaalta, kalaa omasta lammikosta, torilta tuoreita vihanneksia. Vai sekoitanko nyt kausiruoan ja lähiruoan keskenään?

Suomalaista savulohta tyhjiöpakkauksesta, espanjalaisia kirsikkatomaatteja, cashew-pähkinöitä, Suomessa idätettyjä mungpavun ituja ja suomalaista jääsalaattia.


Täytyy myöntää, että meikäläisen kohdalla ekologisuus on saanut häipyä terveellisyyden tieltä, siksipä en aiheesta paljoa tiedä. Harmillista. Toivoisin myös, että seuraavaksi syntyisi kirja, jossa nämä molemmat näkökohdat yhdistyisivät. Tosin Kausiruoka-kirjakin vaikuttaa mielenkiintoiselta myös siinä suhteessa. Voisiko sittenkin olla terveellistä syödä vähemmän lihaa ja enemmän viljaa kuin nyt teen? Oppisinko minäkin käyttämään hyväkseni torien tarjontaa, kotimaisia paljaan auringon alla kasvaneita tuotteita. Juureksia vihannesten sijaan talvella, enemmän marjoja ja vähemmän hedelmiä. Eikä Pilttiä vaan tuoretta tuotetta! (Olen pilttipurkkien kuuluisa kotiinroudaaja – Piltti-purkin sisältö maistuu niin aamulla kuin välipalana!) Ja miten juustosta voisi tehdä pelkän herkkuruoan? 

Vaikeaa olla ympäristötietoinen, kun joutuu kaiken aikaa vaikutteille alttiiksi. Jos juustoja, lihaa, kanaa olisi tarjolla vähemmän tai ne olisivat huomattavasti kalliimpia, ekologinen syöminen olisi helpompaa. Aivan sama kuin keventämisessä: notkuvien karkkihyllyjen ohittaminen nälkäisenä ei ole helppoa! Siksipä kauppaan ei kannata suunnata vatsa kurnien, eikä kotiin kannata varastoida herkkuja pahan päivän varalle. Johan se paha päivä siinä odotellessa muuten koittaa. Samaa reseptiä pystyy varmaan noudattamaan ympäristötietoisuuden suhteen. Kunhan tietää, mitä vältellä. 

 Suomalaista graavilohta, jotain pehmeää ulkolaista juustoa, suomalaisia ituja, espanjalaisia kirsikkatomaatteja ja suomalaista varhaissipulia.


Ehkäpä tutustun Kaskisen ekologiseen gourmet-oppaaseen, se kun lupaa, että nauttiakin saa! Sitten voin muodostaa oman yhdistelmäni ekologisesta ja terveellisestä ruokavaliosta. Mikähän ruokavaliossani muuttua taas saa?

4 kommenttia:

  1. Inget ork att skriva på svenska...

    VastaaPoista
  2. Ekologisuuden ja terveellisyyden kanssa tasapainoilu on kyllä välistä haastavaa, mutta toisaalta hormoneilla yms. tehotuotettu liha ei ehkä niin kovin terveellistä edes ole, eikä vähähiilihydraattinen ravinto terveellisesti totutettuna tarkoita mitään jättimäistä määrää proteiineja, vaikka pekoni-juusto-miehet muuta mielellään kuvittelee. Muista, että on muitakin vaihtoehtoja kuin liha tai vilja, normipäivänä en koskaan syö kumpaakaan - en myöskään juustoa. Juusto oli jossain valkattu epäekologisemmaksi ruuaksi ikinä, eikä se toisaalta kovin terveellistäkään ole (paitsi hampaille), mutta herkullista tietysti - minkä takia se onkin parasta juuri herkkuna, silloin voi nauttia hyvällä omallatunnolla! Kuten myös lihasta ja viljasta.

    VastaaPoista
  3. Kyllä! Itse asiassa huomaan syöväni punaista lihaa kohtalaisen harvoin, mutta juustoihin kyllä sorrun koko ajan. Ja proteiinejahan saa muista maitotaloustuotteista paremmin, etupäässä kai rahkasta. Itsekin ihmettelen, miksi hankkia rasva pekonista, kun sen voi saada herkullisista pähkinöistä, mutta tietysti jos jättää kaiken muun herkullisen, kuten sokerin pois, jostakin on sitä nautintoakin saatava. Kaikki ei varmaan tykkää pähkinöistä?

    VastaaPoista
  4. Joo, esimerkiksi Angu-täti inhoaa pähkinöitä. Se on totta, että ruuan pitää olla omasta mielestä kuitenkin hyvää. Musta esim. kuivattu mango on mahtava herkku - luomu, reilun kaupan, rasvaton, lisäaineeton, ja huipun makuinen. Luontaista sokeria siinä toki on vaikka kuinka, siksi se onkin vain herkku.

    Mutta toisaalta melkeinpä kaikkeen tottuu, itse inhosin pitkään yli kaiken hasselpähkinää, mutta kummasti oon alkanut todella pitää siitä! Sama juttu oliivien kanssa. Sen sijaan maito maistuu nykyään musta aivan kaamealta, vaikka pienenä sitä kittasi joka päivä. Sanoisin, että makumieltymyksiään voi muuttaa hurjastikin, se vain vaatii vähän päättäväisyyttä ja sitkeyttä.

    VastaaPoista