maanantai 13. kesäkuuta 2011

Komediaa vai farssia?

Niinpä niin. Taas se tapahtuu. Meikäläinen on muuttamassa, mutta ei voikaan muuttaa tai muuttaa muuton jälkeen uudelleen, koska on homeallergikko. Saan taas muistutuksen, kuinka allerginen todella olen. Ja kuinka hyvä olen haistamaan hometta. 


Tällä kertaa siis saimme Merihaasta kaksikin kämppätarjousta. Kerroin näihin liittyvistä ongelmista viikko sitten. No, asiat tuntuivat ratkeavan, koska päätimme ensimmäisen vaihtoehdon, hieman erikoiselta haisevan kämpän sijaan ottaa sen toisen, jossa tuntui olevan hajutonta, joskin tunkkaista ja rönttöistä. 

No, sinne sitten kirjoitimme vuokrasopimuksen, maksoimme varausmaksun ja puolen kuun vuokran, hankimme maalit ja lopulta tänään suuntasimme remontoimaan. Satoi kuin aisaa, onneksi saimme kyydin. Ja onneksi vuokranantaja sentään kustansi maalit, sillä sinne ne jäivät pönttöihinsä lepäämään. 


Ei tullut Merihaasta kotia meille. Ei vain voi muuttaa, jos pari tuntia asunnossa siivoiltuaan kutittaa silmiä, kurkkua, yskittää ja lopulta neljän tunnin paikkeilla ääni lähtee. Ei voi, kun keittiön putkitila haisee maakellarilta. Harmillista tässä on se, etten huomannut hajua kämppää katsastaessani. Silloin vain stressasin sitä kivemman, pienemmän kämpän hajua ja oireita, jotka sain. Sokeuduin, koska halusin muuttaa pian. 

Niinpä sitten en availlut toisessa kämpässä kaappeja, en haistellut tarpeeksi. Olisi pitänyt luottaa intuitioon, mutta nyt se on vähän myöhäistä. 


Toisaalta ajattelen, että rahaahan tässä vain palaa. Ne pienet säästöt, jotka oli tarkoitettu pahan päivän varalle. Nytpä lienee se paha päivä, jona ne saavatkin kulua. Pääasia on, että on joku kämppä, jossa elää turvallisesti edes hetken. 

Mietin jo jossain välissä päivää, että pitäisikö itkeä vai nauraa, itkinkin hiukan kävellessäni pankkiautomaaltilta uudelle kämpälle, sillä sinne oli tulossa pesukone, joka sitten päätyikin Veikon kotiin, tänne minunkin vielä nykyiseen olohuoneeseemme. Se oli niin iso, ettei mahtunut pesukonepaikkaansa. Kuka tahansa nyt tarvitsee, saa 7 kg:n hyväkuntoisen koneen halvalla. 

Lopulta aloin nauraa. Tämän suorastaan hilpeän olotilan sai aikaan se seikka, että kun kävelin asuintalon sivustaa tuijotellen sen ikkunoita, miettien, kuinka monta ihanaa kotia siellä kuitenkin on, niin huomasin, että yhden kodin ikkunasta pilkotti putki ulos. Olinkin ihmetellyt, miksi eteisessä hurisi kaksi kuivuria. Vesivahinko tietenkin! Vasta sisälle päästyäni tajusin, että kysymyksessä oli juuri se toinen asunto, jonka alun perin aioimme vuokrata.


Aloin nauraa, koska tajusin olleeni oikeassa. Olin haistanut ongelman, mutta en osannut ajatella, että samankaltainen ongelma löytyisi myös toisesta meille tarjotusta asunnosta.

Asuntoa etsiessä ei kannata siis kiirehtiä, sen taas sain kokea. Milloin opin erheistäni? 

(Sen sentään olen oppinut, etten jaksa tätä ihan liikaa stressata. Laitan vaan pyörät uudelleen pyörimään, irtisanoudun ja tarvittaessa riitaannutan vuokra-asian, hankin vastahuutamilleni huonekaluille uudet kodit, vähintään väliaikaiset ja pokaan uuden kämpän. Ja aion nukkua yöni.)

Just det. Det hände igen. Jag är faktiskt lite trött på att flytta till en lägenhet med mögel – och sen flytta bort. Det har hänt för många gånger, och det har gjort mig så illamående. 

Den här gången hade jag rätt, igen. Jag kände lukten, som inte var frisk, men tänkte att det var den annan lägenhet som vi först tänkte att hyra. Nåväl, känslan var helt rätt, intuitionen borde man lita på mer. Den första lägenheten var idag, en vecka efter hyresvärden hade lovat att där inte finns några problem, redan under renoveringen: ett rör kom ut från ett fönster i lägenheten och på korridoren en våning nere fanns två stora torkmaskiner. En rörläcka antar jag, för att röret i köket hade stockat sig.

Just det. Lukt och allergi som mögel orsakar. Några timmar hade vi städat up, börjat ställa in oss på att måla, men sen sade jag att man inte kan bo här. På allvar. Och jag är inte galen. Sen var det bara att ringa till mannen som var på väg till lägenheten med en tvättmaskin, att maskinen skulle omplaceras. Det gick bra, men nu finns det en jättestor tvättmaskin mitt i Veikkos vardagsrum. Hemma hos mig, som är en plats där man kan fortfaranda vara i skydd mot den onda världen. 

Ensam nu, ensam hela veckan, men snart ska det hända igen, jag lovar. Jag sätter hjularna att rulla, även om jag inte vet, om man kan säga så på svenska. 


EDIT: Tiistaina 14.6. asunnon keittiössä käytiin tutkimassa keittiötä kosteusmittarin avulla. Löytyi kosteutta: ilmeisesti astianpesukone vuotanut. Taidan ryhtyä homekoiraksi. (Vai kosteusmittarin sijaiseksi?) Det fanns fukt i lägenheten. Antagligen en diskmaskin hade läckt. Kanske borde börja tjäna pengar som en mögelhund.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti