maanantai 6. kesäkuuta 2011

Asuntohuolia

Äh, mikä stressitaso. Minä hullu kun vielä pari viikkoa sitten luulin, että asunnon vuokraaminen olisi pikkujuttu. Ja nyt olen seota: asuntoja ei joko ole, ne menevät järkevämmänoloisille ja vähemmän sekaville, ne ovat liian kalliita tai pommikuntoisia. 

Kävimme tänään Merihaassa katsomassa muutamia kämppiä. Hirvistys! Lattiamatot lohkeilevat, kylppärien kaakelit ovat jonkun kasvuston peitossa, viemäri tukossa, asunnossa haisee tai muuta mukavaa. Päätimme kuitenkin päivällä, että otamme toisen, pienemmän katsomistamme tyhjillään olevista ja remppaamme sitä maalaamalla. 

Iltapäivällä tulin toisiin aatoksiin, sillä kämpässä esiintyneet allergiaoireet varoittivat minua jostain vakavammasta. Päätimme sittenkin päätyä toiseen, siihen hiukan parempikuntoiseen, jos se vain huomenna vielä on vapaana. Positiivista asiassa on se, ettei tällainen räjähdyskunnossa oleva kämppä tee kovin helposti kauppaansa. Jos taas se sitten on ehtinyt mennä jollekulle muulle, olemme jälleen tyhjän päällä. Huoh. 

Oman ostaminen olisi muuten agendalla, mutta kun aikeissa on muuttaa siskon kanssa ainakin näin alkuun. Kuulostaa siltä, että olen henkisesti nuorenemassa vähintään viidellä vuodella. Toivottavasti se näkyy sitten edes vähentyneinä ryppyinä, vaikka tosiasiassa taidan olla viime viikkojen stressin vuoksi vanhentunut useilla kuukausilla.

Mutta murheensa kullakin. Nyt nautin siivotusta kodista, fiilistelen tämän asunnon ihanuutta ja valmistaudun kohtaamaan huomisen nukkumalla edes hiukan. Täytyy muistaa, että hankalista tilanteista on tähänkin asti selvitty, joten varmasti tämäkin kääntyy vielä iloksi. 

Vilken stressnivå! Jag hatar att flytta, men även mer hatar jag att söka en lägenhet. Det verkar vara nästan omöjligt att hitta en lämplig hyreslägenhet i Kallio-Sörnäinen området. Alla, som jag kollat, antingen kostar för mycket, är i otroligt dåligt skick, eller går för andra, som kanske beter sig som vuxna ska – jag är alldeles för förvirrad för att konkurrera med dem. Men som sagt, allt ska ordna sig. Jag har alltid klarat mig från komplicerade situationer, så varför inte nu? 
 
Meningen är att flytta tillsammans med en av mina systrar. Nu känns det att det nästan vore klokare att köpa en egen etta, fast de kostar också så jäkla mycket pengar. Eventuellt skulle det dock vara mest ekonomiskt. Jag vet inte. Är jag på väg att bli mentalt fem år yngre genom att flytta tillbaks till kollektivlivet? Hoppas att jag kommer att se ut också lite yngre i så fall. Mindre rynkor, smalare mage, bättre hållning? 

Ju, men imorgon blir jag klokare. Vi kollade två lägenheter i Merihaka, och vi vallde den ena idag, men nu känns det att det vore absolut bättre att hyra den andra, för jag blev lite allergisk och är rädd för mögel, förstås. Båda dem lägenheterna var ganska ruffiga, men man ska väl ta det som ges. Sådant är livet, inte så kul just nu. Men det ska bli bättre, har jag bestämt mig.


Home Sweet Home

2 kommenttia:

  1. laitoin sulle meiliä! valitettavasti mulla ei ole tarjota 150m2 merenranta-asuntoa, mutta höpöttelin muuta :)

    VastaaPoista
  2. kiits kiits! vastasinkin jo. :) kaikille muuten tiedoksi, että asunto, murjuinen, mutta kelpaava löytyi!

    VastaaPoista