sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Kenkähyllyyn komistusta

Viime aikoina blogistaniassa on käyty keskustelua siitä, miten monet tai jotkut blogit ovat ajautuneet lähes pelkästään mainostamaan ja haluamaan uutta materiaa. Kyltymätön kuluttaminen on tietysti täysin käsittämätöntä ja turhaa, mutta ihmettelen, miten vaatteisiin ja nimenomaan muotiin keskittyneestä blogista saa hyvän, jollei kaiken aikaa tee vaateostoksia, kirpputorilöydöt mukaan lukien. 

Mielenkiintoista on tietysti myös se, miten muotibloggaaja yhdistelee jo omistamiaan vaatteita, mutta valitettavasti hänen pitää pysyä myös muodin aallonharjalla ostamalla ja esittelemällä uutta, joskus hyvinkin kallista ja epäekologista tavaraa. 


Itse tietysti pystyisin välttämään blogissani kokonaan tämän puolen, mutta vaatteiden, kenkien ja laukkujen ostaminen kun on vaan niin kivaa (ja kohtalaisen tarpeellista myös), etten aio siitä luopua kuin pakon edestä. Vielä kivempaa on tietysti se, että saa jakaa löytönsä täällä! Ehkä se vähän piristää myös surullisten mietteiden ja arkisten puuhieni välissä. 

Jotenkin mielessäni mietin, että yksi syy siihen, miksi viime aikoina olen ostanut paljon kaikkea, liittyy surulliseen elämäntilanteeseeni. Jollakin tavalla sitä on itseään nostettava murheesta ylös. Olkoonkin se tällainen kohtalaisen keinotekoinen onnea tuottava tapa, mutta kun se toimii, niin tartun siihen!

Tällä kertaa hankin kenkähyllyyni kahdet aivan tavalliset kesäkengät. Edelliset popot, jotka olin ostanut vain vuosi sitten, repesivät maanantain rankkasateessa. Ihmettelen, miten se on mahdollista, mutta ilmeisesti jalkojen päällä tapahtuva työ syö myös kenkiä rankemmin. Kyllähän näilläkin kenkuilla vielä olisi kävellyt, mutta... Kaikesta muuttoon liittyvästä rahanmenosta huolimatta suuntasin siis Hakaniemeen, maailman parhaaseen kenkäliikkeeseen, Derbyyn. Sieltä olen tehnyt aiemminkin löytöjä. 


Iskin silmäni ensin sandaaleihin, sitten aivan ihaniin punaisiin kävelykenkiin. Mutta päätin olla taloudellinen, ja koska olin jo jossain vaiheessa vähän haaveillut purkkareista, päädyin sitten ostamaan valkoiset Sebagot, jotka olivat värivirheen takia myynnissä puoleen hintaan (45 e). Mitään värivirhettä en kengissä itse kylläkään huomannut. :) Istuvat hyvin, antavat tilaa leveälle lestilleni ja ovat ihanan raikkaat. Valkoinen toivottavasti pysyy valkoisena, kun pintaa käsittelee usein pintaa suojaavalla hoitoaineella.

Ostan usein kerralla kahdet kengät. Nytkin tarvitsin oheen jotkut kevyemmät, koska en omista kuin yhdet sandaalit, jotka nekin ovat gladiaattorisandaaleina hiukan epäkäytännölliset. Siispä bongasin toisen puoleen hintaan myytävän viimeisen parin. Merkki Tamaris, nahkaa sisältä ja ulkoa. Hintaa 32 euroa. 


Että eipä tässä voi kuin hymyillä, vaikka elämän aalloilla muuten keinutaankin.


Köpte två par skor. Det gör mig så glad att köpa något jag behöver. Att shoppa är också något jag har gjort mycket under senaste tiden, antagligen för att göra mig gladare. Det är kanske lite ohållbart, men om det gör mitt liv bättre, fortsätter jag i den linjen. 

Har läst bloggningar med kritik mot viljan att hela tiden köpa något. Begripligt, hur mycket behöver en? Men hur kan man vara en modebloggare, om man inte hela tiden förnyar sig, tar upp nya saker och ting, som är på modet? Forstår inte ekvationen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti